
Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Tommi Takkunen: Tulevaisuus kuuluu bingoemännille. Novelleja. Into Kustannus 2019.
Tommi Takkusen esikoisteos tarjoaa tiiviiseen novelliin tottuneelle pidempiä tarinoita. Takkusen kieli on rikasta ja teksti nautinnollista leikkiä. Siitä on aistittavissa henkilöhahmojen ja tapahtumasarjojen luomisen sekä historiankirjoituksen ilo. Kokoelman edetessä mukaan tulee rippunen outoa, maagisen realismin tuntomerkkejä. Novellit ovat myös hauskoja.
Vähäeleisen ilmaisun takaa kuultaa ajoittain syvällisempi pohdinta, esimerkiksi kun ”Lapsenvahdit”-novellissa aletaan puhua hyvän ja pahan lopulta merkityksettömästä olemuksesta. Kokoelman lopussa saadaan häivähdys samaa, kun menetyksen pelko pakottaa miettimään työn, lisäarvon ja elämän tarkoitusta. Takkunen ei saarnaa kerronnallaan vaan laittaa henkilöhahmonsa asialle. Kohtaukset, joissa mennään machoilun sijaan syvemmälle, ovat todellisuuden rakoilun lisäksi teoksen parasta antia.
Kerronta on elokuvallista ja etenee selkeästi kohtauksittain. On paljon vahvoja kuvia ja näyttämöllepanoja, jotka tuntuvat tarkkaan harkituilta, viimeistä tapahtumaa myöten. Osa kuvista toistuu, kuten valokuva nuoresta pojasta kalassa ja automaatioasentajaksi opiskelu.
Tekstit pyrkivät yllättämään loppuratkaisuillaan. Takkusen novellit ovat perusluonteeltaan tsehovilaisia – vaikka niissä välillä tapahtuukin – mutta rivien väleissä piilotteleva sanomaton tuntuu joskus jäävän hieman liian kauas lukijasta. Pienet tarinat tarinoiden sisällä ovat hupaisia välähdyksiä.
Jo alussa huomio kiinnittyy nokkaviin ja nuoriin henkilöhahmoihin, jotka luulevat tietävänsä asioita. Nämä henkilöhahmot mahdollistavat lintsaamisen ylistyksen ja keskiluokkaisen elämäntyylin asettamisen kyseenalaiseksi. On riemastuttavaa lukea, kuinka omakotitaloalueella ihmiset ovat ”hyvällä tavalla lähempänä elämänsä loppua kuin alkua”. Arjen pieni anarkia jatkuu novellissa ”Asko ja Kati”. Siinä myös vellotaan lian estetiikassa: pikakahvia, heti herättyä sytytettyjä savukkeita, roskaa ja kuonaa.
Novellien naiskuva jää minulle vajaaksi. ”Talvi”-novellin Johanna on miesten toiminnan ja päätösten kohde. Loppua kohti tämä alkaa ärsyttää. ”Syy ja syyttömyys” -novellin Pöntisen juttuja voisi kutsua veijaritarinoiksi, koska ne ovat kuluneita. Silmiinpistävää on, miten moni henkilöhahmoista haikailee tulevaisuuteensa taloudellista menestystä, kaunista vaimoa ja selkeää ydinperhettä.
Viimeinen novelli jatkaa nuoruuden kaikkitietävyyden tiellä. Joko tekstejä on hiottu tekijän nuoruudesta saakka tai hän on onnistunut tavoittamaan selvästi nuoruuden kopeuden. Mutta vaikka kukkoilu olisi kirjoitettu kuinka tyylikkäästi tahansa, se kuulostaa väsyneeltä, koska aika on ajanut toksisen maskuliinisuuden ohi. Siksi luen kovuuden, yksin pärjäämisen ja viriiliyden vaatimukset, jotka ovat läsnä niin selkeinä ”Temput”-novellissa, satiiriksi. Kuten sukunimikaimalleen Eddard Starkille ei Mickellekään käy hyvin, vaikka molemmat oikein puhkuvat miehisyyttä. Novellin protagonisti Jami hakee naishahmoilta (sukupuoli on toki moniselitteisempi, mutta tässä teoksessa mies–nais-jako on selkeä) vain seksuaalista kohtaamista.
Toive satiirista vahvistuu, kun Jami kokee Deus ex machina -hetken ja muuttuu perheen pääksi, joka hoitaa hommat. Silti teksti jää keikkumaan satiirin ja vakavan rajalle, enkä ole aivan varma, nauretaanko tässä mahdottomalle miehen mallille vai huokaillaanko parempien aikojen perään.
Perttu Lämsän kansi antaa viitteen siitä, mitä tuleman pitää. Seinäkellon kaltainen (mies)hahmo, jonka aika kuluu. Kuolema on teksteissä läsnä. Myös ajan luonnetta ja olemusta pohditaan paljon. Katoaminen ja kaiken jättäminen sekä ihmisen katoaminen erityisesti muistista, tuosta petollisesta astiasta johon ei ole luottamista ja jolla tuntuu olevan välillä oma tahto, ovat novelleja yhdistäviä teemoja.
Näsäviisaiden kloppien takaa kuultaa toinen ääni: ”vasta nelikymppisenä tapaat itsesi ensimmäisen kerran”. Välillä olisin kaivannut lisää syvyyttä hahmojen sielunelämään ja kenties enemmän tilaa tälle elämänkokemuksen muokkaamalle äänelle. Takkunen kuvaa taitavasti ihmisen mielen liikkeitä ja maailmoja, joita ihminen sisälleen rakentelee. Ihmiset olettavat toisistaan asioita, hän näyttää, ja se on suurimpia ongelmiamme.
Reija Korkatti on oululainen kirjailija.
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Mustarinda-palstalla juhlanumerossa 1–2/2025 Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.