Karoliina Knuuti (toim.): Media Guide. Media Literacy for Adults. Kansanvalistusseura sr 2020.
Vapaa journalismi – ei pelkkä informaation loputon saatavuus – kuuluu toimivan demokratian ylläpitäjiin ja kehittäjiin. Uutuuskirjan nimessä puhutaan hieman harhaanjohtavasti mediasta, vaikka käsittelyssä on nimenomaan journalismi ja jopa journalismin itsensä määritteleminen.
Media on monikkomuoto välinettä tarkoittavasta ”mediumista”, ja journalismia välitetään useilla erilaisilla alustoilla toisistaan poikkeavissa muodoissa, siis monimuotoisessa mediassa. Media Guide pyrkii vastaamaan peruskysymyksiin juuri journalismin luonteesta, vastaanotosta ja yleisösuhteesta.
Mediat muuttuvat alati uusien alustojen kehittyessä, mutta journalismi erottuu pysyvyydellään muusta ajankohtaisinformaatiosta. Pysyvää on journalismin sitoutuminen totuudenmukaisuuteen, mihin Journalistin ohjeissakin kehotetaan. Yleisöjä sen sijaan kannustetaan oppimaan mediaa kuin se olisi oma kielensä.
Media Guide kuuluu ulkoministeriön rahoittamaan medialukutaitohankkeeseen Palestiinassa, mutta yleisluontoisuudessaan teos kelpaa myös journalismin käsikirjaksi.
Journalismi kaipaa määrittelyä, koska sen tukemat demokraattiset instituutiot on haastettu itse journalismin lisäksi. Kirjan luettelo uhkista on tuttu: populistiset poliitikot ja ääriliikkeet uhkaavat meille tutun ja rakkaan demokraattisen yhteiskuntaprosessin keskeisiä toimijoita ja ilmiöitä kuten sananvapautta ja ihmisten oikeutta luotettavaan tietoon ajankohtaisaiheista.
Kirjan vanhempi samanniminen laitos julkaistiin vuonna 2016, jonka jälkeen Donald Trump ja brexit venäläiskytköksineen ovat muuttaneet journalismia ja ihmisten suhtautumista vaikkapa uutisiin: ovatko ne valetta vai totta? Onko journalismi enää ”joukkotiedotusta” vai onko se suunnattu yksilöllisesti ja erilaisille somekuplille?
Media Guide -kirjan uusitun painoksen tekijäryhmä väittää, että vuonna 2020 journalismi etsii yhä itseään digitaalisessa todellisuudessa. Journalistinen introspektio myös ylittää rajat, joten on hyvin perusteltua julkaista tämä teos englanniksi – toivottavia kansainvälisiä Journalistin ohjeita varten.
Tällaisia kansainvälisiä ohjeita on hahmotellut journalisminfilosofi Stephen J. A. Ward teoksessaan Global Media Ethics (McGill–Queen’s University Press 2010). Ward perustaa globaalin journalismietiikan pragmatismin perinteelle. Tämä käytäntöä ja toimintaa korostava ajatussuuntaus on yhteensopiva John Rawlsin vaikutusvaltaisen oikeudenmukaisuusteorian kanssa (ks. Daniele Botti: John Rawls and American Pragmatism: Between Engagement and Avoidance, Lexington Books 2019).
Journalismi etsii yhä myös itseään, mikä merkitsee elinvoimaa ja kasvumahdollisuuksia ammatille, jolta puuttuu ulkoinen rajaaja toisin kuin lääkäreiltä tai oikeusoppineilta. Media Guide määrittelee journalismin ajankohtaiseksi tosiasiaperusteiseksi viestinnäksi, joka tarjoaa yleisöilleen editoitua eli vertaiskritiikin läpäisevää ja itseään korjaavaa sisältöä luotettavalla ja itsenäisellä tavalla.
Yleisöjen ”medialukutaidosta” nousee esiin kiteytys, että se edellyttää kykyä arvioida tietolähteiden luotettavuutta kriittisesti. Yleisöluottamuksen journalismi lunastaa totuudenmukaisuudella.
Media Guide perustelee olemassaoloaan tukena eettisesti kestävälle ja vastuulliselle journalismille, jota nykyään voivat tuottaa lähes kaikki Facebook-postaajista bloggaajiin. Kuka tahansa voi kenties ryhtyä journalistiksi, mutta sellaiseksi sopii julistautua vasta, kun sitoutuu totuudenmukaisuuteen.
Niin kauan, kuin joukossamme liikkuu tahattoman misinformaation ja tahallisen disinformaation luojia ja levittäjiä, kuuluu kansalaisen perustaitoihin ja -velvollisuuksiin oppia lukemaan mediaa.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Tämä sitkeys on näkyvissä myös oululaisten rullalautailijoiden yhdistystoiminnassa. Hiukkavaaran hallin sulkeminen ei ole tarkoittanut ainoastaan harrastusmahdollisuuksien kaventumista; se on ollut […]
Alama tästä: Hyvin tunnettu, kansainvälisestikki tunnettu, taiteilija Anders Sunna (1985) hoksasi tehhä taitenäyttelyn nimelthään Meän Meän Sápmelaš. S’oli näytilä Luulajan […]
Ajattelen: Ukrainaan sotaan lähteneet suomalaiset vapaaehtoiset, Mona Mannevuon Ihmiskone töissä (Gaudeamus 2020), sotien jälkeinen aika, jälleenrakennus ja (taas, edelleen) betonivalumuotit […]
Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]
Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]
Reijo Valta osallistui maaliskuussa 2025 Uumajan LittFestille päätoimittajan kanssa. Ruotsin vanhimmalla ja merkittävimmällä kirjallisuusfestivaalilla oli tänäkin vuonna paljon mielenkiintoisia vieraita.
Kaltion 80-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaista kissanhännänvetoa. Juhani Rantala pohtii, mistä kumpusi 1960-luvulla Atte Kalajoen ja Erno Paasilinnan eli Kaltion ensimmäisen ja toisen päätoimittajan välirikko.
”Nälkävuosi on muutenkin juuri sellaista taidetta, jolla persu perustelisi, että kulttuurilta pitäisi leikata loputkin rahat ja suunnata ne ampumaradoille. Lukutaitoinen persu eli sivistysporvari ehkä syyttäisi näytelmää vastuuttomaksi ja epäisänmaalliseksi.”
”Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”
”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”
”Hurme ei ole tutkija – vaikka kirja tutkimukselta pitkälti vaikuttaakin – vaan lennokkaan hauska kirjailija, joka panee lukijansa päät pyörälle.”
”[Mikael] Niemi on elänyt tiiviisti kolmen kielen ja kahden kulttuurin keskellä, mikä on muokannut hänestä loistavan sekä monipuolisen kirjailijan, joka hallitsee niin runon kuin proosan lyhyenä ja pitkänä.”
”Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa sijaitsee Baskimaan (Euskadi) suurin kaupunki Bilb(a)o. Sinne sijoittaa Ville Hytönen kesähelteisen runoelmansa.”
Luonnonsuojelurikokset ovat Suomessa melko tavallisia eikä niistä jää helposti korvessa kiinni, ellei kohdalle satu osumaan onnekas tutkimussukeltaja. Vesistöbiologi Myyri Sysivesi vie lukijan pinnan alle ja rikospaikalle.
Metsiensuojelu on joukkuelaji, jossa yksi avaintekijä on vapaaehtoinen metsäkartoittaja. Kartoitustyötä tekee pieni aktiivien joukko, johon helsinkiläinen Olli Manninen on kuulunut miltei kolmekymmentä vuotta.
Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.
Onko ”vihreän energian” puhtauden ihannointi edelleen vallankäytön keino sulkea saamelaiset ulos päätöksenteosta yhteiskunnan marginaaliin? Kuka päättää, mikä on puhdasta ja likaista? Eleonora Alarieston essee, julkaistu yhteistyössä Metsäliikkeen kanssa.
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
