Hannu Niklander: Rikottua lasia. Robustos 2017.
Pitkän linjan kirjailija Hannu Niklander (s. 1951) on kirjallisuuden moniottelija, jonka tuotantoon kuuluu niin runoa, pitkää ja lyhyttä proosaa kuin matkakirjojakin. Hän on pohdiskeleva, syvämietteinen ja länsimaisesta kulttuuriperinteestä syvältä ammentava kirjailija. Uusimmassa teoksessaan Rikottua lasia hän on palannut lyhyiden tarinoiden pariin. Kokoelmaa sävyttävät Niklanderille tunnusomainen hiljainen huumori mutta myös vähäeleinen erotiikka.
Teoksessa on kolme tasavahvaa osastoa. Osastot muodostavat lujan kokonaisuuden ja ilmaisu kauttaaltaan on tiivistä. Osa tarinoista on hyvin lyhyitä, kolmen–viiden sivun mittaisia. Osa taas pidempiä ja perusteellisemmin ihmiskuvaukseen porautuvia.
Ensimmäisestä osastosta nousee vahvana esille tapoihinsa piintynyt apulaisprofessori Armas Mentula, joka luennoi klassisen kirjallisuuden opiskelijoille Carmina Burana -kokoelmaa heitellen latinaa mennen tullen. Hän on innostunut opettamisesta, mutta kotielämä on intohimotonta matematiikan lehtorivaimon Seijan kanssa. Vaimon kehotuksesta Mentula lähtee opiskelijoiden aineyhdistyksen juhlaan ja tapaa nohevan opiskelijan Virve Ketolan, ja yhdessä he päätyvät Ketolan kotiin kirjallisuudesta puhumaan ja viinipuun antia nauttimaan. Ilta muuttaa kaiken apulaisprofessori Mentulan elämässä. Niklander lataa loppuun hyvän loppunousun. Teksti on muutenkin sujuvaa, nokkelaa ja sivistävää.
Nimitarina on myös ensimmäisessä osastossa, jossa 16-vuotias Martti on ihastunut koulutoveriinsa Merjaan. Rakkaus ei oikein Merjan taholta ota syttyäkseen, vaikka Martti yrittää kaikkensa. Lisäksi kuvioihin ilmestyy Kari, joka koulun hipoissa saa Merjan haltioihinsa. Martti juonii keinoja Karin taltuttaakseen ja löytää siihen keinot. Mutta siitä syntyykin karmea painajainen. Niklander kuljettaa taitavasti juonta, ja tekstiin syntyy vahva kaari alusta loppuun saakka. Nuorten väkevää tunnemaailmaa Niklander kuvaa taitavasti lyhyin vedoin.
Toisessa osastossa isä yrittää tehdä pojastaan urheilijaa ja urheilusta innostunutta nuorukaista, mutta mikään ei tehoa, kun poika on kiinnostunut enemmän dieselvetureista ja sarjakuvista. Kolmannessa osastossa sukelletaan muistisairaan maailmaan hyväntahtoisen huumorin kautta. Notkeasti Niklader taipuu kuvaamaan mielen syvyyksiä peilaten nuoruutta ja lapsuutta vanhuksen menetetyn unelman kautta. Niklanderin kokoelma on lievässä karuudessaan niukkailmeinen mutta puhutteleva teos.
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Mira Kankaanranta oli toinen Lapin kullanmuru koronaviruksen tuomissa poikkeusoloissa. Varsinais-Suomessa asuva Kankaanranta sai kotiseudun residenssijaksosta rauhaa ja intensiivisyyttä.
Juho Könkkölä (s. 1997) taitteli jo lapsena Keski-Suomen Korpilahdella paperista intohimoisesti erilaisia hahmoja. “Homma karkasi käsistä.”
Marlene Hyyppä haastatteli Out of Urgency -tanssiteoksen oululaisia tekijöitä paperilehdessä 6/2020. Mutta millainen kokemus teos oli katsojalle? Lue Hyypän kritiikki täältä.
Fellinin viimeisiksi ohjaustöiksi jäi kolme mainoselokuvaa Banca di Roma -pankille – vaikka hän oli kampanjoinut raivokkaasti elokuvien tv-esityksiä pilkkovia mainoksia vastaan.
La voce della luna jatkaa jonkinlaista synteesiä Fellinin siihenastisen uran keskeisistä aineksista. Kuin proosarunoa sitä hallitsee eräänlainen tajunnanvirtamaisuus.
Koko Fellinin ura meinaa pakkautua hänen toiseksi viimeiseksi jääneeseen elokuvaansa Haastattelu, joka leikittelee representaation ja todellisuuden suhteen sirpaleilla.
Fellinin Laivan menestys olikin vain näennäistä. Mutta niin alkoi olla koko audiovisuaalinen kenttä televisioineen ja mainoksineen 1980-luvun Italiassa. Totta kai Fellini tarttui seuraavaksi tähän trooppiin.
Vaikean Naisten kaupungin jälkeen Fellini keskittyi heinäkuuhun 1914 sijoittuvaan käsikirjoitukseen “L’assassinio di Sarajevo”, josta kehittyi uusi fellinimäinen menestys Fellinin Laiva.
Orkesteriharjoitus on kuin televisiolle tehty harjoitelma, joka syntyi Italian entisen pääministerin Aldo Moron murhaan päättyneen sieppauksen aikana keväällä 1978. Naisten kaupunki (1980) jää myös jäntevyydeltään veltoksi.
Rovaniemeläinen tietokirjailija ja kirjoittajaohjaaja Anne Lukkarila debytoi nyt myös dekkaristina. Suomutunturissa tapahtuvat hurmetyöt sekoittuvat esikoisessa ympäristöteemoihin.
Briitta Hepo-ojan Sydämiä seireeneille jatkaa Topelius-palkinnolla huomioidun Suomea lohikäärmeille -kirjan tarinaa 2000-luvun vaihtoehtoisessa Suomessa.
Viroa 1930-luvulla itsevaltaisesti hallinnut Konstantin Päts hahmotteli niin Suomen ja Viron liittovaltiota kuin laajempaa Yhdistynyttä Pohjolan tasavaltaakin. Ville Hytönen luki professori Seppo Zetterbergin uuden Päts-teoksen.
