
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Jukka Tarkiaisen ”Jättiläinen” on valokuvaaja Eberhard Grossgasteigerin kanssa toteutettu kollaasi. Italialaista vuoristokuvaa taiteilijan kasvoihin yhdistävä teos on esillä Äkäslompolon Ars Nartae -näyttelyssä (s. 18–20).
Jukka Tarkiainen (1961 Tervola) on pohjoinen bändimuusikko, joka on laajentanut ilmaisuaan valokuvan ja elokuvan puolelle. Tarkiaisen tunnetuimpia bändejä ovat Rovaniemen taidepalkinnon vuonna 1995 vastaanottanut Jalla Jalla ja Lapin läänin taidetoimikunnan taidepalkinnon 2005 saanut Desert Planet.
Rovaniemeläinen Jalla Jalla (ks. esim. Kaltio 1/2014) soitti indierockia pääosin 1980–1990-luvuilla ja kiersi kotimaan ohella Euroopassa. Yhtyeen levyjä on julkaistu Englannissa ja Yhdysvalloissa. Myös elektronista tanssimusiikkia esittävän Desert Planetin (ks. Kaltio 4/2003) levyjä on julkaistu Keski-Euroopassa. Yhtyeen musiikissa on vaikutteita varhaisista videopeleistä. ja bändin hauskat avaruusaiheiset musiikkivideot nauttivat kulttimainetta ympäri maailmaa.
Elokuvan pariin Tarkiainen on edennyt musiikkivideoiden kautta. Hän on dokumentoinut Juha Hurmeen ”Operaatio Paulaharju” -erämaateatterin esityksiä sekä tuottanut muutaman lyhyen dokkarin, musiikkivideon ja musiikkipainotteisen lyhytelokuvan. ”Operaatio Paulaharju” -dokumentit voi katsoa Oulun kulttuuritapahtumayhdistyksen 2020 perustaman Pohjoinen kulttuurivirta -verkkokanavan kautta (www.pohjoinenkulttuurivirta.fi).
Tarkiainen on ohjannut videoita myös Sodankylän elokuvajuhlille ja johtanut festivaalin valokuvausryhmää. Syksyllä 2021 hän julkaisi riemastuttavan valokuvataidekirjan Mies ja koira, joka julkistettiin totta kai Sodankylässä Tarkiaisen taidetta esittelevällä Jukka-festarilla.
Sodankylän Askassa asuva ja työskentelevä Jukka Tarkiainen toimii myös kulttuuriyhdistys Puhu Jänikselle ry:n hallituksessa. Kulttuurista ja taiteesta keskustelua edistävä Puhu Jänikselle järjestää myös Pientä Runofestivaalia, joka tapahtuu Sodankylässä Porttikosken lavalla tänä vuonna 30.6.–2.7.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Kollegakriitikot ylistävät elokuvaa kilpaa, mutta minä en tajua miksi.” Matti A. Kemi katsoi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja näki väsähtäneen version ohjaajan aiemmista teoksista.
”Elokuvaa vievät eteenpäin kiehtova ja unenomainen kuvallinen kerronta sekä Westin oma ääni, dialogi esi-isien kanssa”, Sofia Perhomaa toteaa Suvi Westin ja Anssi Kömin dokumentista Máhccan.
”Ja yhä kuumenee. Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se voi edelleen uskoa, että mitään ilmastonmuutosta ei oikeasti tapahdu.”
Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”. Neva vastaa teoksen äänistä ja Nieminen visuaalisesta ilmaisusta.
Sahaus on ohitse ja pihassa lepää kasa lautaa. Se pitää pinota tapuliin, jotta kevät, tuo puutavaran ihmeellinen fööni, pääsee hoitamaan kuivauksen.
”Tekoälyllä saa ehkä helposti aikaan sattumanvaraisen ja pinnallisesti hienolta näyttävän kuvan, mutta jos yrittää saada sillä aikaan juuri sen, mitä näkee mielessään – oman kuvan – vaatii se usein ainakin kärsivällisyyttä ja työtä, jos ei varsinaisesti taitoa.”
”Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava”, Anna-Maija Ylimaula sanoo Taidetalo Kulttuuripankin näyttelystä.
”Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet tärkeässä roolissa hiphopin kehityksessä, historiankirjoitus on heidän osaltaan todella vajavaista”. Kaarne Fredriksson kirjoittaa hiphop-kulttuurin suhteesta queer-yhteisöihin.
Myös menneenä kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Viidestä näyttelystä Reijo Vallalla jäi kerrottavaa syksyllekin.
”Osumatarkkuudeltaan ja rihloiltaan ensiluokkainen täyskaato”, arvioi Matti A. Kemi syyskuun alussa teattereihin saapuvan Toni Kurkimäen esikoisohjauksen Lapua 1976.