”Pittäähän se tulla, kun kerrankin kysytään”, sanoi eräs Lähde!-hankkeen osallistavaan puistoideointipajaan viime kesäkuussa osallistunut vaalalainen nuori. Soiva keinu, tonttuseikkailu, kynttiläpolku, esteetön laituri kaiteineen: ideoita pulpahtelee tiuhaan tahtiin kolmella toiminnallisella ideointipisteellä.
Iloinen puheensorina täyttää tilan. Työpajaan kokoontuneet pohtivat, miten Vaalanranta tulevaisuudessa palvelisi sekä lähialueen erityisryhmiä että kaikkia vaalalaisia. Lähde! Taiteesta voimaa -hankkeessa vuodesta 2017 taiteilijana ja muotoilijana työskennellyt Ulla Autio hyörii ihmisten keskellä ja opastaa heitä rakentamaan minimaailmaa ”Unelmien paikaksi” erilaisten materiaalien avulla. Aisteja herätellään mukaan ideointiin. Kaikki esille tulevat ehdotukset ja toiveet ovat pohdinnan arvoisia.
Kun ideointipajan yhtenä kohderyhmänä ovat mielenterveyskuntoutujat ja kehitysvammaiset, tulee erityisen tarkkaan miettiä ja suunnitella ne keinot ja tavat, joilla heidän kanssaan ideoidaan ja saadaan heidän äänensä kuuluviin. Hyvinvointipuiston tavoitteena on jatkossa palvella heidän arkeaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tutut nuotio- ja lauluillat ovat mukava tapa viettää aikaa yhdessä, mutta olisiko mahdollista keksiä uusia, erilaisia tapahtumia, jotka kutsuisivat muitakin kuntalaisia tulemaan paikalle viettämään vapaa-aikaansa puistossa?
”Minimaailma on enemmänkin oikeanlaisen tunnelman tavoittelemista. Tunnelmia haetaan erituntuisilla ja -värisillä materiaaleilla”, Autio kertoo. ”Vaalan pajassa eräs luo maailmaa, jossa prinsessat asuvat, toinen taruolentojen mystistä maailmaa. Yhdessä maisemassa on rauhallinen auringonlasku ja toisessa pieni pursi aallokossa.”
Muilla ideointipisteillä tavoitellaan tietoa, toiveita ja haaveita sanallisesti ja valmiiden kuvien avulla. ”Minimaailman tavoite on saada selville asioita, joilla ei välttämättä ole sanoja. Tunnelmaa, jota voi vain käden kanssa yhteistyössä toteuttaa”, Autio pohtii. Minimaailman toteuttaminen onnistuu myös henkilöltä, jonka kommunikointi ei perustu puhumiseen.
”Ihmisten osallistaminen mukaan toimintaan on aina ollut luonteva osa työtäni”, Autio toteaa. ”Olen kiinnostunut luomaan uusia tiloja ja paikkoja, joissa ihmisten välinen vuorovaikutus olisi mahdollisimman helppoa, esteetöntä ja luonnollista.”
Vuosikello
ja legoilla rakentaminen työskentelyn välineinä
Toisella
ideointipisteellä on seinälle asetettu vuositapahtumakello eri
vuodenaikoineen. Osallistujat etsivät lehdistä valmiiksi
leikatuista kuvista ja sanoista kiinnostavia ideoita esteettömästi
puiston toimintaan liittyen. Itse voi myös leikata lisää sopivia
kuvia, keskustella ideoista ja liittää ne vuosikelloon. Tulevan
puiston eri vuodenajat inspiroivat suunnittelemaan syksyksi
tunnelmallisen kynttiläpolun, jouluksi tonttupolun, kevääksi
luontopolun ja kesäksi runonlausuntatapahtuman.
Ideointipajassa vuosikellolle muodostuu hahmotelma. Ideoiden on mahdollista toteutua puistossa, kun ne eivät vaadi ylen määrin valmisteluaikaa, materiaalihankintoja tai työvoimaa. Esimerkiksi paikalliset yhdistykset voivat hyödyntää vuosikelloa ja aluetta omassa toiminnassaan. Vuosikellon avulla puisto elää ja muuttuu alati.
Kolmannella ideointipisteellä päästiin rakentamaan legoilla puiston pienoismallia. Osallistujien oli helppo alkaa ideoida puistoa käytännössä rakentamalla. Pienoismallia rakennettaessa jokaisella on tiedossa puiston suunniteltu sijainti, ja sen kautta alueen mahdollisuudet hahmottuvat hyvin. Esimerkiksi Vaalassa toivottiin kovasti nykyisen olemassa olevan laiturin kunnostamista esteettömäksi. ”Legopalikoilla rakennettaessa ajatus pysyy rentona ja tulee mieleen, että laiturilla voisi myös lähteä soutelemaan, kun sen oikein kunnolla kunnostaisi”, Autio muistelee. Kunnon valaistus, esteettömyys, penkit ja roskakorit tulevat helposti mieleen tällä pisteellä.
Luontoon
kartta kädessä
”Nämä
kolme ideointipistettä täydensivät toisiaan sopivalla tavalla,
eikä päällekkäisyyksiä juuri tullut. Sovelsimme tätä
osallistavaa ideointipajaa myös Simossa”, Autio kertoo. ”Vaalan
ja Simon ideointipajoissa syntyivät hyvin erilaiset lopputulokset.
Tietyt toiveet toistuvat, mutta aina on jotain omaleimaista.”
Hän toteaa, että on tärkeä myös huomata, mitkä tekijät
toistuvat. Niistä voi johtaa hyvinvointipuiston peruselementit
-kokonaisuuden. ”Näyttää, että tulisija ja vesille
pääseminen ovat toistuvia toiveita. Vesillehän ei joka paikassa
pääse, mutta mielikuvitusmatkan toteuttamiselle ei ole esteitä”,
Autio sanoo hymyillen.
Kun kaikki ideat on saatu talteen ja rakennelmat, vuosikelloehdotukset sekä unelmapuistot valokuvattu, alkaa Aution työskentelyssä seuraava vaihe. Hän käy kävelemässä tulevan puiston alueella tutkien alueen karttaa ja ideoiden mahdollisuutta toteutua siellä. ”Työtehtävieni luontolähtöisyys on aina ollut minulle tärkeää. Olen todennut, että aistimaailman herättely luonnossa tuottaa ihmisille erityistä hyvinvointia”, Autio pohtii.
”Olen aikaisemmin suunnitellut sisätiloja esimerkiksi sairaalaympäristöissä. Lähde!-hankkeessa olen päässyt mielenkiintoisen työtehtävän äärelle eli muotoilemaan ulkotilaa, hyvinvointipuistoa yhdessä ihmisten kanssa”, Autio hehkuttaa.
”Kun alan viedä ideoita pohjapiirrokseen, teen valintaa, yhdistelyä ja karsintaa niiden suhteen”, Autio kertoo työskentelystään. Kun puistosuunnitelma on valmis, toimitetaan se asiakkaalle. Lähde!-hanke on mahdollistanut hyvinvointipuiston ideointi- ja suunnitteluvaiheen. Seuraavaksi on päättäjien ja puistoalantyöntekijöiden vuoro toimia ja viedä puistosuunnitelmaa eteenpäin runsaalla asiakastiedolla varustettuna.
Iin
Lähde!-puisto ensimmäisenä valmiiksi
Lähde!-puistoa
alettiin työstää Iissä vuonna 2017 yhdessä tulevien käyttäjien
kanssa mielenkiintoisen työparityöskentelyn avulla. Teatteriohjaaja
Heta Haanperä
ja muotoilija Ulla Autio muodostivat toimivan tiimin yhdessä.
”Kyseessä oli mielestäni lähes täydellinen työpari, jonka
työotteissa yhdistyivät muotoilijan ratkaisukeskeisyys ja
teatteriohjaajan spontaanius ihmisten kanssa kohdattaessa”,
Autio muistelee hymyillen. ”Minun työpajatyöskentelyni on
enemmän etukäteen suunniteltua ja valmisteltua, kun taas Heta vei
työpajoja eteenpäin itse tilanteessa luovasti heittäytyen.”
Suunnitteluvaiheen jälkeen ryhdyttiin tuumasta toimeen. Puistossa on järjestetty viime keväänä istutustalkoita, joiden sadosta puistossa vierailijat ovat voineet nauttia syksyn lähestyessä. Pientä esiintymisaluetta on testattu runonlausunnan merkeissä. Suvantolan rannan katetun terassin kattokuviointi sekä jättihimmelit ovat mielenterveyskuntoutujien käsialaa, ja linnunpönttöjen kaunis ulkoasu kehitysvammaisten. Taidekaiteita, joiden avulla voi nousta ylös pyörätuolista, suunnitellaan kuvanveistäjä Minna Kangasmaan kanssa.
”Parhaillaan ollaan aloittamassa vielä Suvantolaan tulevien penkkien suunnittelua ja toteutusta Iipajalaisten kanssa”, Autio kertoo. Iipaja tarjoaa kaikenikäisille iiläisille työttömille työnhakijoille apua muun muassa oman koulutus- ja työelämäpolun suunnittelussa. Myös Iin työhönvalmennuskeskuksen osaaminen näkyy puistossa muun muassa Puistotalkkaritoiminnan ja istutuslaatikoiden muodossa sekä taiteilija Paula Suomisen kanssa toteutetuissa mosaiikkitöissä.
Puiston tarkoituksena on houkutella ihmisiä ulkoilemaan, nauttimaan luonnosta, kokemaan taidetta ja kokoontumaan yhteen. Lähde!-puistosta toivotaan kaikkien iiläisten yhteistä hyvinvointipuistoa, jossa voisi olla tapahtumia säännöllisesti vuosikellon mukaisesti esimerkiksi eri yhdistysten tuottamina.
Ensimmäinen taiteen osallistavien menetelmien avulla yhdessä erityisryhmien kanssa suunniteltu Lähde!-hyvinvointipuisto on saamassa avajaisensa marraskuussa Mielenterveysviikolla (viikko 47) Iin terveysaseman lähellä. Lähde! Taiteesta voimaa arkeen -hankkeen hyvinvointipuistokonsepti on ainutlaatuinen Suomen mittakaavassa. Tämä konsepti on hankkeen merkittävä aikaansaannos ja toteutettavissa muuallakin Suomessa.
Artikkelin kirjoittaja on aloittanut viime kesäkuussa osa-aikaisen asiantuntijakoordinaattorin työn Lähde! Taiteesta voimaa arkeen -hankkeessa.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi KaltiolleMia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Vihreät niityt törmäyttää erilaisia vastakohtaisuuksia kuin hiukkaskiihdytin.” Mutta mitä Tenka Issakainen löysi tästä entisen kuurojen koulun kaksi kerrosta täyttävästä teoksesta?
”Kirjallisuuden, musiikin ja kuvataiteen vihjeiden maailma kiehtoo, pakottaa etsimään merkityksettömiäkin huomioita, pitää valppaana”, Matti A. Kemi kirjoittaa elokuvasta Sebastian.
Reijo Valta katseli perinteistä poikkeavan kotimaisen ensi-iltaelokuvan Parvet Kuopiossa. Leffa esittää paljon kysymyksiä mutta ei anna vastauksia yhteenkään.
”Järvelinin jäsentäminen on tehokasta, lennokasta ja sisällöltään kuluneen skedetrukin kaltaisesti tärähtänyttä ja omalaatuista.” Matti A. Kemi kritisoi kuitenkin Pölykolan pientä fonttia ja tiheää taittoa.
”Kirjoittajakaksikko avaa näkökulman, jonka valossa läntinen historian tulkinta on arvottanut esimerkiksi juuri transatlanttisen orjuuden pelkäksi maailmanhistorian alaviitteeksi.” Juhani Rantala luki Orjuuden arvet.
”Kirja on jäntevästi rakennettu tiiviiksi tietoa täynnä olevaksi kokonaisuudeksi”, Risto Kormilainen kirjoittaa Maaria Haikolan tietoteoksesta Kämppäemäntiä ja laivakokkeja.
Syyskuun lopussa Suomussalmella kokoonnuttiin kuudensille Pakko sanoa! -festivaaleille. Matkassa yleisön puolella oli myös Veikko Leinonen, joka vieraili festivaalilla ensimmäistä kertaa ja kirjaili vaikutelmiaan Kaltiolle.
Ensimmäinen ajatukseni oli epäusko. Kieltäydyin täysin uskomasta lukemaani ja Helsingin Sanomien taloustoimittajaa, joka sanatarkasti toisti energia-alan toimitusjohtajan innostunutta puheenvuoroa: ”Tälle […]
Lokakuisen sunnuntai-illan harmaus ropisee ikkunalautoihin. Jos voisi vain tuudittautua taiteeseen, lukea kirjoja, käydä konserteissa ja teattereissa, tuijotella näyttelyitä – nämä […]
Tämän numeron kansitaiteilija on kuvitteellinen [AlyÆŋ], jonka teoksia on esillä kulttuuritalon Valveen kahvila-ravintolan seinillä 10.11. saakka. [AlyÆŋ] syntyi vuonna 1997 […]