Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Kauhua ja ihmiseläimiä Intiön vesitornissa
Torni. Intiön vesitorni (Oulu), 14.9.–1.10.2016. Konsepti, ohjaus, koreografia ja tuotanto Pirjo Yli-Maunula. Tanssijat Milla Virtanen, Maria Littow, Pirjo Yli-Maunula; sirkustaide Sanna Vellava, Ilona Jäntti; äänisuunnittelu Anssi Laiho; valosuunnittelu Jukka Huitila; lavastus ja puvustus Heidi Kesti.
Tarot-korteissa Tornin kortti tarkoittaa muutosta ja jonkin vanhan hajoamista, ehkä uuden alkua. Hirtetty taas korttina merkitsee jonkin tilanteen jähmettymistä ja paikallaan junnaamista sekä kykenemättömyyttä edetä tilanteessa mihinkään suuntaan.
Kortissa hirtetty roikkuu pää alaspäin köyden varassa eikä liiku. Tämä näky on myös Torni-teoksen ensimmäinen näyttämökuva sen jälkeen, kun Intiön vesitornin sisälle on astuttu silinteripäisen nuoren herran ohjaamana, sillä ilma-akrobaatit Sanna Vellava ja Ilona Jäntti sijaitsevat noin tornin keskiosassa toistensa asentoa ja liikekieltä peilaten.
Teoksen temaattiset peruselementit syntyvät näiden symbolien kautta muutoksen ja jähmettymisen ja toisaalta eteenpäin työntymisen kuvastoina leijuvien ihmiskehojen ilmentäessä niitä tornin keuhkoissa.
Pirjo Yli-Maunulan teos istuttaa tuolille, jonka istuinosassa minua tervehtii laminoitu tarotkortti: Hirtetty.
Yleisö on jaettu kahtia. Kun hirtetyn kortti nousee, on minun vuoroni nousta ja seurata portaita ylöspäin toista näyttämötasannetta kohti.
Teoksen erityinen tilallisuus antaa aihetta ja odotuksia moneen. Tilaa onkin käytettykin monipuolisesti. Vaikka katsomot sijoittuvat sekä keskelle tornia ja katsottavaa riittää myös ilmassa, maatasossa ja keskitasossa tornia, silti suuri osa teoksen katseluajasta toteutuu katselemalla alhaalta ylös.
Huomaan loppuajasta jännittäneeni niskaa. Tornia teoksena määrittää butomainen hitaus ja hartaus. Heidi Kestin puvustus ja lavastus toteutuu orgaanisesti tilan tunnelmaa ja hahmojen merkitystä ja sävyjä kunnioittaen.
Pian näyttämölle astuu toinen toistaan absurdimpia hahmoja. Portaissa katsojat omii tuijottava, lähes päällekäyvä ihmishiiri, joka on yhtä aikaa kiinnostava ja myös tunkeileva.
Torni on uni ja vajoaminen. Torni on hirtetyn edes takaisin sahaavan liikkeen päänsisäinen ja kehokipuun sidottu transsi ja hysteerisen naisen ulvonta kiinnipainettua raskasta ovea vasten. Torni on vierailu jonkun toisen unessa.
Kehyskertomus Tornin ulkopuolella ennen sisään astumista on jo esitellyt pallopäiset hahmot, pariskunnan ihmisvartaloilla. He näyttävät sarjakuvahahmoilta ja kuvataiteesta arkeen hypänneiltä tyypeiltä.
Kyseessä on kosintamenot, joiden jälkeen teoksen kerronta muodostuu lähes meditatiiviseksi transsiksi ilman varsinaista fokusoivaa tarinallista ydintä. Sirkusta, kuvataidetta ja fyysistä teatteria yhdistävä ilmaisu on hidastettua, riisuttua, vähäeleistä. Jännite syntyy odottamisesta.
Toisinaan toivon, että kauhun lajityyppiä hyödyntävistä Liisa Ihmemaassa -hahmoista irtoaisi enemmän kerronnallisuutta tai kehollista tutkimista. Torni on teoksena visuaalinen ja tajunnallinen tila, johon kuuluu myös hysteerisen naisen arkkityyppi (Milla Virtanen) sekä tuijottava, kammottava jänis, joka seisoo pelottavasti näynomaisena hahmona, tai patsaana, jossain korkeuksissa klassisen kauhuäänimaailman saattelemana.
Hahmojen liikekieli jää hypnoottisen ja hitaan tunnelman luomisen jalkoihin. Hiiri lähestyy ja tuijottaa, jänis seisoo uhkaavana ja hysteerinen nainen on hysteerinen, mutta odotan näille jonkinlaista motivaatiota tai motiivia kenties. Sellainen jää löytymättä.
Ilma-akrobaattien lihallisuus ja tornin syvyys- ja korkeusakselin tilallisuus, tämä tilan ja kehon tanssi kuitenkin ylittää ja ohittaa hahmojen sementtimäisen, jähmeän ja tuijottavan staattisuuden.
Yleisö ohjataan ryhmä kerrallaan kulkemaan portaita puoliväliin tornia; silti tornin korkeus, sen yläosa, jää katsojilta täysin salaisuudeksi. Jännittävää olisi ollut saada katsoa tapahtumia myös ylhäältä alaspäin -suuntauksella.
Kaiken kaikkiaan Torni on esityksenä kauhua ja kehollista tilallisuutta; performanssi, joka tarjoilee ajan eri kerrostumia tai tajunnallisia tilanteita toistensa halki.
Varsinainen kerronta vielä hakee paikkaansa. Esityksen jälkeen siirrymme ulos ja viereisessä kerrostalossa (yhtäkkiä varsin tornimainen rakennus sekin) ovi aukeaa, ja kauempana joku tulee ulos tuomaan roskia mutta pysähtyy tuijottamaan punaisella matolla kävelevää paria, loppukuvaa.
Yleisössä muutama naurahtaa vaivautuneena sitä, että esitys särkyy. Yhtä aikaa ollaan teoksen sisällä ja ei olla. Pidän siitä. Kohta loppukuvaa halkoo myös hämmentynyt, neonkeltaiseen juoksupukuun pukeutunut lenkkeilijä, joka tajuaa juosseensa lavasteiden keskelle ja hyppelehtii nostellen jalkojaan pois tieltä.
Esityksen kliimaksikohdassa pimeydestä tornin korkeuksista lähestyy ylhäältä alas katsojia kohti vespaava ääni, joka yhtäkkiä valojen lävähtäessä päälle paljastuu putoilevaksi sateeksi kirjan sivuja – näky on absurdi ja katharsiksen omainen ja sitä seuraavat strobovalot ja ilma-akrobaattien hurja tanssi korkeuksissa ovat kertakaikkisen häikäisevä näky.
Tuo kuva ei luultavasti koskaan poistu tajuntani hämäristä.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Juhlaruno 150 vuotta täyttävälle Oulun Lyseolle
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Suomi puhuu kauniita, mutta toimintaa suitsivat varovaisuus, vienti ja aseet
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan […]
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]