Tuffi films: Seurapeli. 120 min. K12. Ensi-ilta 21.8.2020.
Ohjaus ja käsikirjoitus Jenni Toivoniemi. Näyttelijät Emmi Parviainen, Laura Birn, Samuli Niittymäki, Eero Milonoff, Christian Hillborg, Iida-Maria Heinonen, Paula Vesala, Paavo Kinnunen.
Mitzin (Emmi Parviainen) 25-vuotisjuhlista on kulunut kymmenen vuotta. Sama porukka järjestää päivänsankarille samassa paikassa saaristossa yllätysjuhlat, joihin mukaan tulevat myös uudet kumppanit. Erityisen näyttävästi saapuu Mitzin parhaan ystävän Veronikan (Laura Birn) ruotsalainen Hollywood-tähti Mikael (Christian Hillborg). Mukaan tulee myös Mitzin entisen poikaystävän Juhanan (Samuli Niittymäki) uusi, raskaana oleva tyttöystävä Ulla (Paula Vesala).
Keski-ikäistymässä olevat ystävykset ovat saaneet akateemista ja kaunokirjallista menestystä maailmassa, mutta kenenkään elämä ei ole kulkenut ristiriidattomasti. Kahdenkymmenen vuoden tuttavuuden aikana keskinäisiin suhteisiinkin on kertynyt puitavaa. Toveripiirin kuningatar Mitzi ei ilahdu yllätyssjuhlista ollenkaan. Hänen 25-vuotiaana asettamansa tavoitteet eivät ole toteutuneet, ja osa niistä ei enää voi toteutuakaan.
Juhlien alun kännykkäkuvamaratonin jälkeen laitteet kerätään koriin, josta ne saa takaisin vasta mantereella. Kun muu maailma rajautuu ulos, ystävykset pääsevät keskustelemaan omista kuulumisistaan ja tunteistaan aivan eri tasolla. Sekä menneisyydestä että nykyhetkestä tulee julki asioita, jotka muuten olisivat jääneet käsittelemättä.
Jenni Toivoniemi on osannut sijoittaa katsojille avautuvat paljastukset oikeisiin mittasuhteisiin, eikä niillä jäädä mässäilemään yhtään pidempään kuin on tarve. Vitsejäkään ei alleviivata tarpeettomasti. Hauskat ja vakavat teemat rytmittyvät oivallisesti. Kokonaisuuden taustalla väijyy suuri ulkopuolinen uhka, joka voisi tehdä kaikki ihmissuhdeongelmat tyhjiksi. Ilman sosiaalista mediaa juhlaporukka jää tuosta lähes tietämättömäksi.
Draamakomediat lepäävät käsikirjoituksen lisäksi hyvin usein roolituksen ja roolisuoritusten varassa. Seurapeli ei ole tästä poikkeus. Elokuvan hahmoilla on liki karikatyyriset roolit, jotka elokuva selittää syntyneen ryhmädynamiikan ja Veronikan harkinnan kautta. Härde (Eero Milonoff), Natali (Iida-Maria Heinonen) ja Janne (Paavo Kinnunen) kantavat perinteisen suomalaisen komedian rooleja, joista he kuitenkin murtautuvat irti. Alussa Hillborgin uskotellaan olevan lähes cameo-roolissa, joskin myöhemmin myös Mikaelin hahmo saa syvempiä ulottuvuuksia.
Tietyllä tapaa elokuvasta, kepeästä aiheestaan huolimatta, kasvaa allegoria koko länsimaisesta yhteiskunnasta. Jatkuva uutisvirta ja sitä kommentoiva sosiaalinen media saa meidät keskittymään ja ottamaan kantaa ”suuriin asioihin”, joihin meillä ei kuitenkaan ole todellista vaikutusvaltaa. Sen vuoksi lähellä olevat, henkilökohtaisesti olennaiset asiat, jäävät sivuun. Toivoniemen elokuva muistuttaa komedian keinoin, että lähelle on välillä hyvä katsoa.
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa linkin
https://youtu.be/15rXahoaBYo kautta suorana kello 13–16 sekä myöhemmin tallenteena.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Ihanan elämän jälkeen seuraava Fellinin “suuri” elokuva on vuoden 1963 8½ (Otto e mezzo). Henkilökohtaisuuden rajat ylittyvät ja teos laajenee yleiseksi ja ihmeellisen koskettavaksi.
Vuoden 1960 elokuvassa La dolce vita eli Ihana elämä hajoavat niin kommunikaatio kuin kulttuurikin; koti, luonto sekä totuus ovat tästä maailmasta poissa. Mutta tulevaisuuden mahdollisuus jää.
Kansikuvana on kajaanilaisen valokuvaaja Pekka Agarthin otos vuoden 2019 Oulujärven rock-risteilyltä. Risteilyllä esiintynyt Black Peider eli Petteri Tikkanen poseeraa höyrylaiva […]
Katselen vielä silloin tällöin televisiota. Kyllä, sitä laitetta, joka on kotona olohuoneessa jossain kirjahyllyn kulmassa tai jonkinlaisen lipaston päällä. Tarkoitan, […]
Sauna on hyvä ihmiselle. Tämä suomalaisten varsin hyvin tuntema seikka on todennettu useissa tutkimuksissa. Lämpö voi toimia myös henkisenä terapiana.
Ulkoministeriön rahoittamaan medialukutaitohankkeeseen kuuluva teos käsittelee ensisijaisesti journalismia ja sen määrittelyjä, Aki Petteri Lehtinen kirjoittaa.
JP Koskinen on ilmastonmuutosromaanissaan tiukasti ajan hermolla, Risto Kormilainen toteaa kritiikissään.
“Kuin istuisi murmanskilaisessa kapakassa kuuntelemassa uuden tuttavuuden kertomia sadunhohtoisia tarinoita, joissa on mukana ripaus syventävää analyysia”, Ville Hytönen kirjoittaa Arvo Tuomisen Putin-teoksesta.
Hamy Ramezanin ensimmäinen pitkä elokuva Ensilumi saapuu teattereihin perjantaina 16.10. Maahanmuuttotarinassa on ainesta suomalaiseksi klassikoksi.
Vuonna 1957 ensi-iltansa saaneeseen Cabirian öihin Fellini teki taustatutkimusta Rooman lähiöissä ja ilotyttöalueilla alakulttuurien asiantuntija Pier Paolo Pasolinin kanssa.
