Taiteilija-lehti kysyi vuonna 2016 ammattitaiteilijoilta, miten he suhtautuvat kesänäyttelyihin. Valtaosa vastaajista (70 %) piti suomalaista kesänäyttelyperinnettä tärkeänä. Monen vastaajan mielestä ilmiö voisi hyvin vielä laajentua ja näyttelyitä voisi olla enemmän muiden kesätapahtumien kuten musiikkijuhlien ja festivaalien yhteydessä.
Tänäkin kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Kaltio vieraili menneen kesän aikana useissa näyttelyissä, joista viidestä jäi kerrottavaa syksyllekin.
Takavuosina vähättelevänä ja aliarvioivana pidetty kesänäyttely-termi nykyisin ymmärretään vain vuodenaikaan viittavana. Ainoastaan viidennes Taiteilija-lehden kyselyyn vastanneista kuvataiteilijoista piti sitä halventavana. Ammattimainen tekeminen on levinnyt niin sanottuihin navettagallerioihinkin, ja taidemuseot panostavat kesäaikaisiin näyttelyihinsä yhtä lailla kuin muina vuodenaikoina.
Katjan ja Matin Etsivätoimisto
Vääksyn kanavan kupeessa Asikkalassa on historiantutkija ja valtiopäivämies J. R. Danielsson-Kalmarin kesähuvila. Kunnan nykyisin omistamassa huvilassa on kaksi entisestä omistajasta muistuttavaa museohuonetta ja muut tilat ovat talviaikoina huvila Asikkalan seudun musiikkiopiston käytössä. Kesäisin muut tilat ovat omistettuja kuvataiteelle ja kesätapahtumille.
Tänä kesänä kesähuvilassa oli esillä taiteilijapariskunta Katja Tukiaisen ja Matti Hagelbergin ensimmäinen yhteisnäyttely. Kuvataiteilija Tukiaisella ja sarjakuvataiteilija Hagelbergilla on ollut pitkään Helsingin Kaapelitehtaalla yhteinen työskentelytila, jonka he ovat nimenneet Katjan ja Matin Etsivätoimistoksi. Työtilan nimi sopi hyvin myös näyttelylle, molemmissa etsitään/etsittiin totuutta taiteen keinoin.
Tukiaisen värikylläiset ja suurikokoiset maalaukset saivat rinnalleen Hagelbergin pienikokoisia sarjakuvaoriginaaleja ja serigrafioita. Huvilan erikokoisista huoneista oli löytynyt molemmille sopivat tilat. Ahtaammissa tiloissa oli läheltä katseltavia sarjakuvaoriginaaleja, isommissa huoneissa maalauksia. Museohuoneissa oli näyttelyvieraiden etsittävänä kolme virhettä.
Grigor Auerin maalauksia
Taidepitäjä Lapinlahden Taidemuseo Eemilissä kesänäyttelyssä oli Laatokan Karjalan Pitkärannassa syntyneen Grigor Auerin (1882–1967) maalauksia, asetelmia ja maisemia. Näyttely oli osa visuaalisen karjalaisen taiteen teemavuotta. 1900-luvun alussa Pietarissa taideopissa olleen Auerin tyyli on pysynyt hämmästyttävän samankaltaisena koko pitkän uran ajan.
Esillä olleiden taulujen perusteella Auer oli erityisen innostunut kuvamaan kevättalvista maisemaa. Auringon kilo hangista sai kesälläkin tuntemaan tulevan kesän odotuksen. Kesäistä maisemaa Auer ei Suomessa juurikaan ikuistanut, näyttelyn kesäiset kuvat olivat pääasiassa Italiasta. Karjalaisia maisemia Auer ikuisti etenkin Valamossa.
Hiljaiset huoneet
Ristijärven Katvelassa oli esillä Urho Kähkösen maalaussarja ”Hiljaiset huoneet”. Katvelassa on vuodesta 2003 lähtien ollut pysyvä suojeluskunta- ja lottanäyttely. Vanha, suuri kansakoululuokka toimii vaihtuvien näyttelyiden tilana, ja juuri siinä maalaussarja oli esillä muistotaulujen ja museoesineiden väleissä.
Tyhjentyneiden tilojen ja autiotalojen Kainuussa jo Kähkösen maalausten teema tuntui haikealta, ja taiteilija oli onnistunut ikuistamaan saman haikeuden teoksiinsa. Kesäisen voimakkaan auringonvalon hämyisiksi tekevät huoneet jäivät mieleen pitkäksi aikaa. Näyttelytilan hirsiseinät ja notkollaan oleva sisäkatto korostivat maalausten sisältöä.
Juuret
Kesäkuussa Vilho Lampi -museossa oli Jouko Alapartasen näyttely Juuret. Näyttely oli kuvataiteilijan ”kunnianosoitus maalarille, joka on vaikuttanut minun ja monen muun taiteilijan tekemisiin usean sukupolven ajan”. Näyttelyn suurin työ ”Pitäjän keisari 2” viittaa jo nimellään museon pysyvässä näyttelyssä esillä olevaan Vilho Lammen (1898–1936) teokseen ”Pitäjän keisari”.
Näyttely esitteli Alapartasen tuotantoa pääasiassa 2020-luvulta. Töiden teemat vaihtelivat diktaattoreista roskaruokaan, useissa töissä taiteilijan omakuva ilmensi ihmisen ja yhteiskunnan kipukohtia. Realistisesti toteutettujen töiden symboliikka oli selkeää, muttei itseään tyrkyttävää.
Temppelimaalauksia
Heinäveden kulttuurikirkossa oli kesän ajan pitkän linjan taidemaalari Soili TaljanTemppelimaalauksia. Kulttuurikirkko tässä yhteydessä tarkoittaa korkealla mäellä olevaa Josef Stenbäckin suunnittelemaa, vuonna 1891 valmistunutta Heinäveden luterilaista kirkkoa. Sen suurille, maalatuille hirsiseinille oli ripustettu sopiviin kohtiin Taljan abstrakteja teoksia.
Taljan teoksissa tuntui olevan joitakin tuttuja hahmoja tai symboleja, mutta kokonaisuus ei antaudu selkeälle tulkinnalle. Taidemaalari itse kertoo teostensa olevan ”mystisiä, kosmologisia tutkielmia”. Jumalanpalveluksessa (tai musiikkikonsertissa) istujalle teokset tarjoavat pohdittavaa. Pohjois-Karjalassa abstraktisuutta ei ole koettu ”vaikeasti lähestyttäväksi”, kuten kesän kulttuuriskandaalin aiheuttaneessa Uudenkaupungin seurakunnassa.
Kesäinen näyttelyperinne tuntuu edelleen elävän ja voivan hyvin. Kokonaan uusia kesäisiä taidenäyttelypaikkoja ei sattunut matkan varrelle, mutta niitäkin varmaan oli. Kesänäyttelyt tuovat taidetta lähemmäksi, osaksi kesän arkisia tekemisiä.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi KaltiolleMia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Sula tuoksui keväällä lähdön aikana. Lehdet ja havunneulat varisevat kenkieni alla. Paljastunut, kostea maa hengitti jännittyneesti, ja sadevesi valui kanssani […]
Met lähemä pikkuselle reisulle taas. Meän matka kulkee ajassa, paikasta paikhaan, ihmisistä ihmissiin. Ja mulla oon ollu kauvon aikaa hunteeringissa, […]
Päätoimittaja vaelsi marraskuun lopulla Pikisaareen ja päätti kertoa siitä myös pääkirjoituksessa. Juonipaljastuksena kerrottakoon, että 12.12. reissutoive jäi vain toiveeksi.
Suomalaisen tieteiselokuvan nimessä pitää nykyisin mainita vesi. Arto Halosen uutuuden Jälkeemme vedenpaisumus arvioi laadukkaaksi ja tinkimättömäksi Matti A. Kemi.
”Tekeillä olevat leikkaukset vaarantavat myös tulevaisuuden arkistot. Jos ainoastaan kapitalistisen voitontavoittelun logiikkaa noudattava taide voi menestyä, menetämme niiden äänten riippumattomuuden, kriittisyyden ja monimuotoisuuden, joilla on jotain sanottavaa.”
Tämä teksti on Kiilan jäsenten yhdessä kirjoittama. Kiila haluaa osoittaa solidaarisuutta ja käydä vuoropuhelua muiden Suomen nykyihallitusta vastustavien tahojen kanssa.
Taiteen tekeminen metsässä ei aina ole sellaista, mitä sen kuvittelee olevan. Ainakin Porin kulttuurisäätö -kollektiivin odotukset rapisivat viime kesänä Paljakalla.
”Henkilödokumenttina kokonaisuus on eheä, antaa katsojalleen tilaa pohtia, eikä ole sensaatiohakuinen.” Matti A. Kemi arvioi Ari Matikaisen ohjaaman dokumenttielokuvan Tiedustelija.
Raahen Galleria Myötätuulessa syys-marraskuussa 2024 esitetty Minna Kangasmaan näyttely In Progress tekee havaintoja muutoksesta, materiaalisesta maailmasta, yhteydestä maahan, katoavaisuudesta ja ajasta.