Katri Rauanjoki: Kesämerkit. 256 s. S & S 2022.
Suomalaisten tietämys saamelaisten kulttuurista, historiasta ja nykypäivästä on yleisesti ottaen aika ohutta, ja sitä se on erityisesti Lapin koilliskulmalla asuvien kolttasaamelaisten suhteen. Tästä syystä oululaisen Katri Rauanjoen neljäs romaani Kesämerkit on enemmän kuin tervetullut lukukokemus.
Romaanissa seurataan yhden kesän ajan kolttayhteisöön kuuluvien ihmisten elämää muun muassa Inarissa ja Helsingissä. Lyhyistä luvuista koostuva episodimainen teos sisältää välähdyksiä useiden henkilöiden arjesta. Lukija tutustuu esimerkiksi aktivisti Senjaan, kuvataiteilija Larissaan ja sukupuoli-identiteetissään hapuilevaan Aleksiin. Eri-ikäisten henkilöiden kautta päästään kuvaamaan kolttasaamelaisten asemaa ja kokemuksia eri aikoina.
Moniääninen tarina nostaa eläytyen ja ymmärtäen esiin monia kolttakulttuuriin kuuluvia piirteitä, kuten ortodoksisuutta, käsityö- ja musiikkiperinnettä, poronhoitoa, nuottausta ja saamenpuvun käyttöä. Myös kulttuuritaustan herättämiä tunnekokemuksia käsitellään. Selväksi tulee esimerkiksi se, miten raskasta on kerta toisensa jälkeen oikoa vääriä käsityksiä tai pohtia, minkä verran kulttuuria pitäisi siirtää omalle lapselle. Miten suuri tappio on, kun lapsi haluaa satubalettiin eikä katrilliryhmään?
Romaanin henkilöillä on painavia taakkoja kannettavanaan. Paha olo purkautuu esimerkiksi alkoholismina ja väkivaltana, eikä kuolema oman käden kautta ole tuntematon tragedia.
Pelkkää synkistelyä teos ei kuitenkaan ole, vaan Rauanjoki kuvaa myös kolttasaamelaisen elämäntavan iloa, kauneutta ja voimaa. Esimerkiksi ortodoksisuutta kuvaavissa katkelmissa yhdistyvät hienosti itsestään selvä arkisuus ja vaikeasti sanallistettava turvassa olemisen tuntu. Kaltaiseni uskonnoton lukijakin vaikuttuu.
Romaanin luvut on nimetty sen henkilön nimellä, josta episodissa pääasiassa kerrotaan. Muutamissa luvuissa keskiössä on jokin muu kuin ihminen; esimerkiksi suo, vaadin tai Näätämöjoki. Tämä korostaa oivaltavasti sitä, miten keskeinen voimavara luonto ja ympäristö kolttasaamelaisille on.
Kirja ravitsee sekä sydäntä että järkeä, sillä tieto kietoutuu luontevasti kerrottuun tarinaan. Pohjatyöt, joita tämä romaani on varmasti vaatinut paljon, pilkottavat tekstissä vain aivan muutamassa kohdassa.
Teos on ilman muuta täysipainoista ja nautinnollista kaunokirjallisuutta, mutta se sytyttää myös halun oppia ja tietää aiheesta enemmän.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]
Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]
Reijo Valta osallistui maaliskuussa 2025 Uumajan LittFestille päätoimittajan kanssa. Ruotsin vanhimmalla ja merkittävimmällä kirjallisuusfestivaalilla oli tänäkin vuonna paljon mielenkiintoisia vieraita.
Kaltion 80-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaista kissanhännänvetoa. Juhani Rantala pohtii, mistä kumpusi 1960-luvulla Atte Kalajoen ja Erno Paasilinnan eli Kaltion ensimmäisen ja toisen päätoimittajan välirikko.
”Nälkävuosi on muutenkin juuri sellaista taidetta, jolla persu perustelisi, että kulttuurilta pitäisi leikata loputkin rahat ja suunnata ne ampumaradoille. Lukutaitoinen persu eli sivistysporvari ehkä syyttäisi näytelmää vastuuttomaksi ja epäisänmaalliseksi.”
”Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”
”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”
”Hurme ei ole tutkija – vaikka kirja tutkimukselta pitkälti vaikuttaakin – vaan lennokkaan hauska kirjailija, joka panee lukijansa päät pyörälle.”
”[Mikael] Niemi on elänyt tiiviisti kolmen kielen ja kahden kulttuurin keskellä, mikä on muokannut hänestä loistavan sekä monipuolisen kirjailijan, joka hallitsee niin runon kuin proosan lyhyenä ja pitkänä.”
”Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa sijaitsee Baskimaan (Euskadi) suurin kaupunki Bilb(a)o. Sinne sijoittaa Ville Hytönen kesähelteisen runoelmansa.”
Luonnonsuojelurikokset ovat Suomessa melko tavallisia eikä niistä jää helposti korvessa kiinni, ellei kohdalle satu osumaan onnekas tutkimussukeltaja. Vesistöbiologi Myyri Sysivesi vie lukijan pinnan alle ja rikospaikalle.
Metsiensuojelu on joukkuelaji, jossa yksi avaintekijä on vapaaehtoinen metsäkartoittaja. Kartoitustyötä tekee pieni aktiivien joukko, johon helsinkiläinen Olli Manninen on kuulunut miltei kolmekymmentä vuotta.
Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.
Onko ”vihreän energian” puhtauden ihannointi edelleen vallankäytön keino sulkea saamelaiset ulos päätöksenteosta yhteiskunnan marginaaliin? Kuka päättää, mikä on puhdasta ja likaista? Eleonora Alarieston essee, julkaistu yhteistyössä Metsäliikkeen kanssa.
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
