
Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Hannele Pokka: Arkangelista itään. Otava 2020.
Arkangelista itään kertoo Lapin läänin maaherran työmatkoista Venäjällä, Alaskassa ja Kanadassa. Hannele Pokka toimi virassa vuosina 1994–2008. Arktisten alueiden välistä yhteistyötä pyrittiin tuona aikana tiivistämään etenkin Pohjoisen foorumin kautta. Lähialueilla henkilökohtaisemmat tapaamiset olivat tärkeitä yhteistyön edistämisessä. Pokka reissasi virkansa takia paljon Venäjällä. Varsinkin Murmansk tuli tutuksi.
Pokan virka-aikana tapaamisten toistuvia aiheita olivat Sallan rajanylityspaikan avaaminen, Murmanskin sataman ja muiden yritysten välinen yhteistyö sekä ratayhteyden rakentaminen Sallan kautta Venäjän rautatieverkostoon. Ympäristökysymyksistä keskusteltiin Pohjoisen foorumin kokouksissa. Lapissa vierailleet venäläiset olivat kiinnostuneita porotaloudesta ja infrastruktuurin kunnossapidosta arktisissa olosuhteissa. Joulupukki haki Pokan kanssa reissatessaan kansainvälistä mainetta Venäjältä ja Japanista.
Joulupukki on esimerkki tapaamisten ja matkojen käytännön merkityksestä. Olisiko Lappiin kehittynyt kansainvälistä turismia ilman Joulupukin markkinointimatkoja? Samalla tavalla Pokka edisti muun muassa yritystyhteistyötä matkoillaan, mikä ei tavan tallaajalle vain näy yhtä konkreettisesti kuin Joulupukki-turismi. Aina toimia ei noteerattu valtiotasollakaan. Pokka antaa ymmärtää, että Barents-yhteistyöhön liittyviin kutsuihin tai raportteihin vastattiin ministeriöstä usein hiljaisuudella.
Arkangelista itään on kiinnostavaa luettavaa nimenomaan arktisen alueen kansainvälisestä yhteistyöstä kiinnostuneille. Yhteistyöhön liittyi paljon seminaareja, kokouksia ja vierailukäyntejä. Valtavasta maasta löytyi monenluontoisia kuvernöörejä ja virkailijoita. Kaikille yhteistä oli aseman muuttuminen Putinin valtaan tulon myötä. Aluehallinnon rooli vedettiin alas, ja kaikesta piti alkaa kysyä presidentiltä.
Kirjan nimen ja ennakkotietojen perusteella odotin värikkäämpää kulttuurin ja Siperian tuntemattomien paikkakuntien kuvausta, mutta lukiessa työmatkapäiväkirja on paikoin kuivakkaa tapaamisten ja kokousten sarjaa. Kirjan lopuksi sain kuitenkin huomata imeneeni aimo annoksen tietoa eri kaupungeista, pitkien matkojen taittamisesta ja venäläisistä toimintatavoista: Aina on hyvä olla jotain allekirjoitettavaa. Aina pidetään paljon puheita. Ja syödään hyvin.
Parhaimmillaan Pokka onnistuu tekemään eläviä matkakuvauksia, kuten lopussa Kanadan kultakaupungin Dawson Cityn sijaintia ja menoa kuvatessaan. Myös Jakutian tuntemattomista alueista piirtyy laaja kuva.
Kirjan suurin ongelma on tekstin aikamuotojen sekavuus. Tekstissä on käytetty ajan määreitä ”nyt”, ”tänä vuonna” ja ”viime vuotena”, vaikkei tapahtumien tarkkoja ajankohtia ole ilmoitettu. Varsinkin alussa Pokka on yrittänyt luoda tunnelmaa kuvaamalla matkoja preesensissä, mutta käytännössä käytetään sekaisin kaikkia aikamuotoja: ”Saariselälle olin tullut jo edellisenä päivänä. Siellä jatkuu huumeseminaari. Osanottajia oli kaikista Pohjoismaista ja Venäjältä.” Kurskin uppoamista kuvaavassa luvussa ”Kursk on Venäjän sukellusveneistä nuorimpia”, mutta vielä uppoamistilannetta kuvatessakin siitä puhutaan jo menneenä: ”Se oli iso, varmaan yksi maailman suurimpia, ja siinä oli 118 hengen miehistö.”
Edelliset esimerkit ovat yksityiskohtia, mutta laajemmassa mittakaavassa ne aiheuttavat sen, ettei aina ole lainkaan selvää, onko asiat hoidettu jo 1990-luvulla vaiko vasta äskettäin tai toisaalta kuvaavatko annetut tiedot myös nykyään vallitsevaa tilannetta. Lopussa matkakuvauksetkin ovat vaihtuneet pääsiassa imperfektiin.
Pokka oli usein ainoa nainen kokousten pukumiesten joukossa. Se ei tunnu olleen ongelma, ainakaan asiaa ei mainintoja laveammin kuvata. Uranaisen ja äitiyden yhdistämisen ristiriitaa sen sijaan tuodaan esille koko kirjan ajan. Pokan tytär jäi jo vauvana kotiin isän ja lapsenhoitajan hoiviin, kun äiti reissasi maailmalla. Kotipuheluiden kautta tulee esille hauska pala käytännön teknologian historiaa. Vaihtelevat puhelinyhteydet ja kännykkämallit kuvaavat paitsi nopeaa kehitystä ja omaa aikaansa myös vierailukohteen taloudellista tilannetta ja kehitysvaihetta.
Arkangelista itään kuvaa monien nyt ajankohtaisten asioiden taustoja. Ilmastoraportteja ei otettu vielä Jakutian kokouksissa ihan niin tosissaan kuin nykyään, vaikka maahan ilmestyi railoja ikiroudan sulaessa ja talojen seiniä halkeili. Arkangelista itään päättyy vuoteen 2008, kun Pokka siirtyi maaherran tehtävistä ympäristöministeriön kansliapäälliköksi. Vuodesta 2008 nykyhetkeen jää kahdentoista vuoden aukko. Mitenköhän Murmansk-yhteydet ja yhteistyö ovat siinä välissä kehittyneet? Millainen asema on Pohjoisen foorumin kokouksilla? Aukon täydentäminen vaikka lyhyelläkin tiivistelmällä olisi tehnyt kirjasta ajankohtaisemman. Arktiset kysymykset ovat aina ajankohtaisia, nyt ja tulevaisuudessa. Pokan ura on osa niiden historiaa.
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.