Ei oikein pisaroi

Artemis Kelosaari ja Rimma Erkko (toim.): Hopeapisaroita. Homoeroottisia tarinoita. 390 s. Helmivyö 2021.

Miestenvälisen intohimon kertomusantologiaa ei lie ennen alkuperäisistä suomenkielisistä teksteistä tehty. Jo oli siis aikakin. Artemis Kelosaari ja Rimma Erkko ovat sellaisen toimittaneet; julkaisijana on ennakkoluulottoman Juri Nummelinin luotsaama turkulainen kustantamo Helmivyö. Edellä mainitut henkilöt esiintyvät myös kirjoittajina. Novellisteissa on ilmaisussaan tottuneita mutta myös alkutaipaleella olevia.

Tekstit kertovat ymmärrettävästi siitäkin, miten tärkeä halulle ja sen syttymiselle ulkonäkö on, tietyntyyppinen vaatetus tai tyyli, yhdelle yhdenlainen, toiselle toinen. Sellaiset sanat kuten ”komea” tarkoittavat eri ihmiselle eri asioita, joten en ymmärrä, miksi niillä tällaisten tekstien kertoja operoi, selittämättä sitä tarkemmin. Tietenkin se antaa lukijalle vapauden kuvitella käsityksensä mukaisen komeuden, mutta ei se välttämättä toimi lukukokemuksessa. Kerrontaan odottaisi jonkinmoista objektiivisuutta, tarkempaa kuvausta, miksi joku on komea. Silloin vaatetuksen ja ulkonäön eroottisuuden kirjo avautuisi laajemmin.

Taitavakin kirjoittaja näyttää lankeavan stereotypioihin; ilmaisussa on kliseitä turhan paljon, haarojen pullotusta myöten. Sekin ja muu (homo)eroottinen sensibiliteetti voitaisiin näyttää tuoreemmin, kuten jo valtavirran kaunokirjallisuudessamme on tehty, esimerkkinä Tommi Kinnunen. Samasukupuolisen halun kuvaukset eivät ole meilläkään aivan uusia. Niitä on jo Onni Hallalla ja Kaarlo Sarkialla ja uudemmista Tommy Tabermannilla. Mutta mistä kertoo se, että tässä teoksessa useampi julkaisee salanimellä, jopa kymmeniä romaaneja kirjoittanut?

Rakastavaiset tuntevat itsensä maailman onnellisimmiksi ihmisiksi seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta; muut ovat heille merkityksettömiä. Rakkauden, himon ja kuoleman klassinen yhteys toteutuu näissäkin tarinoissa, toki tämän päivän tyylikeinoin. Tabujen ravisteluun on ritualistista erotiikkaa, fetissejä ja transhomoa, on kielisuudelmia ja suolikiidelmiä. Virkistävää on aihetasolla lukea maahanmuuttajamiehen ja kantakörilään kohtaamisesta Tero Aallon tekstissä. Timo Hellmanin novellissa puolestaan on aineksia jopa näkemykselliseksi Eros-filosofiaksi.

Ymmärrän ironisen etäisyyden tarpeen erotiikan kuvauksessa, mutta koomisuus tuntuu liian usein näissä teksteissä tahattomalta. Oudon kliinisen sävyn yksi jos toinen kirjoittaja saa tekstiinsä kehitetyksi. Ei näitä kertomuksia ole välttämättä kirjoitettukaan kiihokkeeksi, mutta jonkilaista intohimoa luulisi (homo)eroottisesta kirjallisuudesta nykypäivänäkin välittyvän. Siksi olisin odottanut 2020-luvun teokselta persoonallisempaa ja syvempää näkemystä, aistillisempaa seksin kuvausta ja vähemmän sovinnaista otetta. Jos eroottinen kontakti syntyy kuin deus ex macchina, kannattaako sitä kuvatakaan, vaikka se ilmentääkin sinänsä peri-inhimillistä kätkettyä toivetta.

Vanhuuden malleja eri ikäluokille

2/2020

Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.

  • Jenny Kangasvuo
Kaltio – Kolumni

Vain väsymyksestä johtuvaa

5/2024

”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.

  • Jenni Kinnunen

Pääskyparvi taivaan räystään alla

5/2024

”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”

  • Rita Magga-Kumpulainen
Kaltio – Kolumni

Kaupat

1-2/2025

”Hän on suulas mies, muttei pahalla tavalla. Kuuntelen Karin savolaista poljentoa, kun hän puhuu rauhoittavaan sävyyn siitä, miten ’puita pittää metässä olla’. Ajattelen: näin sitä kauppoja tehdään.”
Jenni Kinnusen kolumni pohtii puita.

Kylässä kylästä kylään

1-2/2025

Mustarinda-palstalla juhlanumerossa 1–2/2025 Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.

  • Miina Kaartinen
  • Sanna Ritvanen
Kaltio – Kirja-arvio

Sanojen äiti on kaasu

1-2/2025

”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.

  • Aapo Kukko