Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso. Bazar 2017.
Tammikuussa 2013 pelattiin Rauman Lukon ja Espoon Bluesin välinen jääkiekko-ottelu. Sen alussa puolustajana pelannut Tommi Kovanen taklattiin rumasti. Mitä taklaus sai aikaan? Sen seurauksista kertoo Tommi Kovasen tarina. Teos on raaka, ahdistava ja alaston. Se kertaa, miten ihmisen persoona muuttuu, elämän suunta vaihtuu ja unelmat murskaantuvat. Tarina vetää sanattomaksi. Tämä ei ole iloinen urheilumuistelmateos.
Se ei ollutkaan aivotärähdys. Muutokset alkavat vähitellen. Omituiset oireet yllättävät miehen, ystävät ja perheen. Lääketieteelliset tutkimukset eivät paljasta aluksi totuutta. Hän jää yksin. Urheiluympäristön armottomuus astuu esiin. Sairausloma, särkylääkkeet ja masennuslääkkeet riittävät omien lääkärien mielestä paranemiseen.
Jääkiekko on kaikki kaikessa, veri vetää jäälle. Pahenevat oireet vievät Tommin erityislääkärin puheille. Istuminen lääkärin puheille on kuin menisi kuulemaan kuolemantuomiota. Neurologin sanat romuttavat haaveet. Aivoissa oli tapahtunut todella voimakkaita muutoksia taklauksen takia ja isku oli tehnyt tuhoja pään sisällä. Lisäksi tunteet katoavat ja arki tulisi olemaan haastavaa ja erilaista.
Tommi Kovanen kielsi pitkään vammansa olemassaolon rakentamalla suojamuurin ympärilleen. Siitä käynnistyvät vaikeudet, itsepetoksen, valehtelun, katteettomien lupauksien ja arvaamattomuuden aika. Salailu syö häntä sisältä. Masennus, pettymykset ja muutokset kypsyttävät miestä ja johtavat sairaalaan, avohoitoterapiaan ja Moision mielisairaalaan.
Tommi Kovasen tarina on selviytymistaistelua. Se on kahden vuoden ahdistava matka pimeyteen ja raportti vaikeasta taistelusta. Alkusanoissaan Tommi Kovanen toteaa: ”Tämä on kunnianosoitus niille lääkäreille, tutkijoille ja terapeuteille, jotka tekevät tärkeää työtä pitäessään meidät eksyneet elossa”.
Työnjako kirjan tekemisessä on ollut selvä, Tommi Kovanen on kertonut tarinaansa, Jenny Rostain on toiminut kuulevana korvana, muistiinmerkitsijänä. Viisi vuotta tapahtuneen jälkeen Tommi Kovanen toteaa: ”elämäni muuttui hetkessä elämäksi joka ei ollut omani. Koin asioita, joita en toivoisi tapahtuvan kenelläkään, ja menetin paljon sellaista, mistä kenenkään ei pitäisi joutua luopumaan. Ja silti selvisin kaikesta elossa”. Tarina tulee iholle. Se aiheuttaa monenlaisia tunnemyrskyjä.
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
”Elokuvan edetessä alkaa tuntua siltä, että vieras maisema itse asiassa sopii tähän farssiin oikein hyvin.” Jenny Kangasvuo arvioi 4.9.2026 ensi-iltaan tulevan Presidentin kyydityksen.
”Haluamme tuoda onnea ja iloa ihmisille, niin hullua kuin tämä homma onkaan järjestelyineen ja riskeineen!” Matti A. Kemi haastatteli kahta miestä, jotka järjestävät OstariFestareita.
”Kirjan isommat ja pienemmät tiedonmuruset sekä kuva- ja karttamateriaali kiinnostivat erityisesti, koska monet paikat ja paikkakunnat Perämeren alueella ovat jo lapsuudesta tuttuja.” Helki Kallio arvioi Juha Ylimaunun Perämeren.
Elokuun Kaltion kanteen poimimme Sirja-Erika Virpikarin teoksen ”Pieni punainen metsä”, joka on esillä Galleria Oskari Jauhiaisen näyttelyssä Punaisen vivahde syys–lokakuussa.
Päätoimittajan kesä on ollut painostava, vaikka helteet jäivätkin tulematta. Pääkirjoituksestakin huomaa, että kirjoittaja sairastui sopivasti viikko ennen lehden painopäivää.
Sopeutuminen on pitkään ymmärretty biologisena tai kulttuurisena mukautumisena ympäristön ja vallitsevien voimien muutoksille, tai selviytymiskeinona vaikeissa tilanteissa. Mitä sopeutuminen voisi olla tilanteeseen alistumisen sijaan? Entä jos sopeutuminen onkin villi kapina?
Sodankylän pohjoisosan saamelaiset ja suomenkieliset poropaimentolaiset menettivät merkittävän osan laitumistaan ja kyläyhteisönsä, kun heidät 1960-luvulla pakkosiirrettiin pääosin Vuotsoon pois Lokan ja Porttipahdan sähköntuotantoa turvaavien säännöstelyaltaiden tieltä. Mikko Vartiainen kertaa tapahtumien virallista kulkua.
”Toistuva yö taustalla luo teoksiin ja näyttelyyn omaa pimeää ja varjoisaa tunnelmaansa, kontrastina teosten voimakkaille väreille.” Helki Kallio arvioi Heli Tuhkasen näyttelyn.
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
