Kovien otteiden teinielämää

Heidi Silvan: Tyhmästi tehty. 263 s. Myllylahti 2021.

Oululaisen Heidi Silvanin julkaisutahti on kirjailijan uran alusta asti ollut hengästyttävä. Vuonna 2018 julkaistiin esikoisteos John Lennon minussa ja sen jälkeen lasten- ja nuortenromaaneja on kertynyt jo kuusi lisää. Tyttöpäähenkilöiden rinnalle saatiin viime keväänä Hardcore Ysäri -kirjan myötä poikamaisempaa menoa, ja nyt liikahdetaan jälleen uuteen suuntaan. Tyhmästi tehty on selvästi tummempisävyisempi kuin yksikään aiemmista kirjoista.

Josefiina, Iris ja Elsa ovat teinityttökolmikko, joiden keskinäisissä väleissä on pahoja jännitteitä. Hankausta aiheuttaa esimerkiksi perheiden erilainen taloudellinen tilanne sekä se, että kaikki kolme ovat ihastuneet samaan poikaan, hävyttömän komeaan Leoon. Asetelma kuulostaa periaatteessa tutulta ja sangen viattomaltakin, mutta keinot kuvion purkamiseksi ovat lopulta niin kovat, että yksi tytöistä kuolee. Kirja alkaakin nettiuutisella, joka on otsikoitu ”Teinityttö löydettiin kuolleena yksityisasunnosta”. Lukemaan pakottava jännite syntyy halusta tietää, mitä on tapahtunut ja miten tilanteeseen on päädytty.

Silvan purkaa murhenäytelmään johtanutta tapahtumaketjua, tekojen motiiveja ja tyttöjen tunteita ja ajatuksia huolellisesti, mutta juonta ripeästi kuljettaen. Varsinaista kertovaa tekstiä rytmittävät uutispätkien lisäksi lyhyet dialogit poliisikuulusteluista.

Heidi Silvan on ammatiltaan opettaja ja on työskennellyt aiemmin nuorten lehdessä, joten hänellä on varmasti hyvä tuntuma teinien maailmaan. Teoksen hahmojen itsekeskeisyyttä, empatiakyvyttömyyttä ja laskelmointia on siis varmaan pidettävä uskottavana. Masentavaa luettavaa tarina silti on. Lähes kaikki hahmot tavoittelevat omaa etuaan, pönkittävät egoaan ja käyttävät muita hyväksi jokaisen sopivan tilaisuuden tullen.

Kirjailijan aiempien romaanien päähenkilöillä on ollut erityispiirteitä, diagnooseja ja oireyhtymiä. Uutuuskirjassa tällaiseen ei viitata, mutta on selvää, että psyykkisiä ja sosiaalisia hankaluuksia on näilläkin hahmoilla. Tyttöjen taustoista löytyy pikkurikollisia, neuroottisia äitejä ja riiteleviä vanhempia, mutta kovin selvää yhteyttä tyttöjen käytöksen ja epävakaiden kotiolojen välille ei vedetä. Välillä tuntuu, että hahmot leijailevat irrallisina, omassa maailmassaan.

Silvan on yksi kiinnostavimmista uusista tekijöistä lasten- ja nuortenkirjallisuuden kentällä. Innolla ja uteliaisuudella jään odottamaan omaääniseltä tekijältä lisää luettavaa.

Vanhuuden malleja eri ikäluokille

2/2020

Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.

  • Jenny Kangasvuo
Kaltio – Kolumni

Vain väsymyksestä johtuvaa

5/2024

”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.

  • Jenni Kinnunen

Pääskyparvi taivaan räystään alla

5/2024

”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”

  • Rita Magga-Kumpulainen
Kaltio – Kolumni

Kaupat

1-2/2025

”Hän on suulas mies, muttei pahalla tavalla. Kuuntelen Karin savolaista poljentoa, kun hän puhuu rauhoittavaan sävyyn siitä, miten ’puita pittää metässä olla’. Ajattelen: näin sitä kauppoja tehdään.”
Jenni Kinnusen kolumni pohtii puita.

Kylässä kylästä kylään

1-2/2025

Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.

  • Miina Kaartinen
  • Sanna Ritvanen
Kaltio – Kirja-arvio

Sanojen äiti on kaasu

1-2/2025

”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.

  • Aapo Kukko