Atmo / Bufo / Post Control / ym.: Salaliitto Kairossa (aولد من الجنة, Walad Min Al Janna). 119 min. Ensi-ilta 6.4.2023. K12.
Ohjaus ja käsikirjoitus Tarik Saleh, kuvaus Pierre Aïm, avastussuunnittelu Roger Rosenberg, pukusuunnittelu Denise Östholm, maskeeraussuunnittelu Pia Cornelius, leikkaus Theis Schmidt, äänisuunnittelu Fredrik Jonsäter ja Pontus Borg, musiikki Krister Linder.
Pääosissa Tawfeek Barhom, Fares Fares, Mohammad Bakri, Makram J. Khoury, Sherwan Haji.
Syrjäkylästä kotoisin oleva kalastajan poika Adam (Tawfeek Barhom) pääsee arabimaailman tärkeimpään teologiseen opinahjoon, Kairossa sijaitsevaan al-Azharin yliopistoon. 900-luvulla perustettua oppilaitosta kutsutaan islamilaisuuden majakaksi, ja se on islaminuskon tärkeimpiä tulkintapaikkoja. Yliopiston pääimaami kuolee, ja se käynnistää valtataistelun, joka koskee koko Egyptiä ja arabimaailmaa laajemminkin. Tiedustelupalvelu pestaa opiskelijoista myyriä. Adam joutuu yhdeksi nappulaksi tässä kamppailussa. Egyptin tasapaino vaatii, että uskonnollinen ja maallinen johtaja jakavat samat perusarvot.
Salaliitto Kairossa on Tarik Salehin (s. 1972) käsikirjoittama ja ohjaama ruotsalais-ranskalais-suomalainen yhteistuotantoelokuva. Se palkittiin parhaasta käsikirjoituksesta sekä Cannesin elokuvajuhlilla että Ruotsin Guldbagge-gaalassa. Elokuvassa nähdään suomalaisvahvistuksiakin: yhtä opiskelevaa muslimiveljeä näyttelee Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen -elokuvasta tuttu Sherwan Haji (s. 1985).
Teologiseen yliopistoon sijoittuva jännityselokuva, trilleri, tuntuu ajatuksena ristiriitaiselta. Hyvä käsikirjoitus tekee mahdottomastakin mahdollista. Elokuvassa kuvataan yliopiston arkea, oppitunteja ja oppilaiden elämää uskottavasti, imaamit opettavat koulun sisäpihalla ja lausuntakilpailua ei voita, jos ei osaa Koraania ulkoa. Tiedustelueversti Ibrahim (Fares Fares) ujuttautuu Adamin lähelle ja saa tämän osaksi laajaa salaliittoa. Pääimaamiksi on nimitettävä presidentille myötämielinen ehdokas. Kaikki tapahtuu uskonnollisissa puitteissa, ainakin tapakulttuurillisesti.
Elokuva etenee jännärin logiikalla, vaikka tapahtumaympäristönä on uskonnollinen yliopisto. Osallisia eliminoidaan niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Tiedustelupalvelussa on mukana vallantäyteisiä suorittajia ja myös tekojensa inhimillisiä seurauksia pohtivia ihmisiä. Askel askeleelta jännitys tiivistyy ja asiat etenevät.
Epätavanomainen tapahtumaympäristö ja päähenkilöiden tausta tuovat trilleriin uutta särmää. Erityisesti viehättivät kohtaukset, joissa juonta viedään eteenpäin keskustelemalla uskonnollisilla maksiimeilla ja teologista perimätietoa siteeraamalla. Hollywood-tuotannoissa on ollut vastaavia kohtauksia, mutta päähenkilöt ovat olleet juutalaisia rabbeja tai keskiaikaisia katolisia munkkeja.
Katsojalla riittää jännitettävää niin pääimaamin valinnassa kuin päähenkilön kohtalossa. Kokonaisuus pitää hyvin otteessaan, ja käsikirjoituksesta saadut palkinnot ovat ansaitut. Tavallisesti arabimaailma on tämän tyyppisissä elokuvissa ulkoinen ja yksioikoisesti pahaksi leimattu uhka. Salaliitto Kairossa ainakin yrittää näyttää tuon maailman sisältä päin, silottelematta ja samaistumiskohteita tarjoten.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Andrei Alén ohjasi uuden version Spede-klassikko Hirttämättömistä. Aapo Kukko ei syttynyt 24.5.2023 teattereihin saapuvasta hiekkakuoppawesternist
”Anna joen virrata -elokuvan katsomiskokemus on kipeä, sillä katharsista ei tule. Saamelaisten maaoikeuksia rikotaan häikäilemättä edelleen.” Jenny Kangasvuo arvioi 5.5. elokuvateattereihin saapuvan Ole Giæverin ohjauksen.
Huhtikuun Kaltion kansitaiteilija on iiläinen kuvanveistäjä Sanna Koivisto, jonka retrospektiivinen näyttely Kohtaamisia on esillä Kemin taidemuseossa. Teos ”Myytävänä” (2009) on […]
Rauhasta ja konfliktien rauhanomaisista ratkaisuista puhuminen tuntuu vain vaikeutuvan, vaikka Suomi on vihdoin virallistettu Pohjois-Atlantin liiton jäseneksi. Jo yli neljäsataa […]
Kaltion uutena kolumnistina aloittaa Pohjoisen oopperakomppanian taiteellinen johtaja Jenni Kinnunen, joka musikaalisten projektien ohessa yrittää hoitaa perintömetsää. Haluaisin käyttää mooottorisahaa, […]
Ukrainan sota on yksi esimerkki ihmisen tuhovoimasta ja vimmasta tuhota kaikki. Sodan synnyttämässä katastrofaalisessa tilanteessa yhä useammat ihmiset, organisaatiot ja […]
Kreikan nykyrunouden antologia Aurinkokellon runot ”ovat elämänläheisiä, kriittisiä ja silti harmonisia tulkintoja ihmisistä, olosuhteista ja kaikesta elämän konkretiasta”, Risto Kormilainen ilahtuu kritiikissään.
”Jälkiviisastelua on ihmeen vähän, omia ja etenkin ministeriön virheitäkin myönnetään jälkikäteen auliisti”, Matti A. Kemi huomioi opetusminsteriön kansliapäällikkö Jaakko Nummisen kaksiosaisesta muistelmateoksesta Sivistys-Suomen synty.
”[Johanna] Hulkko piirtää pienten yksityiskohtien avulla tarkkaa ajankuvaa”, sanoo Marjo Jääskä 1970-luvulle Oulun Raksilaan sijoittuvasta romaanista Onnenpäiviä.
”Sallamaan novellien keskiössä on yksilö, yksilön elämä ja mitätöntä ihmiselämää vasten maailman politiikan suuri murros.” Matti A. Kemi arvioi novellikokoelman Elvira Madiganin viimeinen köysi.
”[Keijo] Nevarannan lyriikka on vahvaa kaikessa pienimuotoisuudessaan ja akvarellimaisuudessaan”, kirjoittaa Risto Kormilainen uudelleen julkaistusta kokoelmasta Lintujen silmissä kivien kylmyys.
