Kategoriat

Vesi – mielen ja kehon virkistäjä

Bufo: Veden vartija. 101 min. Ensi-ilta 2.9.2022. K12.
Ohjaus Saara Saarela, käsikirjoitus Ilja Rautsi, kuvaus Kjell Lagerroos, leikkaus Jussi Rautaniemi, musiikki Volker Bertelmann.
Pääosissa Saga Sarkola, Mimosa Willamo, Lauri Tilkanen, Minna Haapkylä, Pekka Strang, Kheba Touray, Lyydia Mörä.

Eletään vuotta 72 uutta Skandinavian liiton ajanlaskussa. Maapallon maapinta-ala on pienentynyt, nykyisestä Suomesta on merenpinnan yläpuolella vain Pähkinäsaaren rauhanrajan pohjoispuoli. Erään kylän teemestari, yhteisön mielestä ja kehosta huolehtija, on kuollut, ja hänen tyttärensä on aika jatkaa isänsä työtä. Noria (Saga Sarkola) saa tietoonsa salaisuuksia, lisäksi edellisten teemestareiden päiväkirjoista löytyy toivon kipinä koko maan vesitilanteen parantamiseksi. Ystävä Sanja (Mimosa Willamo) ja yliopistolla opettava äiti (Minna Haapkylä) antavat apua kipinän vaalimiseen.

Emmi Itärannan romaaniin Teemestarin kirja (Teos 2012) perustuva Veden vartija on vaikuttavinta kotimaista tieteiselokuvaa pitkään aikaan. Vastaavaan vakavaan yritykseen on Suomessa ryhdytty harvoin, lähinnä lajityypissä on tehty komedioita (esimerkiksi Timo Vuorensolan Iron Sky, 2012) tai olemassaolon mysteereiden pohdintaa (Timo Linnansalon Aurinkotuuli, 1980). Uskottavien tulevaisuuden ympäristöjen luominen on kallista, Suomen pääomaköyhillä elokuvayhtiöillä ei ole ollut varaa eikä uskallusta suuria investointeja vaativien fantasiamaailmoiden tekemiseen.

Veden vartijassa onnistutaan luomaan uskottava dystooppinen tulevaisuus. Olisin kuitenkin kaivannut luotuun maailmaan pohjoista paikallisväriä, Viron neuvostoaikaiset rakennuskompleksit on nähty jo liian monissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Omaperäisyyttä tulevaisuuden visioon olisi helposti saanut jostakin pidempään puoliksi tyhjillään olleesta Pohjois-Suomen kylästä.

Ympäristökatastrofi, sodat resursseista ja ihmisten hallinta keinotekoisen niukkuuden avulla ovat paljon puhuttuja ja kommentoituja teemoja. Valta, toisten ihmisten hallitseminen, muuttuu ääriolosuhteissa väärinkäytöksiksi. Niukoilla resursseilla toiset saa helposti alistumaan tahtoonsa. Veden vartija toistaa Pohjoismaissa hyväksi ja toimivaksi havaitun ratkaisun moniin ongelmiin, avoimuuden. Julkisuus estää monet kepulikonstit.

Elokuvan tarinankaari on hieman liian suoraviivainen, ennen loppuratkaisua olisi sopinut jokin ylimääräinen, koukuttava mutka. Toteutetussa muodossa Veden vartija jää helposti lukuisten muiden, paljon suuremmalla budjetilla tehtyjen dystopioiden varjoon. Positiivista elokuvassa on pääosien kirjoittaminen suurelta osin naisille, siten se erottuu lajikumppaneistaan. Tässä tapauksessa yrityskin on onnistuminen, lopputulos on hieno kotimainen vakavasti otettava tieteiselokuva.