Keksittyä taidetta

Kouvolasta saisi omakotitalon kahdeksallatuhannella eurolla ja kokonaisen kerrostalon neljälläkymmenellä, kertoi julkisen taiteen ja arkkitehtuurin kierroksemme opas Taiteen edistämiskeskuksen julkisen taiteen kevätpäivässä tiistaina 7.5. Nuoret lähtevät, kun kaupungissa ei ole koulutusmahdollisuuksia, eikä kiinteistöille ole ostajia. Vaikka Helsinkiin on vain 140 kilometriä maanteitse, junalla vähän reilu tunti.

Lauantaina 11.5. avattiin Tuiran D-asemalla Oulussa (Valtatie 53) kuvitteellisen taiteilijan näyttely Inventing Artists: Hän on [AlyÆŋ]. Sen voi nähdä 11.6. saakka. Saksalaisen taiteilijaparin Thomas Plischke ja Kattrin Deufert konseptissa paikalliset ihmiset luovat taitelijahahmon, joka voisi olla olemassa, sekä valmistavat tämän teokset näyttelyä varten. Oulussa intensiivinen työpajajakso kesti noin kuukauden, jonka aikana kahdeksan tekijää valmisti valokuvia, vaatteita, installaatioita sekä AlyÆŋ-hahmon taustatarinan.

Tunnelma avajaisissa poikkesi mukavasti siitä, mihin olen tottunut. Ehkä satun vain aina perinteisempiin avajaisiin, missä ammattitaiteilijat esittelevät työtään viinimukin säestyksellä. Projektin kahdeksasta osanottajasta neljä tai viisi oli Suomeen muualta muuttaneita, ja projektin vetäjienkin takia työkielenä oli ollut englanti. Iranista taisi olla lähtöisin se osallistuja, joka esitti ilmeisesti puolisonsa kanssa musiikkia tar-luutulla ja kanteleen tapaisella santurilla (tarkistin soitinten nimet internetistä); kertoivat asuneensa Oulussa nyt kahdeksan kuukautta.

Jo ympäryskunnista keskuskaupunkiin muuttavan voi olla hankala löytää uudesta kotipaikastaan itselleen sopivia sosiaalisia ympyröitä. Kieltä puhumattomalle se on vieläkin vaikeampaa. Viime aikoina olen kohdannut muutamia Oulussa parikin vuotta asuneita ulkomailta tänne muuttaneita taiteen tekijöitä, jotka vasta nyt ovat alkaneet löytää muita samoista asioista kiinnostuneita. Meiltä on pitkään puuttunut rakenteita, jotka auttaisivat monikulttuurisia oululaisia sisään paikalliseen taide-elämään.

Vaikka kaupungissa on korkeakouluja ja työpaikkoja, voi Oulussa käydä ihan niin kuin Kouvolassakin, jos emme osaa ottaa tänne tulevia mukaan. Inklusiivisuus ja osallistaminen ovat onneksi korkealla myös Oulu2026-hankkeen agendalla. Inventing Artists -projektin kaltaiset yhteisötaidehankkeet ovat myös tärkeitä ihmisten kiinnittämisessä.

Tällaisina hetkinä Oulussakin kokee olevansa yhteydessä koko maailmaan eikä ainoastaan Pohjois-Pohjanmaahan.

Osallistuin siihen Kouvolan julkisen taiteen kevätpäivään, koska kirjoitin Taiken Julkisen taiteen vuosikatsaukseen vuosikritiikin ”periferian” julkisesta taiteesta. Sattuivat pyytämään. Ja sattui niin, että suunnittelimme jo pyyntöä ennen tätä Kaltion julkisen taiteen teemanumeroa. Ouluun on kulttuuripääkaupunkivuoden ansiosta tulossa seuraavan parin vuoden aikana paljon uusia julkisia teoksia, joten tuntui sopivalta katsella vähän nykytilannetta ja tutkailla suunnitelmia. Joskaan Oulu2026-lippulaivahankkeesta ”Climate Clock” ei nyt mitään kirjoiteta, siihen valitut taiteilijat julkistetaan vasta myöhemmin.

Tulevaan katsoo myös Mustarindan taidekansallispuistohanke, josta Miina Kaartinen kirjoittaa seuraavalta aukeamalta alkaen. Menneisyyttä luotaa Amanda Hakokönkään artikkeli Ensio Seppäsestä, joka tuntuu veistäneen melkein joka toisen Lapin patsaista 1900-luvun toisella puoliskolla. Etenemme putkinäköisestä yhtenäiskulttuurista kohti jotain monimuotoisempaa, uskoisin.

Asiasta piippurassiin, kuten missään ei sanota. Kaltio ry:n vuosikokouksessa saatiin yhdistyksen hallitukseen reilusti uusia nimiä: Emma Hirvisalo, Laura Juntunen, Marko Jouste ja Sami Sankilampi alkavat luotsata yhdistystä yhdessä jatkavien Ulla Kaislarannan, Jetta Huttusen, Heikki Raudaskosken ja Eira Huusko-Kukkosen kanssa. Uusilla silmillä ja laajentuneella asiantuntemuksella lehdessäkin kohti jotain monimuotoisempaa, uskoisin. 

Ja pitkästä aikaa järjestämme tälle numerolle julkistamistilaisuudenkin. Se tapahtuu Oulun Art Hub Pikisaaressa lauantaina 25.5. kello 15–17. Ohjelma on vielä muodostumassa, mutta keskusteltaneen julkisesta taiteesta vähän ja ehkä joku runokin luetaan. Jotain pientä purtavaa ja palanpainiketta tarjotaan. Samana iltapäivänä on Pikisaaren muissa kulttuuritiloissa siivouspäivää ja taidejulkistusta, joten nähtäskö siellä?

No jos ei, niin nähhään josaki muualla kesällä. Tai ei nähä, ihan miten vaan. Aurinkoa!

Saamelaisteema Kaltiossa 1900-luvulla

5/2025

Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.

  • Veli-Pekka Lehtola

Suomi puhuu kauniita, mutta toimintaa suitsivat varovaisuus, vienti ja aseet

1-2/2025

Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.

  • Emma Auvinen
  • Anniina Väisänen
  • Janette Kotivirta
  • Otto Snellman
Kaltio – Kirja-arvio

Totuus vai sovinto?

6/2025

Emeritusprofessori Kari Sallamaa luki Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn osana tilatun Veli-Pekka Lehtolan teoksen Kenen maa, kenen ääni?, joka selvittää saamelaisten asemaa Suomen historian eri vaiheissa.

  • Kari Sallamaa

Kannessa: Tipaton tammikuu

6/2025

Taiteilijapari Pekka ja Teija Isorättyän (ks. Kaltio 1/2022, kaltio.fi/ihmisen-rajaton-myotatunto) kädenjälki on tuttua julkisista taideteoksista kuten Tornion möljän ”Kojamo” ja ”Särkynyt […]

  • Paavo J. Heinonen
Kaltio – Pääkirjoitus

32

6/2025

Oulun kaupungintalon huipun laskuri lähestyy nollaa: Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 on pian alkamassa. Oma laskurini on tätä kirjoittaessa numerossa 397. Toivoisin, […]

  • Paavo J. Heinonen