TaikaBox: Born Old – Tietäjä iänikuinen. Yhteistuottaja, JoJo – Oulun Tanssin Keskus. Kesto 40 min. Koreografia Tanja Råman, visuaali- ja ääniympäristö John Collingswood, tanssi ja laulu Marjo Kiukaanniemi.
Esitykset Oulun lasten ja nuorten teatterifestivaalilla Teatterin Vinttikamarissa lauantaina 5.5. klo 11 ja 14.
Oulun lasten ja nuorten teatterifestivaalilla nähdään myös maaliskuussa kantaesityksensä saanut TaikaBoxin tulkinta Kalevalan hahmoista.
Mitä tiedät Kalevalasta?
Kahdeksanvuotias miettii. ”Lemminkäisen. Se uhkas jotain tyyppiä kolme kertaa. Sen vihollinen on Loihu.”
Niinkö?
”Ei kun Louhi. Se tekee pakkasta. En tiedä ketään muuta.”
Kuulostaako Väinämöinen tutulta?
”Joo, se joutu Antero Vipusen vatsaan!”
Ehkäpä Tietäjä iänaikuinen − Born Old avartaisi koehenkilömme kalevalaista tietoisuutta: koreografi Tanja Råmanin, visualisti-äänisuunnittelija John Collingswoodin sekä tanssija Marjo Kiukaanniemen teos elävöittää kansalliseeposta laulun, tanssin ja tarinoinnin keinoin.
Lähtöasetelma on hieman kuin muskarissa. Yleisö istuu pienen pyöreän näyttämön ympärillä tuoleilla ja patjoilla. Lapsen luonteva paikka on lattialla aikuisen jalkojen juuressa.
Miellyttävän rauhallinen ja lähelle tuleva esitys poimii Kalevalasta jokusen ainesosan. Aluksi maailma tietysti syntyy sotkan munasta, minkä jälkeen Väinämöinen muun muassa luo kasvit, lähtee Pohjolaan, ryöstää sammon, pakenee ja taistelee merihirviö Iku-Tursoa sekä Pohjan akkaa vastaan. Lemminkäisen silpomiseen ja Kullervon verilöylyyn ei lasten kuullen viitata.
Väinämöis-keskeisten tapahtumien ohella huomio kiinnittyy kauniiseen äänimaisemaan: Collingswood kasaa Kiukaanniemen laulusta viiveen avulla harmonioita, joissa sävelet kerrostuvat kuin laulajia olisi useampia.
Lähes yhtä hyvin toimii toinen tekninen keino, näyttämön digitaalinen ”maalaaminen” valolla. Esimerkiksi luomisjaksossa lattiaan piirtyy Kiukaanniemen liikkeiden perässä vihreitä versoja ikään kuin tanssija maalaisi ne. Mainiolta näyttää myös sammon visualisointi hammasrataskoneistoksi, joka rakentuu pikkuhiljaa yhä mutkikkaammaksi ja nopeammin pyöriväksi.
Tuloksena on sympaattisen pienimuotoinen ekskursio muutamaan kalevalaiseen teemaan. Tästä on hyvä jatkaa itse eepokseen. Lähempään tutustumiseen kannustaa (ainakin maaliskuisessa esityksessä käyty) loppukeskustelu yleisön kanssa.
Näytöksen jälkeen katsojilla on mahdollisuus kokeilla, miten valoefektit reagoivat heidän omiin liikkeisiinsä. Nyt ainoa lapsikatsoja − testihenkilömme − maalasi hetkessä koko lattian. Riittääköhän tila useammalle?
Valolla maalaaminen merkitsi kahdeksanvuotiaalle esityksen huipennusta. Mutta laajeniko kalevalainen tajunta? Oliko tarinassa jotain uutta?
”Se merihirviö. Ja se tyyppi, joka tuhos laivoja!”
Näin sivistys karttuu; uutta oli myös Ututyttö, joka huokui sumun sammon ryöstäjien kiusaksi. En tiennyt, että Kalevalassa on sellainenkin.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
6.5.2022 ensi-iltansa saanut John Websterin dokumentti The Happy Worker esittää, miten työelämä on kehittynyt niin kurjaksi, että sitä toivoisi lähinnä viholliselleen – jos vain heräisi näkemään, millaiseksi työarki on muuttunut.
Oulun teatterin Jäniksen vuodessa toiset osat toimivat, toiset taas eivät, mutta eheää kokonaisuutta se ei Kaltiolle näytelmän arvioineen Antti Viitalan kokemuksessa saavuttanut.
”Ymmärrän ironisen etäisyyden tarpeen erotiikan kuvauksessa, mutta koomisuus tuntuu liian usein näissä teksteissä tahattomalta.” Esko Karppanen luki homoeroottisten tarinoiden kokoelman Hopeapisaroita.
”Pieni mutta älykäs kustantamo Aviador on vihdoin julkaissut Kamel Daoudin teoksen Meursault, contre-enquête laadukkaana käännöksenä suomeksi. Kovin rohkeita emme Suomessa kuitenkaan olleet, sillä meitä ennen Daoudin romaani oli uskallettu kääntää ja kustantaa jo 35 muulla kielellä.”
”Kiinnostavilla ja traagisilla yksittäisillä tarinoilla ei ole mitään merkitystä, mutta sillä on, että vainajat puhuvat tai tässä tapauksessa tanssivat juuri meille elossa oleville kaupungin asukkaille.” Routa Companyn Spoon River antologia Kajaanin Generaattorissa toukokuun loppuun.
”Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia nuorisoelokuvien kömpelöiltä juonikliseiltä vältytään”, kirjoittaa näkemästään pitänyt kriitikko Matti A. Kemi Aili Haapasalon ohjaamasta elokuvasta Tytöt tytöt tytöt.
1980-luvun Pohjois-Englannin kaivoslakkojen aikaan tapahtuva musikaali on tämän kevään Suomessa jopa kipeän ajankohtainen. Marlene Hyyppä arvioi Oulun teatterin Billy Elliot -suurmusikaalin.
Elämä ehti helmikuussa jo melkein muuttua iloiseksi. Vladimir Putinin kuusi viikkoa sitten aloittaman sodan järjettömän väkivallan ja sen uutisoinnin jatkuessa […]
Kansitaiteilijamme on pääsiäisenä 60-vuotissyntymäpäiväänsä juhlistanut Anssi Hanhela. Öljymaalaus ”Haamut” vuodelta 2021 katsoo lukijaa silmiin jostain elämän ja kuoleman rajamailta. Hyppäsin […]
”Vienanmeressä on valtavasti tavaraa, ehkäpä liikaakin. Ainakin ensi-illassa kokonaisuutta oli välillä hieman vaikeata hahmottaa”, kirjoittaa Kaltion kritiikissä Seppo Turunen.
Kuvataiteilija Heidi Kestin ja valokuvaaja Tiina Wallinin yhteisnäyttely Viimeiset keisarilliset tutkii kulutuskriittisesti muun muassa tavaran paljoutta, nykyajan lapsuutta ja lempileluja.
