Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Kovien otteiden teinielämää
Heidi Silvan: Tyhmästi tehty. 263 s. Myllylahti 2021.
Oululaisen Heidi Silvanin julkaisutahti on kirjailijan uran alusta asti ollut hengästyttävä. Vuonna 2018 julkaistiin esikoisteos John Lennon minussa ja sen jälkeen lasten- ja nuortenromaaneja on kertynyt jo kuusi lisää. Tyttöpäähenkilöiden rinnalle saatiin viime keväänä Hardcore Ysäri -kirjan myötä poikamaisempaa menoa, ja nyt liikahdetaan jälleen uuteen suuntaan. Tyhmästi tehty on selvästi tummempisävyisempi kuin yksikään aiemmista kirjoista.
Josefiina, Iris ja Elsa ovat teinityttökolmikko, joiden keskinäisissä väleissä on pahoja jännitteitä. Hankausta aiheuttaa esimerkiksi perheiden erilainen taloudellinen tilanne sekä se, että kaikki kolme ovat ihastuneet samaan poikaan, hävyttömän komeaan Leoon. Asetelma kuulostaa periaatteessa tutulta ja sangen viattomaltakin, mutta keinot kuvion purkamiseksi ovat lopulta niin kovat, että yksi tytöistä kuolee. Kirja alkaakin nettiuutisella, joka on otsikoitu ”Teinityttö löydettiin kuolleena yksityisasunnosta”. Lukemaan pakottava jännite syntyy halusta tietää, mitä on tapahtunut ja miten tilanteeseen on päädytty.
Silvan purkaa murhenäytelmään johtanutta tapahtumaketjua, tekojen motiiveja ja tyttöjen tunteita ja ajatuksia huolellisesti, mutta juonta ripeästi kuljettaen. Varsinaista kertovaa tekstiä rytmittävät uutispätkien lisäksi lyhyet dialogit poliisikuulusteluista.
Heidi Silvan on ammatiltaan opettaja ja on työskennellyt aiemmin nuorten lehdessä, joten hänellä on varmasti hyvä tuntuma teinien maailmaan. Teoksen hahmojen itsekeskeisyyttä, empatiakyvyttömyyttä ja laskelmointia on siis varmaan pidettävä uskottavana. Masentavaa luettavaa tarina silti on. Lähes kaikki hahmot tavoittelevat omaa etuaan, pönkittävät egoaan ja käyttävät muita hyväksi jokaisen sopivan tilaisuuden tullen.
Kirjailijan aiempien romaanien päähenkilöillä on ollut erityispiirteitä, diagnooseja ja oireyhtymiä. Uutuuskirjassa tällaiseen ei viitata, mutta on selvää, että psyykkisiä ja sosiaalisia hankaluuksia on näilläkin hahmoilla. Tyttöjen taustoista löytyy pikkurikollisia, neuroottisia äitejä ja riiteleviä vanhempia, mutta kovin selvää yhteyttä tyttöjen käytöksen ja epävakaiden kotiolojen välille ei vedetä. Välillä tuntuu, että hahmot leijailevat irrallisina, omassa maailmassaan.
Silvan on yksi kiinnostavimmista uusista tekijöistä lasten- ja nuortenkirjallisuuden kentällä. Innolla ja uteliaisuudella jään odottamaan omaääniseltä tekijältä lisää luettavaa.
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.
Yhteinen hyvä
”Äiti soittaa. Pelkään pahinta. Vastaan.”
Jenni Kinnusen kolumni.
Mitä kulttuuripääkaupungistani halutaan kertoa ulkomaalaisille
Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi avattiin tammikuun puolivälissä. Kaltion Matti A. Kemi vietti viikonlopun kansainvälisen median edustajille räätälöidyssä ohjelmassa.
Keikalta keikalle, riimistä joikuun, livđestä leu’ddiin
Jenny Kangasvuo seurasi alkuvuonna Oulu2026:n Risku-ohjelmakokonaisuutta: ”Rájehis, ealli sámekultuvra” eli rajaton, elävä saamelaiskulttuuri.
Kulttuurivuoden 40 ensimmäistä päivää
Miltä näytti Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden alku kuvataidekriitikon silmiin? Leena Kangas kirjoitti Kaltiolle tunnoistaan ja kokemuksistaan.
Kyllä luonto puuhun ajaa
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Tampereen elokuvajuhlilla nähtiin palkitun Rúnar Rúnarssonin vaikuttavaa taidetta
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
Unelmat ja painajaiset kohtaavat tulevaisuuden Oulussa
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Eurooppatie 75 Välimereltä Jäämerelle
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Kannessa: Ducica
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
Tasapainottelua
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
Isäsarjan loppu
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
Romaanidebyytti luo identiteetin asetukset ja alustat uudesti
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
Metsäntutkimuksen usva ja hähmä
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
Syntipukkitalous: Omelasista nykyajan politiikkaan
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
Salmenperä tutkiskelee jälleen ihmisyyttä
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.