Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Velipuoli-isän ja isoäiti-äidin tytär tragedian pyörityksessä
Oulun teatterin nuorten näyttämö: Antigone. Ensi-ilta Vinttikamarissa 28.3.2023.
Alkuteksti Sofokles, sovitus Jean Anouilhin dramatisoinnin pohjalta Jukka Heinänen, ohjaus Jukka Heinänen ja Heta Haanperä, lavastus- ja puvustussuunnittelu työryhmä, äänet Edvin Nurmela, valot Aarne Turunen, lavasteet Jani Turtinen ja Elisa Koivupuro.
Näyttämöllä Aino Barck, Aino Jalo, Anna Tuovinen, Iida Hotti, Janette Husso, Jessica Pelkonen, Lenni Laine, Lotta Salo, Kuisma Mäki, Milla Mikkola, Saku Parkkisenniemi, Minea Tapio, Miina Bäckman, Niko Viitala, Venla Huovinen.
Oulun teatterin Vinttikamarin näyttämön katosta roikkuu isoja, näyttelijäryhmiä ympäröiviä kehyksiä, joita muutama esiintyjä tomuuttaa kuten taidehallissa konsanaan. Yleisö asettuu, mutta kas: ryhmä ei vielä aloitakaan, sillä estradille astuu katsomosta toinen ryhmän ohjaajista kertomaan, mistä on Antigonessa kysymys. Kuulemme päähenkilön olevan Oidipuksen ja tämän äidin Iokasten jälkeläinen. Onneton sattuma on saattanut pojan taistelussa tappamaan tuntemattoman isänsä ja ottamaan puolisokseen tietämättään äitinsä. Kuulemme ja unohdamme, koska odotamme nuorten aloittamista.
Tilanne käynnistyy heidän osaltaan kehysten irroittamisella ripustuksistaan loppuun saakka erinomaisiin ja yllätyksellisiin lavasteratkaisuihin.
Tapahtumien alussa itsensä tekemisistään järkyttyneenä sokaisseen Oidipuksen ja kaiken seurauksena itsemurhan tehneen Iokasten jälkeen Thebaa hallitsee tämän veli, Antigonen isoeno-eno Kreon. Käynnissä on riita, koska tämä ei salli erikoisen sisarussarjan toisiltaan hengen riistäneiden veljesten molempien asianmukaista hautaamista.
Tarina keskittyy Antigonen Ismene-sisarelleen uskomaansa huoleen, murheeseen, suruun ja pyrkimykseen saattaa myös toinen, Kreonin mielestä kunniaton veli, haudan rauhaan – rangaistuksen uhallakin. Nahjusmaisena hahmona tarinan labyrintissa harhailee myös Antigoneen eli serkku-pikkuserkkuunsa rakastunut Kreonin ja Eurydiken poika, Haimon.
Koska kohtalo ei antiikin murhenäytelmissä ole vältettävissä, kiertyy se tässäkin elinpiiriä konkreettisesti lavasteilla kutistaen vääjäämättömästi veljen luvattoman hautaamisen seurauksena, köytenä vankityrmään suljetun Antigonen kaulaan. Dominoefektinä tämän nähtyään rohkenee myös lohduton Haimon riistää itseltään hengen, minkä seurauksena hänen äitinsä Eurydike päätyy epätoivoisena samaan. Näin tarkan informaation tutkin tekstistä. Nuorten versiossa toteutus oli verhotumpi.
Ensimmäisten seppeleen ja kruunun vaihtojen hämmennyksen mentyä tavoitti oivallus aivan erinomaisesta ideasta siirtää rooleja viestivälinein aina seuraaville. Hetken tarkkailun jälkeen tuntui jo ihan joustavalta ja mutkattomalta personoida kantaja päähineensä kautta. Näin roolihenkilöt läpivalaistiin perusteellisesti. Vaihtojen välejä kiihdytettiin niin, että en yrittänytkään laskea, monestiko kukakin kukin oli.
Näin tässä myös yhden ratkaisun antiikin näytelmien kuoro-osuuksiin ja tietysti nuorten näyttelijöiden kohdalla runsaaseen läsnäoloon ja erilaisten roolien kokemukseen. Näissä roolihaasteissa ja lavasteiden käsittelyssä nuoret onnistuivat lyhyen harjoitusajan huomioiden erinomaisesti.
Hakematta nousevat mieleen tämän hetken sodat, ryhmäkiusaamiset, painostukset, naisten ja tyttöjen asema sekä se, kelle suodaan oikeus tehdä mitäkin. Antigonen kantaesitys on ollut Ateenassa, Dionysoksen teatterissa vuonna 442 tai 441 ennen ajanlaskumme alkua. Miten olemme omasta mielestämme edistyneet näiden vuosituhansien aikana?
Oulun taidekoulun nuorten Rienaajat-teatteriryhmän Kuka tappoi Laioksen? oli dekkarimainen, ryhmän kanssa dramatisoitu ja dramaturgioitu toteutus Sofokleen Oidipuksesta Nuorison taidetapahtumassa 1995. Laaja-alaisessa, valtakunnallisessa Nuorison taidetapahtumassa, jolla nimellä nykyiset Nuori Kulttuuri -katselmukset aikanaan tunnettiin, olivat tuona vuonna teemoina yksinäisyys, erilaisuus ja ulkopuolisuus. Nämä nostivat nopeasti ryhmässä esille Oidipuksen.
Klassikoiden helppoushan on niiden rajaton muokkausmahdollisuus. Koska ”tappaa tietämättä isänsä, nai yhtä tietämättä äitinsä” -konsepti on läpeensä tuttu, halusimme rakenteesta dekkarimaisen, jossa lakanatoogainen joukko siivu siivulta, henkäyksestä toiseen ja lopulta sitä pidättäen hitaasti kiduttaen paljastaisi väistämättömän tapahtumaketjun. Kun syntymättömästä pojasta oli pelottava ennustus saatu, vanhemmat kohtaloa huijatakseen kauhuissaan hylkäsivät lapsensa, jonka sitten paimen kohtalonomaisesti pelasti. Antiikin tragedioissa toteutuu menestymisen ja menehtymisen deterministinen periaate perusteellisesti. Kohtalon määräämä tuho jatkuu Antigonessa.
Repliikit vakiinnutettiin kohtauksiin, silloin vielä tämän hetken erinomaisena pidetystä ryhmälähtöisestä työskentelytavasta mitään tietämättä, röyhkeästi improvisaatioiden kautta. Kuoro, josta erillisrooleihin erkaannuttiin, oli näiden etäinen kaiku.
Mutta takaisin tähän kevääseen. Kun yleisö odottaa, antakaamme esiintyjien aloittaa. Pidän sitä tekijöiden kunnioittamisena, heihin luottamisena ja rohkaisemisena. Kun näyttämön eteen astelee ensin esittäytymään kokonaisuuden ohjaaja selityksineen, on tunnelman putoaminen väistämätön ja sen nostaminen vaatii nuorilta huomattavasti enemmän kuin suoraan aloittaminen. Tämän aistii myös vastaanottajana ja se on kuultu esiintyjienkin pohdinnoissa, koska jostain syystä tämän kaltaiseen tapaan on viime aikoina useamminkin törmännyt.
Mikäli tarvittaisiin tarkennuksia, näyttelijät selviävät siitä kyllä roolihahmoissaan. Aikuisen ohjaajan tehtävä on kannattelijan, ei yläpuolelle eikä eteen asettujan. Sallitaan nuorille mahdollisuus taiteen kosketukseen! Muun ehtii sen jälkeen. Kaikkea ei edes tarvitse eikä pidäkään selittää. Yleisö ottaa vastaan kokemusmaailmansa kautta. Ja arkifaktat ennättää lukea käsiohjelmasta.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.
Solar Filmsin nostalgiapaahdetta
”Ikään kuin vanhana perisyntinä 2000-luvun vaihteen Solar Filmsin elokuviin alun dialogi on epäselvää ja jää elokuvan alkumetreillä sekavan taustaäänityksen jalkoihin.” Häjyt 2 Matti A. Kemin arvioimana.
Jotain suomenruotsalaisesta juhannuksesta uupuu
”Elokuvan intensiteetti laantuu muutamaan otteeseen jopa tylsäksi kuvakerronnaksi saaren vehreydestä.” Kansainvälinen elokuvaversio Tove Janssonin Kesäkirjasta ei täysin vakuuttanutMatti A. Kemiä.
Vain yhdessä olemme mitään
Päätoimittaja on taas kirjoittanut yhden pääkirjoituksen. Hän kuvittelee olevansa optimistinen, mutta se ei ehkä välity.
Kannessa: Ehtymys
Lehden 80-vuotisjuhlanumeron kansiteos on Janne Erkkilän ”Ehtymys”. Teoksen voi nähdä Taivalkosken Päätalokeskuksessa 23.4.–23.5.2025 Erkkilän näyttelyssä Protosynteesi 5.0.
TIEDOTE: Kulttuuri mukaan vaalikeskusteluihin
Pohjoisen kulttuuriorganisaatiot haastavat kulttuurin tekijöitä mukaan kuntavaalikampanjaan pohjoisen kulttuurin puolesta – lue lisää klikkaamalla!
Sujuvaa kerrontaa kolmella tasolla
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
Mäkelä Vergiliuksena Proustiin
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”