Elävän Iijoen melonta ja soutu järjestettiin viidettä kertaa heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Iijoki on sen varren ihmisille sen verran tärkeä, että soututapahtumiakin on kaksi: perinteinen koskiensuojelusoutu eli Iijokisoutu laskettiin viikkoa aiemmin.
”Elävä Iijoki on enemmän kulttuuripainotteinen tapahtuma”, kommentoi Oulun juhlaviikkojen Delta Life -hankkeen taiteellinen johtaja Jukka Takalo. Se kietoutuukin osaksi myös Taivalkosken Päätaloviikkoa. Oulu2026-kulttuuripääkaupunkivuoteen huipentuva Delta Life puolestaan tutkii kaupungin ja kulttuurin syntyä vaaroilta valtamerille kulkevien vesireittien risteämiskohdassa, eli siinäkin Iijoen tarinat ovat tärkeässä osassa.
Jukka Takalo kertoo Delta Life -hankkeen idean alkaneen jo vuonna 2016 Hossan Värikallioiden ”ikiaikaisella areenalla”, missä hän teki 2018 julkaistun Vaarojen laulut -levyn kappaleita. ”Vedenjakajalta lähdettiin”, Takalo toteaa – Hossan alueelta vesireittejä kulkee niin Vienanmerelle kuin Pohjanlahteen Iijoen ja Oulujoen vesistöjen kautta. Ja ihan kaikkia jokia eivät voimayhtiöt ole onneksi onnistuneet patoamaan.
Takalon viime vuosien lauluissa sekä Delta Lifessa onkin vahva koskien- ja luonnonsuojelullinen klangi. Vesillä viihtyvä lauluntekijä on selkeästi Kaltion yhden perustajan, Kuusamon koskiensuojelusuurmiehen Reino Rinteen perillisiä. ”Vaarojen laulut teki minusta luonnonsuojelupiirien Mikko Alatalon, jota kysytään keikoille, kun Paleface ei pääse”, Takalo naurahtaa viitaten Alatalon Siirtomaasuomen laulut -levytrilogiaan (1978–1982). Maaseudun ja luonnon merkitys ovat samaan tapaan korostuneina Takalolla, jonka yhteiskunnallisista sanoituksista tunnetuin on vielä kuitenkin vuoden 2010 ”Jokainen on vähän homo”.
Myös Takalolla on tekeillä trilogia: toinen osa Jokivarsien laulut ilmestyy nyt elokuun lopussa, kolmas Merimaiden laulut on vielä kehkeytymässä. Voinemme odottaa ainakin Maakisen Martinniemen aavan horisontin pääsevän laulun aiheeksi.
Mutta palataan jokivarsiin. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto antoi vihdoin heinäkuussa muutospäätöksiä 40 vuotta vanhoihin Kemijoen, Raudanjoen ja Iijoen voimalaitosten kalatalousvelvoitteisiin. Iijoen osalta päätöksen mukaan ”voimalaitoksen omistajan tulee selvittää ja suunnitella Iijoen Maalismaan, Kierikin, Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitosten sekä tarvittavilta osin Raasakan voimalaitoksen yhteyteen rakenteet, jotka mahdollistavat lohen ja meritaimenen pääsyn patojen ohi Iijoen vesistön poikastuotantoalueille. Samoin voimalaitoksen omistajan pitää suunnitella rakenteet, jotka mahdollistavat smolttien ja kuteneiden yksilöiden alasvaelluksen mereen.”
”Yhtiöt saivat viivytettyä päätöstä kymmenen vuotta”, Takalo tuhahtaa. AVI on käytännössä antanut ”halpaa rahaa energiayhtiöille öljy-yhtiölogiikalla”. Muutosta on luvassa, vaikka kalareittien rakentamisen maksamisen päätös näyttääkin jättävän veronmaksajille.
Ennen kalaportaita ja lohennousua Iijokeakin liikkuu edestakaisin enimmäk
seen ihminen. Elävää Iijokea soutamassa ja melomassa oli kymmenittäin innokkaita, joiden seassa Timo Harjun ja Jukka Takalon lisäksi Delta Life -taiteilijoista räppäri Stepa, kuplettimies Väisänen, tanssitaiteilija Heli-Maria Latola, sekä Washington DC:stä saapuneet dokumentoijat Meira Valtonen ja Jouni Soikkeli. Väisänen oli tehnyt kirjailija Tuomo Pirttimaan Sanan ja runon malja -tarinasta laulun, joka ensiesitettiin soudun iltatilaisuudessa Jalavan kaupalla.
Kupletistin pääsy keikalle oli kuitenkin vaakalaudalla. ”Koko Väisänen meinasi hukkua koskeen”, Takalo kertoo, ”mutta hän teki tästäkin kokemuksesta laulun. Ajoivat veneellä kiven päälle, neljän vene kaatui virran ja kiven väliin, ei saatu irti.” Laulu on jo äänitetty, masterointia odotellaan. ”Kuin sorsanpoikaset kököttivät siellä kivellä pelastusta odotellen”, Takalo pyörittelee päätään.
Jukka Takalo ja Heli-Maria Latola pyörittävät myös taiteellista Suomaan matkatoimistoa, joka järjestää matkoja lähiluontoon. Se esiintyi heinäkuussa Ärjän taidefestivaalilla ja tämän lehden ilmestyessä myös Oulun Taiteiden Yössä. ”Olemme löytäneet uusia sanontoja: esimerkiksi ’keskity retkeen’ ja ’tartu retkeen – carpe iter’. Agendana on hidastaa ajan pyörää kaikin tavoin, myös viestinnällisesti.”
Ehkä se pyörä lopulta kääntyy jopa taaksepäin, ja Oulun Merikoskea myöten kosketkin taas pauhaavat vapaina.
Lisää Delta Life -hankkeesta:
www.oulunkulttuuritapahtumayhdistys.fi/delta-life-kaupunki-syntyy-suistoon
Elävä Iijoki ry: www.elavaiijoki.fi
Jukka Takalon ja I. K. Inhan ”Merikosken paluu” -musiikkivideo:
www.jukkatakalo.fi/?p=3573
Lue myös: kaltio.fi/taidepalkintopuhe
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.
”Mitään uutta katsoja ei Kaijasta opi, eikä mitään uusia elokuvataiteellisia juolahduksiakaan synny.” Matti A. Kemi ei innostunut Kaija Koo -elämäkertaelokuvasta Kaunis rietas onnellinen.
Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden aloittanut ooppera Ovllá on ”syvällinen tutkimusmatka yksilön kieli-identiteettiin ja hapertuvaan sukuperintöön”, Matti A. Kemi kirjoittaa. ”Traditionaaliseen oopperaperinteen kepeyttä ja leikkisyyttä lähestytään harvakseltaan.”
”Ateriointi palettiveitsillä ja muilla taiteilijan tarvikkeilla on vähän kömpelöä, mutta sujuu lapsilta helpommin. Kun hodarit on syöty, avataan jäätelöbaari.” Teatteri voi olla tällaistakin. Pete Huttunen vieraili Oulun teatterin Moninaisuuden näyttämöllä.
”Motiivit jäävät vaillinaisiksi, katsojalle ei tarjota tilaa ennakoida tai tajuta syitä ja yhteyksiä.” Matti A. Kemi vaikuttui Kullervon tarinan puitteista, mutta tarinan ja juonen juoksutus jätti haasteita katsojalle.
Marjatta Kaikkonen teki työvuosinaan oppimisen kehittäjänä opintomatkoja muun muassa Roomaan. Hän kirjoittaa nyt matkastaan ja antiikin kulttuurihistorian merkityksestä Kaltiolle.
Makasiini Contemporaryn Lost in the Woods -näyttely Turussa esittelee Rovaniemellä asuvan ja työskentelevän Eemil Karilan (s. 1978) taidetta. Karilan uraan sisältyy yli 30 soolonäyttelyä ja lukuisia ryhmänäyttelyitä myös ulkomailla.
Heavy Metal Perse ja sen musiikki ovat kajahtaneet Kajaanista jo neljännesvuosisadan verran. Niko Peltonen ruotii esseessään yhtyeen taivalta ja yrittää tavoittaa jotain HMP:n olemuksesta.
Pari vuosisataa sitten Oulu joi kaksin käsin tervaa. Tai eihän Oulu sitä oikeastaan juonut. Se purskutteli sitä suussaan ja sylki […]
