Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Kahdenkymmenen vuoden päätelmät kuolemisesta ja novelleista
Kari Sallamaa: Elvira Madiganin viimeinen köysi. 250 s. Atrain & Nord 2022.
Emeritusprofessori ja dosentti Kari Sallamaa (1942) tunnetaan akateemisen tutkimuksen lisäksi omistautumisestaan suomalais-ugrilaisten sisarkieltemme vaalimiseen. Kaunokirjallisuuden saralla kirjallisuuden professori on aiemmin julkaissut runoutta ja proosaa. Elvira Madiganin viimeisen köyden myötä Sallamaa julkaisee ensimmäisen novellikokoelmansa.
”Novelli on elämän taidetta”, kuten kirjan takakannen ensimmäinen lause toteaa. Hitusen päälle neljässäkymmenessä novellissaan Sallamaa liikkuu Euroopan 1800-luvun mylleryksissä, välillä toisen maailmansodan ahdistavassa ilmapiirissä ja toisinaan ulottaa ihmiskohtalonsa miltei nykypäiviin saakka.
Sallamaan novellien keskiössä on yksilö, yksilön elämä ja mitätöntä ihmiselämää vasten maailman politiikan suuri murros. Muutamilla kerroilla vavahduttava käänne voi olla koko elämä, muutamilla kerroilla riittää sekunnin murto-osan räsähdys. Sallamaa sitoo ihmiselämän lyhimmillään puoleentoista sivuun novellissaan ”Vapaus”, pisimmälle hän pääsee liki kolmekymmensivuisessa ”Skopjen kansankaatajassa”.
Avoimet novellit ovat tyyliltään lähempinä venäläistä kuin ranskalaista novellitaidekerrontaa. Novelleissa on nykykatsantoon vanhahtavasti kaikkitietävä kerronta, mutta impressioiltaan ne ovat teräviä ja kuvaavat ympäröivää aikaa ja tilaa monisäikeisesti. Novellien sisällä on tunne, oma kiehtova sisäismaailma.
Slaavilaisessa kuvastossa purjehtivat novellit runsassanaisia. Välillä lukijan on tartuttava sanakirjan äärelle pohtimaan saksaksi tai ranskaksi sivallettuja fraaseja, välillä pähkäiltävä vanhakantaisia suomen sanoja vaikkapa hevostenhoidosta tai kasarmitermeistä.
Novellikokoelman sävy on ylävireinen: se vaatii lukijaltaan kulttuuriviittauksineen ja kielensäkin takia paljon. Kuten Musteklubin Minilukupiirissä tammikuun lopulla yhteen ääneen Jarkko Korpuan kanssa teoksesta totesimmekin: lukeminen on yllättävän verkkaista, vaatii lukijaltaan pinnistelyitä. Osaltaan se johtuu kohosteisesta, suorastaa runollisesta ilmaisusta.
Runsas sanasto sitoo ajankuvaa ja ajattelutapoja. Lukijan historian sivistystä testataan alati vaikkapa ”Keisarin hautajaiset” -novellin henkilögallerian selvittämiseksi. Ajallisesti liikutaan kai eniten Hitlerin, Stalinin ja Suomen vuoden 1918 tapahtumien ympärillä. Onkin hyvä tietää vallankaappauksesta oluttuvassa, on myös oiva tietää ylipäätään ”balto-balkanilaisen vyöhykkeen” historiasta. (Tätä aluerajausta hyödyntävät sekä itse kirjailija että kustantaja – mitä ikinä se nyt pitääkään sitten sisällään.)
Parhaimmillaan Sallamaa on lyhyissä, napakoissa novelleissa. Kokoelma ei ole novellien kautta yhtenäinen, mutta siihenkin selviää lopulta syynsä. Joka tapauksessa ilkikuristen novellien takana on aina läsnä kuolema. Takakannen teksti tiivistää: ”Koska vapauden hinta on kuolema, eivätkä siltä välty sotarikolisestkaan, Hangmen also die, kuten Fritz Lang sanoi, kokoelman avaavat hautajaiset ja hautausmaanäkymät.”
Miltei 300-sivuinen novellikokoelma päättyy yllättävästi ja kummeksuen Sallamaan omaan esseeseen ”Novellin taide”. ”Kirjailijoilla ei yleensä ole tapana selittää samassa niteessä tekstejään, sitä ei ole pidetty sisäsiistinä. Sitä harjoitetaan myöhemmin haastateluissa ja matineoissa. Mutta kun olen toiselta solultani kirjallisuuden tutkija, jälkeä tulee katsoneeksi silläkin silmällä.”
Ansiokkaasti ja sallamaisella tiiviydellä kirjailija setvii kahdeksaan ja puoleen sivuun kokoelman valintansa aiempine julkaisuajankohtineen, esikuvineen sekä käsitteistöineen ja katsomuksineen novellitaiteesta. Paljastuu, että novellit on kirjoitettu kutakuinkin kahdenkymmenen vuoden aikana.
Julkisuudessa Kari Sallamaata on koronan jälkeen nähty enää harvakseltaan. Kynä ja järki ovat kuitenkin palstoilla edelleenkin terävää ja tutkimustakin syntyy. Novellikokoelman viimeisen sivun jälkeen valkeneekin hiukan kaihoisasti, että tämä taitaa olla ainoa ja viimeinen kokoelmallinen mahdollisuus perehtyä Sallamaan novelliosaamiseen.
Kuten kaikki laadukkaat kirjat, tämäkin kirja päättyy lopulta takakannen omintakeiseen kuvailuun teoksesta. Lukekaahan takakannen teksti kokonaisuutena! Tulette mahdollisesti perehtyneeksi vinkkaustekstin jälkeen Sallamaan tapaan jäsentää novellitaidetta.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.