Kuvanveistäjä Martti Aiha menehtyi reilu vuosi sitten 5.5.2023. Aihan teos Futura – Tuntematon poistettiin Oulun taidemuseon julkisen taiteen kokoelmista lokakuussa 2023 oltuaan esillä vuodesta 1987. Kolmekymmentäseitsemän vuotta Futura-teosta rakastettiin, laiminlyötiin, väheksyttiin, vihattiin ja ihailtiin. Futuran päälle kiipeiltiin, virtsattiin ja sitä tönittiin lumiauralla, kunnes eräänä syksyisenä aamuna teos haettiin homeisen bussiaseman kupeesta lumenläjityspaikalta kuten Josef K. Franz Kafkan Oikeusjuttu-romaanissa – ja vietiin teloitettavaksi.
On tärkeää tiedostaa, että taiteella kuten kaikella olevaisella on elinkaari. Yleisesti nykyään julkisten taideteosten hankintojen yhteydessä määritellään teoksille elinkaaren pituus. Taiteilija myös luovuttaa huoltokirjan, jossa ohjeistetaan teoksen vaatima ylläpito sekä selvitetään teoksen materiaalit ja rakenne. Hankalampaa on vanhempien hankintojen kuten Futuran elinkaaren määrittely, koska sitä ei ole sovittu hankinnan yhteydessä.
Futura oli lopulta niin huonossa kunnossa, että se oli vaaraksi ympäristölleen, eikä entisöiminen ei olisi ollut resursseihin nähden mahdollista.
En kritisoi teoksen poistamista, koska se selvästi oli saavuttanut elinkaarensa pään, vaan sitä, miten poistaminen tehtiin. Futura olisi ansainnut juhlalliset jäähyväiset: hautajaiset, soittokunnan, julkisen keskustelun ja miksei vaikka mahdollisuuden yleisölle murtaa palasen Futuraa muistoksi taiteesta ja ajasta, joka on mennyt.
Futura nyt ikään kuin vain katosi. Oululaiset heräsivät Futurattomaan todellisuuteen.
Kävin Futuran viimeisellä elinpaikalla Oulun linja-autoaseman nurkalla 20.10.2023 dokumentoimassa sen jättämän tyhjän tilan. Keräsin samalla varovasti ja tarkasti Futuran viimeiset olemassa olevat muruset, joita oli kaikkiaan 48 kappaletta.
Haluan antaa nämä muruset Futuran ystäville. Pidän kesän aikana pientä pussia mukanani aina kun voin. Voitte tulla nykäisemään hihasta ja kyselemään murusten perään. Saatte yhden, jos niitä on vielä jäljellä. Muistellaan samalla Oulun ristiriitaisinta julkista taideteosta, josta ei välitetty ja jota rakastettiin.
Jos Martti Aiha kiinnostaa, niin kannattaa käydä Pudasjärvellä Hyvän olon keskuksessa, missä on tietääkseni hänen viimeinen suuri julkinen taideteoksensa Keinu vuodelta 2021.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Henkilödokumenttina kokonaisuus on eheä, antaa katsojalleen tilaa pohtia, eikä ole sensaatiohakuinen.” Matti A. Kemi arvioi Ari Matikaisen ohjaaman dokumenttielokuvan Tiedustelija.
Raahen Galleria Myötätuulessa syys-marraskuussa 2024 esitetty Minna Kangasmaan näyttely In Progress tekee havaintoja muutoksesta, materiaalisesta maailmasta, yhteydestä maahan, katoavaisuudesta ja ajasta.
”Vihreät niityt törmäyttää erilaisia vastakohtaisuuksia kuin hiukkaskiihdytin.” Mutta mitä Tenka Issakainen löysi tästä entisen kuurojen koulun kaksi kerrosta täyttävästä teoksesta?
”Kirjallisuuden, musiikin ja kuvataiteen vihjeiden maailma kiehtoo, pakottaa etsimään merkityksettömiäkin huomioita, pitää valppaana”, Matti A. Kemi kirjoittaa elokuvasta Sebastian.
Reijo Valta katseli perinteistä poikkeavan kotimaisen ensi-iltaelokuvan Parvet Kuopiossa. Leffa esittää paljon kysymyksiä mutta ei anna vastauksia yhteenkään.
”Järvelinin jäsentäminen on tehokasta, lennokasta ja sisällöltään kuluneen skedetrukin kaltaisesti tärähtänyttä ja omalaatuista.” Matti A. Kemi kritisoi kuitenkin Pölykolan pientä fonttia ja tiheää taittoa.
”Kirjoittajakaksikko avaa näkökulman, jonka valossa läntinen historian tulkinta on arvottanut esimerkiksi juuri transatlanttisen orjuuden pelkäksi maailmanhistorian alaviitteeksi.” Juhani Rantala luki Orjuuden arvet.
”Kirja on jäntevästi rakennettu tiiviiksi tietoa täynnä olevaksi kokonaisuudeksi”, Risto Kormilainen kirjoittaa Maaria Haikolan tietoteoksesta Kämppäemäntiä ja laivakokkeja.
Syyskuun lopussa Suomussalmella kokoonnuttiin kuudensille Pakko sanoa! -festivaaleille. Matkassa yleisön puolella oli myös Veikko Leinonen, joka vieraili festivaalilla ensimmäistä kertaa ja kirjaili vaikutelmiaan Kaltiolle.
Ensimmäinen ajatukseni oli epäusko. Kieltäydyin täysin uskomasta lukemaani ja Helsingin Sanomien taloustoimittajaa, joka sanatarkasti toisti energia-alan toimitusjohtajan innostunutta puheenvuoroa: ”Tälle […]
Lokakuisen sunnuntai-illan harmaus ropisee ikkunalautoihin. Jos voisi vain tuudittautua taiteeseen, lukea kirjoja, käydä konserteissa ja teattereissa, tuijotella näyttelyitä – nämä […]
