Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Aika matka aikamatkan matkaan
Art Films Production: Jälkeemme vedenpaisumus. 97 min. K12. Ensi-ilta 5.12.2024.
Ohjaus Arto Halonen, käsikirjoitus Ossi Hakala, kuvaus Pini Hellstedt, leikkaus Armands Zacs, lavastus Teppo Järvinen, sävellys Jēkabs Nīmanis.
Rooleissa Elias Westerberg, Linnea Leino, Tuomas Nilsson, Petteri Summanen, Antti Reini, Kasperi Kola, Pihla Penttinen, Jari Salmi, Tobias Zilliacus, Jemina Sillanpää, Robert Enckell, Hannu-Pekka Björkman ja Paavo Westerberg.
Huomionarvoisen uran sekä dokumentaristina että elokuvaohjaajana tehnyt Arto Halonen yllättää kunnianhimoisella fantasia- ja draamaelokuvalla Jälkeemme vedenpaisumus. Ossi Hakalan käsikirjoittama nerokas puolitoistatuntinen on laadukas ja tinkimätön teos aikamatkustamisesta ja ekokatastrofin siistimisestä.
Millenniumin alusta alkava, ihmiselämän mittaiselle matkalle suuntaava draamaelokuva tarjoaa eri aikatasoja. Syvällisyyttä elokuva haukkoo yleismaailmallisista ihmisyyden kysymyksistä, valintojen merkityksistä ja satunnaisuuksista.
Miespääosien esittäjiä on aikakerrostumien takia kaksi. Sakarin hahmossa nähdään Kasperi Kola ja Hannu-Pekka Björkman, Henrikin hahmossa ovat Tuomas Nilsson ja Robert Enckell. Naispääosassa Juliana on Linnea Leino. Aikakerrostumien ainutlaatuisuutta korostaa, että Markku-nimistä päähahmoa esittävät poika ja isä, Elias ja Paavo Westerberg. Elokuvan sivuosissa nähdään muun muassa Petteri Summanen, Pihla Penttinen, Antti Reini, Heikki Silvennoinen ja Tobias Zilliacus.
Scifimäinen ekokatastrofi ei ole dystooppisen kylmä ja utuinen, vaan ihmisläheisen lämmin draamaelokuva. Teemakysymyksenä on ympäristön tila, sen suojeleminen ja yksilöiden tekemien valintojen kestävyys.
Tarinassa nuoret opiskelijat onnistuvat kehittämään fuusioreaktorin, joka valjastetaan väärin markkinatalouden ehdoille. Maailma syöksyy tuhon partaalle, mutta Yhdistyneet kansakunnat valjastaa aikamatkustajat estämään vääjämättömän ekokatastrofin.
Aikamatkustamisen perimmäiseksi kysymykseksi esitetään, voisiko kaiken aloittaa uudelleen, korjata tuhon, elää elämänsä toisin. Pääseekö yksilö eroon inhimillisestä kyvystään haavoittaa itseään ja ympäristöään?
Päähenkilö Henrik on nerokas, joskin ailahteleva nuori fyysikko. Toisen luonnonlahjakkuuden Julian kanssa he kehittävät uusiutuvan energian sammon, joka tuottaa loputtomasti puhdasta energiaa. Ilmastonmuutos ja kapitalistinen röyhkeys pirstovat sammon voiman. Niinpä 2060-luvulla Yhdistyneet kansakunnat valjastaa keksijänsä korjaamaan virheensä. Maailmalle pitäisi luovuttaa uudelleen soihtu Prometheus-myytin valossa.
Elokuvan aikamatkustamisen teoreemassa ihminen syntyy uudelleen varustettuna kokemuksilla, jotka hänelle ovat ensimmäisessä elämässä kertyneet. Suunnitelma menee karmeasti pieleen ja elämät alkavat uudelleen pyyhkien osan kallisarvoisesta tiedosta. Kronoksen tahdon sörkkiminen kostautuu eräänlaiseksi varjoisaksi Minoksen labyrintiksi kauheuksineen. Päähenkilöt koluavat elämänsä alusta lähtien uudelleen, joutuvat keräämään tarvittavat tietueet kasvukäyrän verkkaisuudella. Karmea elämänmittainen Sisyfos-myytti on valmis alkamaan.
Elokuva on vaivaisella 1,6 miljoonan euron budjetillaan kutkuttava ja kiherryttävä kokemus. Ossi Hakalan käsikirjoitus on mestarimainen odysseia. Ainoa lievä särö muuten niin hallitussa ja vireässä työssä on elokuvan yli kaksikymmenminuuttinen alustus. Sen anakronismivinjetit lavastuksineen ovat kökköjä, tylsämielisiä ja haljuja ideoiltaan. Mutta annetakoon tämä anteeksi edellä mainitun budjetin takia.
Elokuvan parhautta on erittäin onnistunut, omaperäinen ja labyrinttimaisen syheröinen juoni. Tarina tekee ongelma-asetteluineen elokuvasta niin onnistuneen, että ennen varsinaista ensi-iltaansa elokuva on kahminut itselleen muutaman merkittävän tunnustuksen.
Varsovan kansainvälinen elokuvafestivaali valitsi Jälkeemme vedenpaisumus -elokuvan kilpailemaan Free Spirit -sarjassa. Maineikas elokuvafestivaali on muun muassa Cannesin, Berliiniin ja Venetsian elokuvafestivaalien ohella A-luokan kilpailufestivaali.
Elokuva ehti marraskuun alussa voittamaan Silver Méliès -palkinnon Triesten Science+Fiction-elokuvafestivaaliilla. Palkinnon ansiosta elokuva on vuonna 2025 ehdolla parhaaksi eurooppalaiseksi fantasiaelokuvaksi.
Festivaalien tuomaristot ovat kiitelleet Jälkeemme vedenpaisumuksen tarinankerronnan rikkautta ja kekseliäisyyttä, henkilöhahmojen kehittymistä ja elokuvan ajatusten provosoivaa asennetta. Elokuvan nähneet kyllä ymmärtävät nämä huomiot vaivatta.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.