Tekele Productions: Perhoset. 98 min. K7. Ensi-ilta 27.9.2024.
Käsikirjoitus Anna Brotkin, ohjaus Jenni Toivoniemi, kuvaus Arsen Sarkisiants, leikkaus Antti Reikko, lavastussuunnittelu Heini Erving, pukusuunnittelu Roosa Marttiini, maskeeraussuunnittelu Marjut Samulin, äänisuunnittelu Tuomas Klaavo, musiikki Matti Ahopelto.
Rooleissa: Aksa Korttila, Jani Volanen, Leea Klemola, Alex Anton, Hannu-Pekka Björkman, Noora Dadu, Aleksi Holkko, Katja Küttner, Miro Lopperi, Samuli Niittymäki, Mikko Penttilä, Jarkko Pajunen, Eeva Soivio, Kheba Touray.
Paperilla tekijälistaus lupaa enemmän mitä lopulta antaa: Jenni Toivoniemi ohjaa, Anna Brotkin käsikirjoittaa ja Miia Haavisto tuottaa. Keskeiset roolituksetkin kumuavat nimekkyyttään: Jani Volanen, Leea Klemola, Hannu-Pekka Björkman, Jarkko Pajunen ja Katja Küttner.
Brotkinista käsikirjoittajana kumpuaa heti mielikuva Aikuiset-sarjan (2019–2022) kaltaiseen nopealiikkeiseen ja verbaalisesti oivaltavaan komediaan. Liekö Seinäjoki lokaationa hionut teoksesta verkkaisen, dialogiltaan paikoin kankean ja epäkomediallisen, mutta perhoseksi tämä paperilla kaunis ja värikäs teos ei kuoriudu.
Elokuvassa käsitellään huithapelin isän (Jani Volanen) ja paniikinomaisesti suorittavan tyttären (Aksa Korttila) kipuilevaa suhdetta. Korttilan esittämä Siiri palaa lapsuudenmaisemiinsa avustamansa ministerin (Leea Kleemola) kintereillä. Tyttären paluuta alkupisteeseensä ei liioin helpota entisen tangoprinssi-isänsä epäluotettavuus, työyhteisön kilpailuasetelma tai ruokalistojen tarjonta.
Leea Kleemola ja Jani Volanen onnistuvat keski-iän ongelmien kuvaajana. Hermostuneisuus ja väsyneisyys valkaisee muuten Tangomarkkinoiden ja Atrian lihatehtaan värittämää mainosvideota. Kleemolan ja Volasen vastinpariksi Aksa Korttilan roolihahmo ei sulaudu: käsikirjoitus kaventaa liiaksi hahmojen välistä peilailua. Jatkuvassa paniikissa eteenpäin puuskiva Korttilan roolihahmo jää Kleemolan ja Volasen varjoon käsikirjoituksen kömpelön asetelman takia.
Päähenkilökolmikon paniikin hönginnästä olisi saanut irti humoristisuutta, mutta nyt jäädään lattean ihmissuhdedraaman asetelmiin. Korttilan paniikkiin kyllästyy nopeaa, koska se toistaa samoja kireitä ilmeitä huohotuksineen pitkin elokuvaa.
Elokuvassa vilisee tukku sivuhahmoja, joita ei valjasteta juoneen sen enempää. Ohjaaja Toivoniemi on kai tiiminsä kanssa värvännyt hyviä näyttelijöitä mukaan, mutta Brotkinin käsikirjoituksessa hyvätkin sivuroolien suorittajat jäävät kursiiviin, ohuiksi ja mitättömiksi.
Jarkko Pajusen ja Katja Küttnerin esittämä humppapariskunta toimii näyttelemisensä kautta, mutta muutoin hekin ovat tarinan kannalta päälleliimattuja ja irrallisia. Samuli Niittymäen lääkäriroolin kuppikuntaisuutta huokuva roolisuoritus on komediaelokuvassa ainoa hahmo, jolle olisi helppo hykerrellä lisääkin.
Tarina rönsyilee eikä ylläpidä kohtauksissa tunnelmaa. Atrian tehtaiden ja kesän 2023 Tangomarkkinoiden tarjoamat välikkeet vaikuttavat toisinaan liian ilmeisiltä sponsorien vaateilta. Kolmatta tuotantoa tukenutta tahoa, Seinäjoen kaupunkia, näytetään häveliään säästeliäästi. Sentään Tangomarkkinoiden otokset ovat tunnelmoinniltaan onnistuneita ja vangitsevia, etenkin kun otoksia tenhoittavat erinomaisesti valikoidut Usko Kempin ja Unto Monosen säveltämät ikivihreät.
Poukkoilevaan, tunnelmaltaan kimpoilevaan elokuvaan on tehty pöljistyttävä olettamus, että lääkäriä lukuun ottamatta kaikki eteläpohjanmaalaiset puhuvat murteellisesti. Alkuun murteellisuus on ihan mukiinmenevää, lopulta valinta vaikuttaa väkinäiseltä ja eräissä roolisuorituksissa vaivaannuttavalta. Hannu-Pekka Björkman äkäisen jämynä ja suoraselkäisenä autokauppiaana sentään ammentaa murteesta murjovia ja humoristisia tokaisuja.
Vuoden 2024 muutoinkin köyhään kotimaiseen elokuvatarjontaan Perhoset jää keskinkertaisena suorituksena ohjaaja Toivoniemeltä ja käsikirjoittaja Brotkinilta. Sitä voisi kuvailla, kuten elokuvassa kuvaillaan festarioluen olemusta: halpaa bulkkia vedellä jatkettuna.
En tiedä, mikä tuotannossa lopulta on vesittänyt kokonaisuuden. Vaikka paperilla synopsis näyttää kauniilta perhoselta, valkokankaalle välittyy suttuinen ja epämääräinen perhostatuointi Tangomarkkinoiden jälkeisestä hulinasta. Käsikirjoituksen metamorfoosi komedialliseksi elokuvaksi on jäänyt kotelovaiheeseen, eikä pääse missään vaiheessa lentoon.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Luonnonsuojelurikokset ovat Suomessa melko tavallisia eikä niistä jää helposti korvessa kiinni, ellei kohdalle satu osumaan onnekas tutkimussukeltaja. Vesistöbiologi Myyri Sysivesi vie lukijan pinnan alle ja rikospaikalle.
Metsiensuojelu on joukkuelaji, jossa yksi avaintekijä on vapaaehtoinen metsäkartoittaja. Kartoitustyötä tekee pieni aktiivien joukko, johon helsinkiläinen Olli Manninen on kuulunut miltei kolmekymmentä vuotta.
Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.
Onko ”vihreän energian” puhtauden ihannointi edelleen vallankäytön keino sulkea saamelaiset ulos päätöksenteosta yhteiskunnan marginaaliin? Kuka päättää, mikä on puhdasta ja likaista? Eleonora Alarieston essee, julkaistu yhteistyössä Metsäliikkeen kanssa.
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
