
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Ilmastokokouksessa, tällä kertaa Egyptissä, ei taaskaan saatu tehtyä sellaisia päätöksiä, joiden avulla nurkan takana odottava tuho voitaisiin lopullisesti estää. Punaisenmeren toisella puolen Qatarissa poltetaan kaivoksittain öljyä, jotta viekkauella ja vääryyellä maahan puljattujen miesten jalkapallon MM-kisojen stadionit saadaan ilmastoitua pelikelpoisiin lämpötiloihin. Ja eduskuntavaaleihin valmistautuvat suomalaispuolueet ovat viemässä maatamme taas varmaan perikatoon, joko törsäämällä liikaa velkarahaa turhaan paapomiseen ja byrokratiaan tai kiristämällä sosiaaliturvaruuvilla köyhät vähintäänkin kyykkyyn, luultavammin mullan alle. Eikä Tiernapoikiakaan saa enää esittää oikealla tavalla.
Onneksi on sentään joulu, vaikka ihan koko maassa ei ehkä olekaan rauha tai ihan kaikilla ihmisillä hyvä tahto. Joulu, hanukka, saturnalia – miksi tahansa kukin haluaakaan tätä keskitalven juhlaa kutsua. Vaikka suurin juhlittava tuntuukin usein meillä ja muualla ”länsimaissa” olevan kerskakulutus, voi itseään lohduttaa kuitenkin sillä, että tämän juhlakauden kulutus kohdistuu tavallista enemmän lahjoihin, eli kunkin meistä toisille pyyteettömästi ja ilman vastineen odotusta antamiin asioihin. Lahjan hankinta voi olla kaupallinen transaktio, mutta sen antaminen on epäkaupallinen, antikapitalistinen teko.
”Hän lahjat antaa ja lahjat saa”. Lahjoja ei osteta ja myydä, ne saadaan ja annetaan. Vallitseva markkinatalouden malli, jossa kaikessa vaihdannassa pitää jollekulle syntyä voittoa, pyrkii toki kitkemään lahjatalouden idean yhteiskunnasta. Niinpä jopa avoimesti lahjana käyttäjille jaettavan Wikipedian ”Lahjatalous”-artikkelissakin väitetään lahjataloudessa lahjan saajalta ”yleensä” edellytettävän ”vastaavan arvoisia tavaroita tai palveluita taikka poliittista tukea, uskollisuutta tai jotain muuta hyödyllistä vastinetta”. Lahjatalous halutaan siis sekoittaa ”lahjontaan”, jotta ihmiset kokisivat sen epämiellyttävänä ja likaisena.
Esimerkiksi mielekäs taidekokemus on kuitenkin aina lahja: se saapuu kokijalleen lahjatalouden logiikan mukaisesti. Raha, jonka maksamme kirjasta, maalauksesta tai lipusta teatteriesitykseen tai konserttiin, ei ole vastine kokemuksesta vaan siitä työstä, jonka kirjailijat, kuvataiteilijat, näyttelijät ja muusikot ovat tehneet, jotta edellytykset kokemukselle tai elämykselle ovat olemassa. Maksettu raha ei voi koskaan olla mielekkään kokemuksen tae, koska saman hinnan näytelmän katsomisesta pulittaneet ihmiset saattavat saada täysin erilaisia kokemuksia, ja voivatpa jotkut jäädä täysin ilman. Kokemusta vaille jääneelle ei rahoja palauteta, koska esityksen tekijöillekään ei pysty heidän aikaansa palauttamaan.
Moni maailmamme eli ihmisten yhteiskunnan ongelmista johtuu siitä, että käytetyn ajan sijasta rahalla, joka nykyisin on aina kuvitteellista, ostetaan kuvitteellista aikaa ja kuvitteellista työtä: ostetaan menneisyyden ja nykyhetken sijaan tulevaisuutta, kuten pörssitermi ”futuuri” paljastaa. Reaalitaloudesta on siirrytty potentiaaliseen talouteen, jossa liikutellaan valtavia binäärijonoja digitaaliavaruudessa. Nämä mielikuvitusdollarit on kuitenkin ankkuroitu todellisuuteen niin, että yhden pörssimeklarin rahanhimo voi aiheuttaa miljoonien ihmisten nälänhädän.
Voi ei, tämä kaunis joulusatu on ajautunut ihan väärille raiteille. Ehkä se jo alkoi ihan väärältä asemalta. Kauneus ja lahjojen antamisen ilo pääsevät hautautumaan niin helposti ruman surkeuden sekaan. Mutta lukijat, jokainen teistä on minulle lahja, ja yritän muistaa lämpönne ja valonne tänä arktisen yön vuodenaikana. Ja kun pallo on taas kallistunut niin, että aurinkoakin on enemmän kuin nyt – eli helmi–maaliskuun taitteessa – pääsen nauttimaan Pohjoismaisen kulttuuripisteen lahjoittamasta matka-apurahasta Göteborgiin ja Osloon.
Ai niin, tosiaan, ensi vuonna teidän lahjanne meille kallistuu hieman, koska kaikki muukin kallistuu koko ajan. Uudet tilaushinnat näette sivulta 72. Mutta ennen sinne saakka päätymistä ottakaa vastaan kaikki lehden avustajien meille antamat artikkelilahjat, ja kun olette lehden lukeneet, antakaa omanlaisenne lahjat kenelle vain haluatte. Vaikkapa jouluna.
Enempää ei tähän vakkaan taida mahtua. Ja onnellista uutta vuotta!
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Kollegakriitikot ylistävät elokuvaa kilpaa, mutta minä en tajua miksi.” Matti A. Kemi katsoi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja näki väsähtäneen version ohjaajan aiemmista teoksista.
”Elokuvaa vievät eteenpäin kiehtova ja unenomainen kuvallinen kerronta sekä Westin oma ääni, dialogi esi-isien kanssa”, Sofia Perhomaa toteaa Suvi Westin ja Anssi Kömin dokumentista Máhccan.
”Ja yhä kuumenee. Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se voi edelleen uskoa, että mitään ilmastonmuutosta ei oikeasti tapahdu.”
Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”. Neva vastaa teoksen äänistä ja Nieminen visuaalisesta ilmaisusta.
Sahaus on ohitse ja pihassa lepää kasa lautaa. Se pitää pinota tapuliin, jotta kevät, tuo puutavaran ihmeellinen fööni, pääsee hoitamaan kuivauksen.
”Tekoälyllä saa ehkä helposti aikaan sattumanvaraisen ja pinnallisesti hienolta näyttävän kuvan, mutta jos yrittää saada sillä aikaan juuri sen, mitä näkee mielessään – oman kuvan – vaatii se usein ainakin kärsivällisyyttä ja työtä, jos ei varsinaisesti taitoa.”
”Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava”, Anna-Maija Ylimaula sanoo Taidetalo Kulttuuripankin näyttelystä.
”Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet tärkeässä roolissa hiphopin kehityksessä, historiankirjoitus on heidän osaltaan todella vajavaista”. Kaarne Fredriksson kirjoittaa hiphop-kulttuurin suhteesta queer-yhteisöihin.
Myös menneenä kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Viidestä näyttelystä Reijo Vallalla jäi kerrottavaa syksyllekin.
”Osumatarkkuudeltaan ja rihloiltaan ensiluokkainen täyskaato”, arvioi Matti A. Kemi syyskuun alussa teattereihin saapuvan Toni Kurkimäen esikoisohjauksen Lapua 1976.