Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Kaurismäki-dramatisointi tulvii puhetta — mainiota!
Oulun teatteri: Varjoja paratiisissa. Ensi-ilta suurella näyttämöllä 2.3.2024.
Alkuperäiselokuva Aki Kaurismäki, ohjaus ja sovitus Jarno Kuosa, lavastus- ja valosuunnittelu Jukka Kyllönen, pukusuunnittelu Pasi Räbinä, äänisuunnittelu Antti Lindholm, kampaus- ja maskeeraussuunnittelu Eija Juutistenaho, musiikkinumeroiden sovitukset ja harjoittaminen Kristian Heberg, koreografia Jarno Kuosa ja työryhmä.
Rooleissa: Henri Tuominen, Asta Sveholm, Henri Halkola, Tuula Väänänen, Elina Korhonen, Annina Rokka, Merja Pietilä, Joose Mikkonen, Pentti Korhonen, Timo Pesonen, Samu Eilola.
Aki Kaurismäen elokuvan siirtäminen teatterilavalle tuntuu jo lähtökohdaltaan epäilyttävältä idealta. Etenkin, kun kyseessä on niin ikimuistoinen teos kuin Työläistrilogian aloittanut Varjoja paratiisissa. Kuinka näyttämölle voi tuoda otosten rakastetun eleettömyyden? Kuka voi tavoittaa nuoren Matti Pellonpään ja Kati Outisen karisman?
Jarno Kuosalla on oma vastauksensa. Ennen Oulun teatterin sovitusta hän ohjasi viime vuonna Porin teatteriin Tulitikkutehtaan tytön. En ole teosta valitettavasti nähnyt, mutta perusratkaisu kuulostaa samalta.
Nimittäin: muutetaan hiljaisuus puheeksi ja tanssiksi.
Ja katsoja on aivan myyty.
Kertomuksessahan on kyse roskakuski Nikanderin ja kaupan kassalla työskentelevän Ilonan suloisen hapuilevasta rakkaustarinasta. Henri Tuominen on Oulun Nikanderina karismaattinen, vaatimaton jokamies, joka valistaa itseään työväenopistossa. Arasti hän haaveilee pienestä noususta yhteiskunnan portailla, ja tietenkin rakkaudesta.
Ilonana nähdään Asta Sveholm. Hahmo ottaa enemmän etäisyyttä Kati Outisen elokuvarooliin: siinä missä Outinen oli arvoituksellisen melankolinen, Sveholmilla on jalat tukevammin maassa. Hänessä on suorastaan kärttyisää kipakkuutta, mikä sopiikin Ilonalle, joka hetken mielijohteesta syyllistyy varkauteen tai ohareihin.
Juonta kuljettaa monen näyttelijän kertoja- ja sivuhenkilökatras, joka vikkelästi vaihtaa puheenvuoroa ja vyöryttää katsojalle aivan kaiken mahdollisen infon kustakin kohtauksesta. Missä olemme, mitä kuuluu taustamusiikkina, mitä kuvataiteellisia viittauksia voimme huomata, mitä sankarimme eväspaketista löytyy? Huh!
Kaurismäen alkuperäinen, kuoliaaksinaurattajan pokerinaamalla esitetty dialogi ei kuitenkaan huku sanatulvaan. Lärvit ruttuun ja small potatoes.
Juoneltaan elokuva oli vielä varsin monipolvinen verrattuna Kaurismäen myöhempiin teoksiin. Kun materiaalia riittää, kertomus laajenee luontevasti kestoltaan miltei kaksi kertaa pidemmäksi näytelmäksi. Hieman joissakin kohtauksissa tehdään tikusta asiaa, mutta vitsi kantaa silti kautta linjan.
Antti Lindholmin musiikkivalinnat täydentävät elokuvan tuttua ääniraitaa ja luovat pohjan energisille koreografioille: humalaiselle twistille, dramaattiselle flamencolle tai myymälän arkiselle marssille. Jukka Kyllösen lavastus- ja valosuunnittelu on yhtaikaa pelkistetty ja näyttävä. Elokuvan alusta tutut peltiseinät liikkuvat ripeästi ja toimivat estradina paratiisin varjoille. Eleettömät lavat rullailevat autoina tai ravintolan parketteina. Valot muuttuvat ankeista loisteputkista iltarientojen värisykkeeksi ja säihkyviksi diskopalloiksi, valtavat jätesäkit putoilevat katosta.
Ja tupakkaa palaa niin kovasti, että yksittäiset teatterisavukkeet eivät riittäisi mihinkään.
Herkeämätön savun suitsuttaminen on kuin näytelmän ylitsepursuava ote muutenkin: ensin katsoja hymähtää, sitten alkaa nauraa itsevarmalle toistolle, lopulta odottaa aina seuraavaa kohtausta eikä soisi riennon päättyvän lainkaan.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.