Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Raja-Karjalan evakkojen juurtuminen Kajaaniin
Tuula Puolukka: Kun Vegarus tuli Kajaaniin. 288 s. Väyläkirjat 2024.
Toisen maailmansodan seurauksena 440 000 suomalaista joutui jättämään kotinsa ja siirtymään uusille asuinsijoille. Suurin osa heistä oli karjalaisia. Raja-Karjalan evakkoja oli uudisasutetuista reilut 36 000. Heidät sijoitettiin pääosin Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan, koska olosuhteet olivat kaikkein lähinnä entisiä kotipaikkoja.
Kajaanin maalaiskuntaan ja kaupunkiin sijoitettiin väkeä Suojärven pitäjän useista kylistä, mutta siirtokarjalaiset edustivat vain kolmea prosenttia koko Kajaanin väestöstä. Suojärveläiset olisivat menneet mieluimmin Joensuun ympäristöön, sillä luonnonolosuhteet olivat siellä lähempänä kotiseudun vastaavia. Uskonnoltaan ortodokseina heille olisi Pohjois-Karjalassa ollut myös seurakuntaelämä kirkkoineen valmiina. Mutta ei auttanut kuin ryhtyä muuttamaan Kainuun korpimetsiä maanviljelystiloiksi.
Kajaanilaissyntyinen Tuula Puolukka on kirjoittanut elämäkerrallisen dokumentin Kun Vegarus tuli Kajaaniin sukunsa juurista Suojärven Vegaruksen kylästä sotien jälkeiseen Kajaaniin. Hänelle kävi niin kuin muillekin evakoiden jälkeläisille: vasta läheisten kuoltua ymmärtää, miten paljon jäi kysymättä, puhumatta ja selvittämättä lapsuuden ja nuoruuden elämästä. Puolukka lähti avaamaan sukunsa taustoja hyödyntäen runsasta tutkimustietoa Raja-Karjalan tapahtumista ja yhteiskunnallisista asioista. Tuloksena on raikas ja erinomaisesti kirjoitettu teos postkarjalaisuudesta.
Puolukka on realisti: hän ei luo menetetystä Karjalasta kiiltokuvamaista ihannekuvaa. Elämä Suojärvellä ei aina niin auvoista ollut, sillä väestö oli pääosin köyhää mökkiläis-, talonpoikais- ja työväestöä. 1900-luvun alkuvuosikymmenien nälkävuosina pettua oli lisättävä jauhon sekaan.
Vegarus oli jo 1500-luvulla asutettu perinteikäs karjalaiskylä, joka oli tiettömien taipaleiden takana 1900-luvun alkupuolelle asti. Elämä on ankaraa ja lapsikuolleisuus aliravitsemuksesta ja kulkutaudeista johtuen suurta. Rajakarjalaista elämää leimasi vahvasti ortodoksinen tapakulttuuri, johon sekoittui myös kansanuskon aineksia luontevalla tavalla. Praasniekkaperinne merkitsi oman kylän vuosijuhlaa, johon kuului kirkkoperinne sekä markkinahumu tansseineen.
Puolukka on perehtynyt arkistolähteisiin huolellisesti ja suodattanut ne oman sukunsa kautta juohevaksi kokonaisuudeksi. Mikrotason kulttuurinen traditio avautuu yleisellä tasolla panoraamaksi rajakarjalaisuudesta tuoden esiin tuoreita ja raikkaita näkökulmia erityisesti henkilöiden kautta.
Harvaan asutun Raja-Karjalan elämän katkaisi talvisodan syttyminen 1939. Ensimmäinen evakkoaika oli vaikea, kun monet joutuivat asumaan kylmissä ulkorakennuksissa, kouluissa ja erilaisissa tilapäismajoituksissa. Talvisodan päätyttyä rajakarjalaiset halusivat heti takaisin kotikonnuilleen, sillä monet olivat kokeneet huonoa kohtelua ja suoranaista syrjintää sijoituspaikkakunnilla.
Puolukan Leena-äidin suku palasi Vegarukseen. Kylä oli pahoin tuhottu, ja perhe asui pitkään saunarakennuksessa. Arjen jälleenrakentaminen tapahtui nopeasti ja usko tulevaisuuteen oli lujaa, kunnes vegaruslaisten uusi evakkomatka alkoi juhannuksena 1944.
Sotien jälkeen evakoille valmistui 164 000 asuinrakennusta, eniten vuonna 1949. Evakot saivat uusilla asuinseuduilla pääsosin myönteisen vastaanoton, mutta toki kantaväestön keskuudessa ilmeni myös kateutta. Kajaanin maalaiskunta tuli Puolukan suvun uudeksi kotipaikaksi, ja he juurtuivat sinne vuosikymmenten kuluessa hyvin. Suku Karjalassa oli tärkeä ja auttoi myös uuden elämän rakentamisessa Kainuussa. Ortodoksinen usko oli myös juurruttaja, samoin suojärveläisten vilkas pitäjätoiminta.
Puolukka kertoo teoksessa tarinan vanhempiensa vuonna 1951 tapahtuneesta avioitumisesta. Rajakarjalainen kimmoisa nainen ja vakaa kainuulaismies muodostivat kuitenkin sopusuhtaisen parin, perheen ja turvallisen tilan lapsilleen. Puolukka kertoo kulttuurien joustavasta yhteen nivoutumisesta. Sodan traumoista oli selvittävä kaikkine tunnevaihteluineen. Elämän evakkous säilyi silti loppuun saakka kaikilla, joiden muistot varhaisimpina liittyivät Karjalaan.
Puolukka pohtii syvällisesti karjalaisuuden ydintä, merkitystä ja vaikutusta. Rikkautta karjalainen siirtoväki on merkinnyt perinteisine tapoineen ja kulttuureineen kaikille niille paikkakunnille, mihin he sotien jälkeen asettuivat asumaan. Puolukan kirja täydentää Karjala-kirjallisuutta persoonallisella intiimiydellään.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.