
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Heikki K. Lyytinen: Terve Löyly. 342 s. Linna kustannus 2020.
Heikki K. Lyytisen Terve Löyly on uusin saunateos saunaintoilijoilta muille saunafanaatikoille ja myös saunaan kylmemmin suhtautuville maallikoille. Lukemattomien sauna-aiheisten kirjojen joukossa tämä monitieteinen, harvinaisen monipuolinen sauna-sampo jauhaa niin uutta kuin vanhaa tietoa suomalaisten lahjasta maailmalle.
Teoksessa on jotain kaikille: kovia ja pehmeitä löylyjä, kuivaa faktaa, lähes kaikkien mahdollisten saunaan liittyvien termien etymologiaa, naapurikansojen ja kaukaisten saunasukulaisten vertailevaa saunatietoutta, harhakäsitysten oikomista ja pikkutarkkoja neuvoja oikeaoppisista saunan lämmitys- ja nautintotavoista vihtoineen vastoineen. Tekijä on paitsi kouluttaja ja tarkka saunatutkija, myös itse saunaelämysten luova kuvaaja, sanataiteilija. Syvä samaistuminen saunan elämysmaailmaan heijastuu kirjoittajan roolissa moniaistillisena saunan olemuksen tulkkina, ja siitä kielivät kirjan esteettinen ja löylyhenkinen kuvitus sekä Lyytisen metiset, höyryävät löylyrunot.
Tämä saunaraamattu tai löylyensyklopedia kattaa lähes kaiken, mitä saunasta voi kirjoittaa, vain hieman liioitellen. Kirjoittaja osoittaa, ettei sauna ole suomalaisten keksintö tai yksityisomaisuutta vaan on kuulunut useimpien kansojen kulttuuriin varsinkin menneisyydessä. Lyytinen on konsultoinut kirjaa varten lukuisia tieteentekijöitä, jotta saunatietous olisi mahdollisimman syvällistä, luotettavaa, tieteellistä ja aukotonta.
Martti Vuorenjuuren saunakirjaa vuodelta 1967 on pitkään pidetty saunan klassikoteoksena, ja toki saunasta on ilmestynyt väitöskirjatöitä, jotka ovat valaisseet päivitetyllä tiedolla saunan ja sauna-sanan alkuperää. Mitään näin monisyistä rakentamis- ja löylynluomistekniikkaa käsittelevää teosta ei ole kuitenkaan ilmestynyt; kirjassa on perinteisen insinööritiedon lisäksi huomioitu kaunokirjallisuuden saunakuvaukset sekä niin saunan henkinen kuin sen terveydellinen puoli. Onko siis mitään, mitä saunasta voidaan enää kirjoittaa?
Näin kattavaa, huolella ja rakkaudella tehtyä teosta ei soisi moitittavan. Saunan ravitseva ja tervehdyttävä lämpö hehkuu jo kirjaa lukiessa, ja tämän kirjan perusteella luulisi joka iikan pystyvän tavoittamaan vanhakantaisen ja silti modernin sauna-laitoksemme hengen sekä oppimaan löylytaiteen ja hikisen kehonparantamisen parhaat käytännöt. Kanadan-suomalaisten saunakokemuksia tutkineena sauna-aktivistina ja alkuperäiskansojen hikimajoihin tutustuneena tietokirjailijana tohdin kuitenkin luvata, että näistä aiheista löytyy kuitenkin vielä kerrottavaa. Lisäksi saunakirjallisuudesta uupuu naisnäkökulma, ja olisi korkea aika luoda saunahedonisti Sasu Punaiselle vastaava naishenkilöhahmo, vaikkapa Siiri Suloinen, joka pystyisi itsekin rentoutumaan Sasun tavoin ilman ikuisia kanssakylvetettäviä ja saunotettavia. Valitettavasti suomalaista saunakirjallisuutta hallitsee vahva miesnäkökulma.
Juhani Ahon protosaunoja Sasu on suomalaisen kirjallisuuden parhaita kuvauksia siitä, mitä loputonta moniaistillista nautintoa sauna voi tuottaa yksittäiselle fanittajalleen. Merkittävän lisän Terveeseen Löylyyn tuo myös se, että Lyytinen on käynyt läpi saunaa koskevaa kaunokirjallisuutta, ei vain Suomen vaan myös muiden kansojen osalta. Kaikki mahtuvat Lyytisen saunakatsaukseen ja historiaan: virolaiset, venäläiset, roomalaiset, skyytit, inuitit, irlantilaiset ja meksikolaiset, vain joitakin mainitakseni. Esimerkillistä on se, että kirjoittaja onnistuu nostamaan arvoonsa huikeaan suomalaiset saunatavat, -osaamisen ja annit muille kansoille samaan aikaan kun hän oikoo väärät käsitykset ja kansallishenkiset myytit saunan alkuperästä ja levinnäisyydestä.
Tämän kirjan soisi leviävän kotien kirjahyllyyn suomalaisuuden perusteosten joukkoon – se on yleissivistävä asiantuntijapaketti, jonka sisältämää tietoa jokainen suomalainen voisi hyödyntää. Näin voisimme palauttaa saunan parhaat keksinnöt, saunomistavat, ekologiset viisaudet ja opit osaksi arjen tärkeitä taitoja ja tietoja. COVID–l9-aikakaudella sauna on se pyhättö, jossa toinen toisistaan eristetyt kansalaiset voivat löytää uudestaan ilmaiset ilot ja elämykset sekä hyvän olon yksinkertaiset reseptit kaupallisen pakkokulutuksen tuolla puolen. Kun kirkkoonkaan ei nyt pääse, palaa saunatemppelimme alkuperäiseen rooliinsa hitaan elämän, burnoutin karkoittamisen, esivanhempien muistamisen ja animistisen luontosuhteen kehtona.
Terve Löyly on oiva otsikko, sillä muinoin suomalaiset ryömivät saunaan kuin karhunpesään syntymään uudestaan, ja he muistivat kiittää siitä itse elementtejä: tulta, maata, ilmaa ja vettä. Kun saunatontulle vielä jätettiin viimeiset löylyt ja jopa saunaoluet, oli kyse ekososiaalisesti kestävämmästä maailmankuvasta, jossa muut oliot osana saunakosmologiaa saivat osakseen kiitosta. Usko henkiin ja sukupolvien katkeamattomaan ketjuun vaikutti siten, ettei metsiä avohakattu, vesiä saastutettu tai maille rakennettu kysymättä maahisten lupaa. Lapsellista? Sittenhän sitä ovat kaikki uskonnot.
Olen varma, että kirja jää elämään saunan magnum opuksena, jota eri alojen asiantuntijat siinä missä maallikotkin ja arjen löylynlyömät voivat konsultoida lähes minkä tahansa saunakysymyksen suhteen.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Kollegakriitikot ylistävät elokuvaa kilpaa, mutta minä en tajua miksi.” Matti A. Kemi katsoi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja näki väsähtäneen version ohjaajan aiemmista teoksista.
”Elokuvaa vievät eteenpäin kiehtova ja unenomainen kuvallinen kerronta sekä Westin oma ääni, dialogi esi-isien kanssa”, Sofia Perhomaa toteaa Suvi Westin ja Anssi Kömin dokumentista Máhccan.
”Ja yhä kuumenee. Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se voi edelleen uskoa, että mitään ilmastonmuutosta ei oikeasti tapahdu.”
Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”. Neva vastaa teoksen äänistä ja Nieminen visuaalisesta ilmaisusta.
Sahaus on ohitse ja pihassa lepää kasa lautaa. Se pitää pinota tapuliin, jotta kevät, tuo puutavaran ihmeellinen fööni, pääsee hoitamaan kuivauksen.
”Tekoälyllä saa ehkä helposti aikaan sattumanvaraisen ja pinnallisesti hienolta näyttävän kuvan, mutta jos yrittää saada sillä aikaan juuri sen, mitä näkee mielessään – oman kuvan – vaatii se usein ainakin kärsivällisyyttä ja työtä, jos ei varsinaisesti taitoa.”
”Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava”, Anna-Maija Ylimaula sanoo Taidetalo Kulttuuripankin näyttelystä.
”Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet tärkeässä roolissa hiphopin kehityksessä, historiankirjoitus on heidän osaltaan todella vajavaista”. Kaarne Fredriksson kirjoittaa hiphop-kulttuurin suhteesta queer-yhteisöihin.
Myös menneenä kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Viidestä näyttelystä Reijo Vallalla jäi kerrottavaa syksyllekin.
”Osumatarkkuudeltaan ja rihloiltaan ensiluokkainen täyskaato”, arvioi Matti A. Kemi syyskuun alussa teattereihin saapuvan Toni Kurkimäen esikoisohjauksen Lapua 1976.