
Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
MRP Matila Röhr Productions: Hamsterit. 113 min. Ensi-ilta 4.1.2023. K7.
Ohjaus Markku Pölönen, käsikirjoitus Markku Pölönen ja Paula Vesala, kuvaus Konsta Sohlberg, leikkaus Kimmo Taavila, lavastus Antti Nikkinen, pukusuunnittelu Anu Pirilä, maskeeraussuunnittelu Tiina Ryynänen, äänisuunnittelu Pekka Karjalainen, musiikki Vesa Mäkinen, piirrokset Tuomas Myllylä.
Rooleissa: Peter Franzén, Jaakko Ohtonen, Vilma Kinnunen, Katariina Havukainen, Satu Tuuli Karhu, Mika Nuojua, Arto Heikkilä, Emilia Mattila, Edvin Kaari, Eero Kiuru.
Kun kuulin, että Veikko Huovisen Hamstereista on tekeillä uusi elokuvaversio, ajattelin tulossa olevan jotenkin koronaeristykseen liittyvän työn. Onhan tässä viime vuosina hamstrattu muun muassa vessapaperia ja varauduttu taudin varalta pidempiinkin kotona vietettäviin aikoihin. Elokuvan ensimmäiset metrit jo osoittivat, että tällaisesta filmatisoinnista ei ollut kyse. Ohjaaja Markku Pölönen ja käsikirjoituksen yhdessä hänen kanssaan tehnyt Paula Vesala ovat lähestyneet aihetta aivan toisin.
Huovisen alkujaan vuonna 1957 ilmestyneen romaanin perusjuoni ja asetelmat on säilytetty suurin piirtein ennallaan. Kirjanpitäjä Rurik (Jaakko Ohtonen) ja hänen vaimonsa Tellervo (Vilma Kinnunen) voittavat Veikkauksessa päävoiton. Tellu haluaisi ostaa rahoilla asunto-osakkeen, koska nykyinen asunto on pieni ja lapset ovat sairastelleet. Rurik on kuitenkin päättänyt vuokrata huvilan vuodeksi ja lähteä maalle.
Tehtailijan leski Stella on saanut huvilansa naapurissa olevaan mökkiin pari vuotta sitten uuden asukkaan, Hamsterin (Peter Franzén). Miehellä on lemmikkinään hiiri, ja hän osaa ulkoa sivutolkulla Jack Londonin ja James Curwoodin seikkailukirjoja. Freelancekuvittajana työskentelevä Hamsteri haaveilee joskus pelastavansa Stellan suurilta vaaroilta.
Elämä maalla ei ala hyvin. Loppukesä on sateinen ja Rurik tuntuu epäonnistuneen tarjoamaan lapsilleen terveempää elinympäristöä. Tellu pyytää Hamsteria avuksi Rurikin mielialan kohentamiseen. Hamsteri maalailee tulevaa talvea seikkailukirjoista tutuin sanankääntein ja kehottaa varautumaan tulevaan. Kaikkien aikojen kamalin talvi on tulossa, ja siihen pitää varustautua kunnon vaattein ja talvivarastoin. Jos ei muuten, niin lasten takia.
Historiallinen elokuva
Pölösen ohjaus on huolellisesti romaanin julkaisuaikaan sijoitettu historiallinen elokuva. Miljööt, vaatteet ja autot ovat 1950-luvun loppupuoliskolta. Tällainen tiettyyn aikaan sijoittaminen tuo tarinalle kehyksen, vaikka aikaisemman vuosikymmenen tapahtumiin ei kertaakaan viitata. 1940-luvun tragediat antavat silti tulkintakehyksen päähenkilömiesten toiminnalle.
Edellisessä Pölösen ja Franzénin yhteisessä Huovis-filmatisoinnissa Koirankynnen leikkaaja (2004) käsiteltiin sodan aiheuttamia fyysisiä vammoja. Uusi elokuva ottaa tavallaan kantaa sen aiheuttamiin psyykkisiin vaurioihin.
Hamstereissa Huovisen veijaritarina syvenee yhden sukupolven korjaavaksi kokemukseksi. Veikkausvoitto antaa yhdelle perheelle ja heidän oppaalleen mahdollisuuden ottaa takaisin menetettyä aikaa. Huumoria ja veijarimaisuutta ei unohdeta, ne saavat ajallisen kehyksen myötä uuden ulottuvuuden. Etenkin Hamsterin mainosten ja seikkailukirjojen kielestä ottamat taivuttelukeinot tuovat mukaan Huoviselle tyypillistä salaoveluutta ja komiikkaa.
Huovisen romaaniin ja aikaisempaan, Pauli Virtasen ohjaaman tv-elokuvaversioon (MTV 1982) verrattuna puoliso Tellun rooli on laajentunut. Hän ei vain seuraa sapekkaana sivusta vaan yrittää tukea miestään – joskin edelleen suurimpia hankintoja hilliten. Ratkaisu on hyvä, sillä sosiaalinen media tursuaa ilkeileviä kommentteja. Niitä ei viihteessä lisää kaipaa. Huumori on keskeisessä roolissa uudessakin versiossa. Vanhoilla mitoilla leikittely ja muut vitsit tekevät elokuvasta erinomaisen version Hamsterista.
Elokuvan tekeminen on aloitettu jo vuonna 2019 ennen viime aikojen suuria mullistuksia. Siinä mielessä syntynyt elokuva on ajankohtaisempi kuin tekijät osasivat ajatellakaan. Alkaneen talven suurimpia ongelmia on energian riittävyys, sähkön kulutus. Harmi vain, ettei kukaan ole pystynyt hamstraamaan kellariaan täyteen sähköä talven varalle matkaradion pattereita ja muutamaa kännykän virtapankkia enempää.
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”
Risto Kormilainen luki myös Hannu Niklanderin viimeisimmän romaanin ja koki, että ”mukaan on lastattu tarpeettoman paljon korttiotteita ja tiedon runsautta”.
”Holmström onnistuu kuvauksessaan uskottavasti ja on hienoa, että tapahtumapaikkana on pieni maalaiskaupunki Helsingin, Tampereen tai Turun sijaan.” Risto Kormilainen luki Suden lapset.
Markku Envall ”antaa lukijalle tilaa omaan ajatteluun ja kantojen muodostukseen tekstien mietteliäisyydellä sekä arvoituksellisuudella”, kirjoittaa Risto Kormilainen esseekokoelmasta Rajan kahta puolta.
Sodan pauloissa tarkastelee Suomen militarisoitumista parinkymmenen artikkelin verran. Juhani Rantala luki Susanna Hastin ja Noora Kotilaisen toimittaman teoksen.
”Kokeelliseksi elokuvaksi 66 minuuttia lumoaa.” Matti A. Kemillä riittää ylisanoja Mika Taanilan viimeisimmälle Epäonnistunut tyhjyys-teokselle.
Joulukuun numeron kannessa on Tuija Karénin teos ”Kokkotuli” sarjasta Heijastuksia.
Päätoimittaja vaelsi marraskuun lopulla Pikisaareen ja päätti kertoa siitä myös pääkirjoituksessa. Juonipaljastuksena kerrottakoon, että 12.12. reissutoive jäi vain toiveeksi.
Sula tuoksui keväällä lähdön aikana. Lehdet ja havunneulat varisevat kenkieni alla. Paljastunut, kostea maa hengitti jännittyneesti, ja sadevesi valui kanssani […]