”Mitä tänään söisimme? Kaikkea on. Informaatioähky. Silmäkarkkia. Puhelimessa 5000 kuvaa. Onko meillä tähän varaa? Muista ottaa kuva.” Näin kysyy kansitaiteilijamme Sanna Manninen.
Sanna Manninen (1985, Oulu) on valmistunut kuva-artesaaniksi Tornion ammattiopisto Lappiasta vuonna 2005 ja kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2015 sekä opiskellut tekstiilituotteiden suunnittelua ja valmistamista OSAOn Pikisaaren yksikössä. Vuodesta 2015 hän on työskennellyt kuvataiteen kentällä vapaana taiteilijana.
Taiteilijana Manninen on monimediainen. Hän työskentelee keramiikan, tekstiilin ja maalauksen välinein. Hän on tehnyt myös performanssia Corridoors of Sounds -kollektiivissa. Mannisen viimeisin laajempi tekstiili-installaatio rakentui RE:FORMI-purkutaidetaloon yhdessä taiteilija Niina Uusitupan kanssa.
Sanna Manninen toimii aktiivisesti eri yhdistyksissä. Tällä hetkellä hän on Kulttuuriyhdistys Kulttuuribingo ry:n hallituksen jäsen ja työskentelee Bingon ateljeessa osana uutta kehittyvää kulttuurikeskusta Pikisaaressa. Osana taiteellista työtään hän järjestää myös työpajoja; viimeksi hän veti lapsille suunnatun ”Pizzeria Bingo” -työpajan Oulun Taiteiden Yössä elokuussa.
Oulun Galleria 5:ssä 25.10 avautuvan Tarjolla-näyttelyn aiheena on päällisin puolin ruoka, mutta se käsittelee syvemmin myös eriarvoisuutta. Manninen on pohtinut luokan vaikutuksia makuun ja valintoihin ja sitä, mistä kaikesta jää vaille, jos varaa ei ole.
”Minua kiinnostaa tutkia sitä, miten yhteiskuntaluokka vaikuttaa makuun, ruoan ostamiseen ja valintoihin. Olen tehnyt ensimmäiset luonnokset näyttelystä jo kymmenen vuotta sitten Tampereella opiskellessani. Minusta tuli äiti muutama vuosi sitten, ja siitä lähtien olen miettinyt köyhyyden periytymistä. Olen seurannut huolestuneena eriarvoisuuden lisääntymistä ja arvojen koventumista.”
Sanna Manninen: Tarjolla Oulun taiteilijaseuran ARTtilassa (Hallituskatu 5) 25.10.–19.11.
Näyttely tulossa myös Kuusamotalon Utugalleriaan 1.–29.3.2024.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”
Risto Kormilainen luki myös Hannu Niklanderin viimeisimmän romaanin ja koki, että ”mukaan on lastattu tarpeettoman paljon korttiotteita ja tiedon runsautta”.
”Holmström onnistuu kuvauksessaan uskottavasti ja on hienoa, että tapahtumapaikkana on pieni maalaiskaupunki Helsingin, Tampereen tai Turun sijaan.” Risto Kormilainen luki Suden lapset.
Markku Envall ”antaa lukijalle tilaa omaan ajatteluun ja kantojen muodostukseen tekstien mietteliäisyydellä sekä arvoituksellisuudella”, kirjoittaa Risto Kormilainen esseekokoelmasta Rajan kahta puolta.
Sodan pauloissa tarkastelee Suomen militarisoitumista parinkymmenen artikkelin verran. Juhani Rantala luki Susanna Hastin ja Noora Kotilaisen toimittaman teoksen.
”Kokeelliseksi elokuvaksi 66 minuuttia lumoaa.” Matti A. Kemillä riittää ylisanoja Mika Taanilan viimeisimmälle Epäonnistunut tyhjyys-teokselle.
Joulukuun numeron kannessa on Tuija Karénin teos ”Kokkotuli” sarjasta Heijastuksia.
Päätoimittaja vaelsi marraskuun lopulla Pikisaareen ja päätti kertoa siitä myös pääkirjoituksessa. Juonipaljastuksena kerrottakoon, että 12.12. reissutoive jäi vain toiveeksi.
Sula tuoksui keväällä lähdön aikana. Lehdet ja havunneulat varisevat kenkieni alla. Paljastunut, kostea maa hengitti jännittyneesti, ja sadevesi valui kanssani […]
Met lähemä pikkuselle reisulle taas. Meän matka kulkee ajassa, paikasta paikhaan, ihmisistä ihmissiin. Ja mulla oon ollu kauvon aikaa hunteeringissa, […]
