Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Kiannon klassikkolaulu vie maan ääriin
Juha Hurme: Tiu tau tilhi. 207 s. Teos 2022.
Finlandia-palkinnon 2017 teoksellaan Niemi voittanut Juha Hurme (s. 1959) on terävä ja tulisieluinen, rajoja rikkova kirjailija. Eikä uutuusteos Tiu tau tilhi tee poikkeusta vaan hurmioituneella tavalla johdattelee kansakoulun periklassisen laulun myötä Fröbelin palikoihin ja aina Alaskaan saakka.
Nimilauluhan löytyy Wilho Siukosen Laulukirjasta, josta viimeisin painos otettiin 1968. Kanttorinpoikana 1885 syntynyt Siukonen oli elämänsä vedossa 1935, jolloin hän väitteli tohtoriksi koululaisten laulukyvystä. Siukosen suvusta ja kaikesta mahdollisesta tehdään Hurmeen kirjassa selkoa reippain ottein. Teosta on vaikea määritellä, sillä se ei edusta oikein mitään lajia – olkoon siis esseemäinen tutkielma.
Siukosen laulukirjan kilpailijaksi tuli vuonna 1938 Olavi Pesosen Laulukirja. Siinä on suurin piirtein samat laulut kuin Siukosella, mutta siinä vielä vahvemmin piirtyy maallinen ja taivaallinen isänmaa. Äidin puolelta vahvaa Malmbergin pappissukua olevasta vitosen lauluoppilas Pesosesta tuli armoitettu musiikkimies: säveltäjä, kriitikko, kouluhallituksen virkatyömies, musiikkipedagogi ja laulukirjailija.
Ottaapa Hurme käsittelyyn myös kansakoulun isän Uno Cygnaeuksen, papinpoikana Hämeenlinnassa vuonna 1810 syntyneen. Cygnaeus oli monipuolinen opiskelija päätyen papiksi Viipuriin 1837. Seuraavana vuonna hän reputti sadastakuudestakymmenestä riparilaisesta 122 eli 76 prosenttia. Viipuri kuumotti ja kapteeni katsoi horisonttiin, jossa Cygnaeus oli matkalla kohti Alaskaa, missä vierähti puolikymmentä vuotta. Ja sieltä eikun Pietariin kahdeksitoista vuodeksi enimmäkseen papintöihin, mutta myös koulua oppimaan. Kansakoulujen ylimmäinen Cygnaeuksesta leivottiin 1861, ja pari vuotta myöhemmin hän siirtyi Jyväskylään opettajankoulutusseminaarin johtoon. Siitä lähti suomalainen koulu ja sivistys Pisa-kiitoon.
Pitkäksi on venähtänyt Hurmeen alkusoitto tilhelle, mutta sitten päästään asiaan, kun sukelletaan luontoon. Tilhet ovat dinosauruksia. Maksa painaa 9,5 prosenttia elopainosta ollen suhteellisesti kymmenen kertaa isompi kuin ihmisen. Ikkunaan lentäminen ei johdu pöhnästä vaan siitä, ettei lintu erota lasista heijastuvaa metsää oikeasta.
Hurme pilkkoo Tiu tau tilhen sana sanalta auki rempsein maustein, humoristisesti. Kirkonmiehet ovat vuosisatojen kuluessa olleet uutteria kielenkehittäjiä, kuten Paimion kirkkoherra Henrik Florinus 1600-luvulla. Vaan lopultapa päästään sitten myös sanoittajaan Ilmari Kiantoon, joka julkaisi ”Pikku-Inkerin laulun” vuonna 1898. Hurme kertaa Kiannon elämän, mutta ei tuo mitään uutta esiin. Panu Rajalan mainion kattavassa elämäkerrassa Suomussalmen sulttaani (2018) on kerrottu kaikki. Yleisesti tiedossa olevat vaiheet olisi voinut jättää pois ja keskittyä enemmän sekä tyhjentävämmin runon tekstianalyysiin, jolloin olisi voinut tuoda esiin monenlaisia herkullisia nyansseja tekstin historiakytkennöistä ja tehdä syvätulkintaa.
”Tiu tau tilhen” säveltäjään Mikael Nybergiin (1871–1949) päättyy Hurmeen teos. Nybergin tunnetuin sävellys on Wilhelmi Malmivaaran runoon tehty ”Oi Herra, jos mä matkamies maan”. Se on myös nykyisessä virsikirjassa numerolla 631. Nybergin mietelauseita on myös ”Jumala on niin suuri sen tähden, että hän kuulee pieniä asioita”. Hurme päättäkin teoksensa tunnustukselliseen tekstiin: ”Taidatko sen paremmin sanoa, uskontokunnasta riippumatta. Ja toinen on tietenkin kaiken alku ja juuri, Pikku Inkerin laulu.”
Taidatkos siis?
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-palstalla juhlanumerossa 1–2/2025 Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.