Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Karelianistit Vienan poluilla ja pitkoksilla
Marja Kynkäänniemi, Paavo Keränen ja Anne Juntunen (toim.): Vaeltajat. Karelianistien poluilla Kainuussa ja Vienassa. 156 s. Vienan reitti ry 2024.
Karelianismin voi lyhyesti luonnehtia eri taiteenalojen ja tutkijoiden kansallisromanttiseksi ideologiaksi. Se suuntautui kauttaaltaan Karjalaan, mutta varsinainen eldorado oli kuitenkin Viena. Käsitteenä ”karelianismi” on nuori, sillä sen kiteytti professori Yrjö Hirn vuonna 1938 esitelmässään ja vuotta myöhemmin teoksessaan Matkamiehiä ja tietäjiä. Karjalasta haltioituneita taiteilijoita ja tutkijoita kutsuttiin karelianisteiksi.
Nyt heidän jäljilleen pääsee mainiossa antologiassa Vaeltajat, jossa selitetään perinpohjin karelianismin taustoja, Kainuun merkitystä karelianismille sekä valotetaan Vuokin Vienan reitin historiaa. Teoksen artikkelit on esitetty syksyllä 2023 ”Karelianismia Kainuussa ja Vienassa” -seminaarissa. Antologia mahdollistaa ne nyt suurelle lukijajoukolle. Teos on jatkoa vuonna 2022 ilmestyneelle antologialle Polku, joka valotti Vienan reitin merkitystä idän ja lännen välillä.
Dosentti Kari Sallamaa painottaa karelianistien hakeneen Vienasta myyttistä alkua ja eriytymätöntä maailmantilaa. Tästä nostalgiasta nousi kulttuuriin pysyviä aarteita niin Akseli Gallen-Kallelalta ja Eino Leinolta kuin Juhani Aholta ja Jean Sibeliukseltakin. Kirjailija Markku Nieminen puolestaan kirjoittaa Kainuun merkityksestä karelianismille. Kuhmo oli keskeinen Elias Lönnrotin runonkeräysmatkojen kauttakulkupaikkana, mutta myös monille merkittäville kareliaaneille portti Vienaan.
Keijo Ahtonen kirjoittaa värikkäästi esi-isästään Rimmin Uljaskasta, tietäjästä ja parantajasta, joka oli Gallen-Kallelan ”Aino”-triptyykin Väinämöisen mallina. Ylioppilas Blomstedt ja arkkitehti Sucksdorff luonnehtivat vuonna 1894 Vienaan mennessään Uljaskaa: ”Väinämöisen perikuva, sekä ulkomuotonsa, että koko runollisen luonteensa puolesta.” Nuorena miehenä hän oli toiminut Lönnrotin oppaana enemmän kuin kukaan muu.
Vienan vaellukselle 130 vuoden taakse vapaakirjoittaja ja tutkija Maija Myllykangas vie I. K. Inhan, K. F. Karjalaisen ja Varahvontta Lesosen seurassa. Seurueen matkatuliaiset olivat kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuisia – kuten Inhan loistava teos Kalevalan laulumailta, josta on otettu neljä painosta. Vähemmän tunnettu on Inhan matkatoveri Karjalainen (1871–1919), sekatyömiehen poika Kajaanista. Hän tallensi karjalan kieltä 1890-luvulla Vienassa, Tverissä ja Pohjois-Aunuksessa. Lesonen oli kielimestari, vanhaa runonlaulaja- ja tietäjäsukua. Hän oli tärkeä tunnelman luoja ja juonen kuljettaja.
Oululainen yliopistonopettaja Ilmari Leppihalme ryhtyi peräämään kustantajalta vuonna 2020 Anu Kaipaisen (1933–2009) julkaisematonta Runonlaulaja-trilogian kolmatta osaa vienalaisesta runonlaulaja Anni Lehtosesta. Käsikirjoitus Kulkuri ja karjalankiuru löytyi, ja Leppihalme kertoo sen olevan vielä luonnosmainen hahmotelma romaaniksi, rakenteeltaan rapsodinen ja muotoaan hakeva. Leppihalme toteuttaa käsikirjoituksen julkaisemisen kriittisenä editiona, tieteellisesti toimitettuna laitoksena, joka pohjautuu perusteelliseen lähdeaineiston tutkimukseen. Näin teos avaa laajasti myös Kaipaisen aiempien romaanien taustoja. Teos kertoo myös Oulussa asuneen monitaitoisen kulttuurivaikuttajan ja kirjailija Samuli Paulaharjun (1875–1944) vuosia kestäneestä intensiivisestä kanssakäymisestä Anni Lehtosen kanssa, josta syntyi laaja perinneaineisto.
Vienan Karjala oli 1920-luvulla lukuisten kansatieteellisten tutkimusretkien kohde. FT Marja Kynkäänniemen artikkeli pohjautuu David Zolotarevin, Leonid Kapitsan ja Risto Bogdanovin aineistoon Uhtualle tehtyjen tutkimusretkien havainnoista. Aihe on mielenkiintoinen kertoessaan Neuvosto-Venäjän ensimmäisen vuosikymmenen kansatieteellisistä tutkimuksista. Niillä katsottiin olevan paljon merkitystä ihmisten sopeuttamisessa uuteen elämäntapaan.
Emeritusprofessori Petri Kinnunen ja tutkijatohtori Joonas Vola esittelevät kuvauksia kansoista, kartoituksista ja lajien kanssaelämisestä kirjallisten sekä kuvallisten lähteiden pohjalta. Heidän aikaperspektiivinsä Pohjois-Vienan elinolosuhteista, kehityksestä ja muutoksista ulottuu 1600-luvulta aina 1900-luvun alkuun. Tutkimuksellisesti ote on vaikuttava, kun mukana on myös elokuvia. Mukana on myös Anna-Maria Maggan tuore väitöskirja Siidan lait (2024) saamelaisten oikeuksista poliittisesta ja juridisesta aspektista. Magga tuo väitöskirjassaan ansiokkaasti esiin oikeudellisia kysymyksiä, joihin on etsittävä ratkaisu, jotta alkuperäiskansan perinne ja toimintatapojen monimuotoisuus kulttuurista nousevina elementteinä toteutuisivat ja näin perinteet säilyisivät.
Kainuun liiton emeritusaluekehityspäällikkö Paavo Keränen tuntee kotiseutunsa Vuokin maisemat kuin omat taskunsa. Hän on perehtynyt myös Vienan reitin historiaan ja nykytilanteeseen, sillä hän on Vienan reitti ry:n puheenjohtaja. Vienan reitti on suojeltu 27 kilometriä pitkä polku Suomussalmen kaakkoisosassa. Reitti toimi aikanaan idän ja lännen välisenä Vienan valta- ja kauppatienä. Keränen painottaa, ettei Vienan reitin merkitystä voi sivuuttaa Kalevalan synnyssä, sillä reitti johdatti Lönnrotin parhaiden runonlaulajien pariin.
Vuonna 2019 perustettu Vienan reitti ry vaalii ja kehittää reitin kalevalaista sekä vienalaista kulttuuriperintöä. Luonto- ja kulttuurimatkailun myötä reittiä tehdään tunnetuksi Suomessa, mutta myös ulkomailla.
Vaeltajat on tuhti paketti karelianismia, kansalliseeposta, rajan historiaa, vienalaista kulttuuria ja Vienan reitin nykyaikaa. Kirjoittajat ovat paneutuneet aiheisiinsa huolella ja teksti kulkee juohevasti kuin askel aurinkoisella Vienan reitillä.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.