”Mitä tänään söisimme? Kaikkea on. Informaatioähky. Silmäkarkkia. Puhelimessa 5000 kuvaa. Onko meillä tähän varaa? Muista ottaa kuva.” Näin kysyy kansitaiteilijamme Sanna Manninen.
Sanna Manninen (1985, Oulu) on valmistunut kuva-artesaaniksi Tornion ammattiopisto Lappiasta vuonna 2005 ja kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2015 sekä opiskellut tekstiilituotteiden suunnittelua ja valmistamista OSAOn Pikisaaren yksikössä. Vuodesta 2015 hän on työskennellyt kuvataiteen kentällä vapaana taiteilijana.
Taiteilijana Manninen on monimediainen. Hän työskentelee keramiikan, tekstiilin ja maalauksen välinein. Hän on tehnyt myös performanssia Corridoors of Sounds -kollektiivissa. Mannisen viimeisin laajempi tekstiili-installaatio rakentui RE:FORMI-purkutaidetaloon yhdessä taiteilija Niina Uusitupan kanssa.
Sanna Manninen toimii aktiivisesti eri yhdistyksissä. Tällä hetkellä hän on Kulttuuriyhdistys Kulttuuribingo ry:n hallituksen jäsen ja työskentelee Bingon ateljeessa osana uutta kehittyvää kulttuurikeskusta Pikisaaressa. Osana taiteellista työtään hän järjestää myös työpajoja; viimeksi hän veti lapsille suunnatun ”Pizzeria Bingo” -työpajan Oulun Taiteiden Yössä elokuussa.
Oulun Galleria 5:ssä 25.10 avautuvan Tarjolla-näyttelyn aiheena on päällisin puolin ruoka, mutta se käsittelee syvemmin myös eriarvoisuutta. Manninen on pohtinut luokan vaikutuksia makuun ja valintoihin ja sitä, mistä kaikesta jää vaille, jos varaa ei ole.
”Minua kiinnostaa tutkia sitä, miten yhteiskuntaluokka vaikuttaa makuun, ruoan ostamiseen ja valintoihin. Olen tehnyt ensimmäiset luonnokset näyttelystä jo kymmenen vuotta sitten Tampereella opiskellessani. Minusta tuli äiti muutama vuosi sitten, ja siitä lähtien olen miettinyt köyhyyden periytymistä. Olen seurannut huolestuneena eriarvoisuuden lisääntymistä ja arvojen koventumista.”
Sanna Manninen: Tarjolla Oulun taiteilijaseuran ARTtilassa (Hallituskatu 5) 25.10.–19.11.
Näyttely tulossa myös Kuusamotalon Utugalleriaan 1.–29.3.2024.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Pari vuosisataa sitten Oulu joi kaksin käsin tervaa. Tai eihän Oulu sitä oikeastaan juonut. Se purskutteli sitä suussaan ja sylki […]
2020-logu sámi rap-artisttat Yungmiqu ja Jezebro Álbmotlaš populáramusihkkakultuvrrat dávistit dávjá riikkaidgaskasaš stiilarávnnjádagaid. Dát albmoneapmi gullo maid sámiid modeardna musihkas. Ovdamearkka […]
Vistig sáttá leđe tárbu muštâliđ, kii mun lam. Pargoeellimstân mun lam anarâškielâ ollâopâttâhlehtor. Muu spesialsyergi lii kielâiäláskittem, adai keevâtlávt mun […]
Suomella ei ole ollut varsinaisia siirtomaita, mutta paikoin Suomikin on tehnyt siirtomaapolitiikkaa. Antti Vikström käy läpi tilanteita, joissa mekin olemme olleet alistajan osassa.
During her Mustarinda residency, Riah Knight created strategies of survival. She writes about how we could learn from traditional Romani practices.
Artikkeli on julkaistu suomeksi printti-Kaltiossa.
”Taitavien ammattilaisten rakentama improvisaatioteatteri on vilpitöntä ja aitoa.” Pete Huttunen arvioi Oulun kaupunginteatterin suuren näyttämön improvisaatioesityksen Päin näköä.
”Sadunomaisuus välittyy, tunnelma on rauhaisa ja peloton läpi näytelmän.” Kaltion kriitikko Matti A. Kemi katseli Oulun kaupunginteatterin Taikatalven.
Ali Jonassonin ja Mats KejosenFinnkampen on ”monitieteinen, yhteiskuntapoliittinen ja siitä huolimatta suhteellisen helppolukuinen”, kirjoittaa meän-kolumnistimme Linnea Huhta.
Lauri Rikalan runouden pariin pääseminen tuntuu Matti A. Kemistä ”kotoiselta huomalta: pyhyyden kartoittaminen ja arkiset asiat ovat edelleen läsnä.”
Maria Matinmikon SIIS NIIN on ”ytimekäs, tutkaileva ja itsetietoinen”, Matti A. Kemi kirjoittaa. ”Sen sivut huokuvat estetiikkaa, huolellisuutta ja tarkoin punnittuja ajatuksia ajastamme, asenteistamme ja arjestamme.”
Marjut Aikion kolmiosaisen Nils-Aslak Valkeapää -elämäkerran ensimmäinen nide julkaistiin lokakuussa. Siihen tuoreeltaan tutustui Kari Sallamaa.
Emeritusprofessori Kari Sallamaa luki Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn osana tilatun Veli-Pekka Lehtolan teoksen Kenen maa, kenen ääni?, joka selvittää saamelaisten asemaa Suomen historian eri vaiheissa.
Taiteilijapari Pekka ja Teija Isorättyän (ks. Kaltio 1/2022, kaltio.fi/ihmisen-rajaton-myotatunto) kädenjälki on tuttua julkisista taideteoksista kuten Tornion möljän ”Kojamo” ja ”Särkynyt […]
Oulun kaupungintalon huipun laskuri lähestyy nollaa: Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 on pian alkamassa. Oma laskurini on tätä kirjoittaessa numerossa 397. Toivoisin, […]
Mietin tätä muistoa, kun valvon yöllä ja kuuntelen koneen ääntä koivikossa. Se on ollut siellä kaksi päivää. Olemme seuranneet moton […]
Ensiksi sie alat harrastamhaan jääkiekkoa, ja sitte sinusta tullee NHL-legenda. Tietenki tie siihen saattaa olla rohki pitkä, samhaan laihin pitkä […]
Sápmelaš DJ:ide čuhcet ovdagáttut, mat buktet ovdan klubbakultuvrra čuolmmaid Sevdnjes latnja, seinniin, gáhtus ja muođuin šealgájit arvedávggi ivnnit. Lossa basso […]
Marja Helander lea okta beakkáneamos Sámi dáiddáriin sihke Suomas ja riikkaidgaskasaččat. Dán čavčča su filmmat leat mielde Muu ry galleriija joavkočájáhusas Čázevuložat […]
Sämikirjálâšvuođâst lii lamaš mielâkiddiivâš ihe, ko illá lii kiergânâm luuhâđ oovdeb kirje, ko čuávuvâš lii jo almostum. Tot lii uáli […]
