Luen oikovedosta, kuten olen tehnyt jo kymmeniä kertoja. Yritän löytää virheitä. Harvinaisen vähän, huomaan ajattelevani. Ehkä olen taas vähän parempi oikolukemaan, toimittamaan.
Virheitä enemmän löydän pieniä, itseäni ilahduttavia yksityiskohtia. Yhteyksiä toisistaan täysin erillisten juttujen välillä. Hymyilen puolittain, kun yhdessä artikkelissa mainitaan Väinö Kirstinä, jonka vuonna 1961 Kaltiossa ilmestyneen runovalikoiman päätimme nyt julkaista uudelleen. Oliko tämä lopulta ”valinta” lainkaan? Teinkö pelkästään sen, minkä alitajuntani ohjelmoi?
Käsillä on taas jonkinlainen kokonaisuus, osittain ohjattuna, osin sattuman johdattamana. Välillä tuntui, että olimme edellisen, kuolema-teemaisen numeron kanssa pari kuukautta etuajassa; että sen hetki olisi paremminkin nyt. Että kuoleman jälkeinen elämä-numero voisi odottaa tämän viheliäisen eristymisen ja pysähtymisen hetken loppumista. Mutta ei; aikaa, ikää ja elämää ei voi pistää tauolle tai jäähylle, kaikki jatkuu. Kaikki liikkuu.
Kaikki liikkuu. Vielä kuukausi sitten, laskiaisena, talvi oli vielä talvi, loskainen ja liian lämmin, ja kevään piti tulla kuten kaikki keväät, ärsyttävän hitaasti ja myöhässä mutta kuitenkin enemmän tai vähemmän normaalina. Sitten sairastui Italia, ja jonkin piti muuttua. Kaltio päätti perua kevään syntymäpäiväjuhlansa. Sitten sairastuivat melkein kaikki maailman maat, ja jo ennen aprillipäivää lähes koko Suomikin päätettiin sulkea.
Suunniteltu Kaltion reportaasimatka Euroopan kulttuuripääkaupunkiin Rijekaan siirtyy myös. Jää nähtäväksi, siirtyykö tulevaisuuteen vaiko roskakoriin. Ensi vuonna on taas uusien kaupunkien vuoro.
Tähän väliin mainos:
KALTIO 40 VUOTTA
Juhlavuotenaan Kaltio toivoo, että lukijat muistaisivat Kaltiota myös ylimääräisillä lahjatilauksilla. Tilatkaa Kaltio nimi- tai syntymäpäivälahjaksi tai muuten vain lahjaksi ystävillenne ja tuttavillenne! Edistätte sillä tavalla myös kaltion tunnetuksi tulemista. Muistakaa ylioppilaita ja muita oppivaisia!
Näin toivottiin vuonna 1985, ja näin toivotaan vuonna 2020. Enää ei tarvitse tilausta tehdä puhelimitse, riittää nettilomakkeen täyttäminen lehden verkkosivuilla.
Tarkistan päätoimittamieni lehtien määrän: 56 syksystä 2010 alkaen, meneillään on siis kauteni viideskymmenesseitsemäs oikolukuprosessi. Sitä ennen kuusi vuotta jollain tavalla mukana, kolmekymmentäkuusi lehteä. Ei ihan vielä sataa.
Kaltio ry:n toimintakertomuksissa pidetään kirjaa julkaistujen numeroiden ja sivujen määrästä. ”Kaikkiaan Kaltio on ilmestynyt 479 kertaa ja sivuja on ollut kaiken kaikkiaan 18 910”, vuoden 2019 kertomus paljastaa. Viidessadas numero ilmestyy siis vuonna 2023, jolloin rikottaneen myös 20 000 sivun rajapyykki. Nykyään pitäisi kai puhua painetuista sivuista; verkossa julkaistuja juttuja ei tuohon ole mukaan laskettu.
Enemmänkin voisi erilaisia asioita laskea numeroilla kerrottavaksi. Esimerkiksi Kaltion 60-vuotisnumeroa (2/2005) valmistellessani kokosin taulukkoa lehteen kirjoittaneista avustajista. Ehdin käydä läpi vuosikerrat 1960–1986, yhteensä 171 numeroa, ja laskin näistä 1 199 erilaista nimeä. Joitakin ihmisiä siellä on toki kahteen tai useampaan kertaan, koska en ole selvittänyt henkilöllisyyksiä nimimerkkien tai nimikirjainten takaa vaan kirjannut kaikki eri kirjoitusasut omille riveilleen. Kuitenkin pitkälti toista tuhatta ihmistä, oletan.
Vaikka omalla päätoimittajakaudellani eri avustajia on ollut vain reilu parisataa, tuosta 27 vuoden otannasta ekstrapoloin, että Kaltion tekemiseen jollain tavalla on 75 vuoden aikana osallistunut reilusti yli 2 000 ihmistä. Hyvät juhlat tähän asti, sanoisin.
Suurkiitos kaikille tuhansille, jotka luette ja kirjoitatte Kaltiota! Kajaanin-matka siis peruuntui, mutta kohotetaan lauantaina 18.4. yhdessä malja näille vuosille, jokainen omassa eristyksessään! Ja koska Kaltio liikkuu ajassa, merkitään kuvat maljoista ja muista onnitteluista Instagramissa ynnä muissa sanalla #kaltiolehti75, niin löydämme toisemme!
Juhlitaan kunnolla yhdessä myöhemmin syksyllä; siitä enemmän sitten elokuun lehdessä. Ja ehkä jo kesäkuun kritiikki-teemaisessa Kaltiossa.
Paavo J. Heinonen
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
6.5.2022 ensi-iltansa saanut John Websterin dokumentti The Happy Worker esittää, miten työelämä on kehittynyt niin kurjaksi, että sitä toivoisi lähinnä viholliselleen – jos vain heräisi näkemään, millaiseksi työarki on muuttunut.
Oulun teatterin Jäniksen vuodessa toiset osat toimivat, toiset taas eivät, mutta eheää kokonaisuutta se ei Kaltiolle näytelmän arvioineen Antti Viitalan kokemuksessa saavuttanut.
”Ymmärrän ironisen etäisyyden tarpeen erotiikan kuvauksessa, mutta koomisuus tuntuu liian usein näissä teksteissä tahattomalta.” Esko Karppanen luki homoeroottisten tarinoiden kokoelman Hopeapisaroita.
”Pieni mutta älykäs kustantamo Aviador on vihdoin julkaissut Kamel Daoudin teoksen Meursault, contre-enquête laadukkaana käännöksenä suomeksi. Kovin rohkeita emme Suomessa kuitenkaan olleet, sillä meitä ennen Daoudin romaani oli uskallettu kääntää ja kustantaa jo 35 muulla kielellä.”
”Kiinnostavilla ja traagisilla yksittäisillä tarinoilla ei ole mitään merkitystä, mutta sillä on, että vainajat puhuvat tai tässä tapauksessa tanssivat juuri meille elossa oleville kaupungin asukkaille.” Routa Companyn Spoon River antologia Kajaanin Generaattorissa toukokuun loppuun.
”Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia nuorisoelokuvien kömpelöiltä juonikliseiltä vältytään”, kirjoittaa näkemästään pitänyt kriitikko Matti A. Kemi Aili Haapasalon ohjaamasta elokuvasta Tytöt tytöt tytöt.
1980-luvun Pohjois-Englannin kaivoslakkojen aikaan tapahtuva musikaali on tämän kevään Suomessa jopa kipeän ajankohtainen. Marlene Hyyppä arvioi Oulun teatterin Billy Elliot -suurmusikaalin.
Elämä ehti helmikuussa jo melkein muuttua iloiseksi. Vladimir Putinin kuusi viikkoa sitten aloittaman sodan järjettömän väkivallan ja sen uutisoinnin jatkuessa […]
Kansitaiteilijamme on pääsiäisenä 60-vuotissyntymäpäiväänsä juhlistanut Anssi Hanhela. Öljymaalaus ”Haamut” vuodelta 2021 katsoo lukijaa silmiin jostain elämän ja kuoleman rajamailta. Hyppäsin […]
”Vienanmeressä on valtavasti tavaraa, ehkäpä liikaakin. Ainakin ensi-illassa kokonaisuutta oli välillä hieman vaikeata hahmottaa”, kirjoittaa Kaltion kritiikissä Seppo Turunen.
Kuvataiteilija Heidi Kestin ja valokuvaaja Tiina Wallinin yhteisnäyttely Viimeiset keisarilliset tutkii kulutuskriittisesti muun muassa tavaran paljoutta, nykyajan lapsuutta ja lempileluja.
