Eräänlainen saavutus
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Kolttaelämän keskellä
Katri Rauanjoki: Kesämerkit. 256 s. S & S 2022.
Suomalaisten tietämys saamelaisten kulttuurista, historiasta ja nykypäivästä on yleisesti ottaen aika ohutta, ja sitä se on erityisesti Lapin koilliskulmalla asuvien kolttasaamelaisten suhteen. Tästä syystä oululaisen Katri Rauanjoen neljäs romaani Kesämerkit on enemmän kuin tervetullut lukukokemus.
Romaanissa seurataan yhden kesän ajan kolttayhteisöön kuuluvien ihmisten elämää muun muassa Inarissa ja Helsingissä. Lyhyistä luvuista koostuva episodimainen teos sisältää välähdyksiä useiden henkilöiden arjesta. Lukija tutustuu esimerkiksi aktivisti Senjaan, kuvataiteilija Larissaan ja sukupuoli-identiteetissään hapuilevaan Aleksiin. Eri-ikäisten henkilöiden kautta päästään kuvaamaan kolttasaamelaisten asemaa ja kokemuksia eri aikoina.
Moniääninen tarina nostaa eläytyen ja ymmärtäen esiin monia kolttakulttuuriin kuuluvia piirteitä, kuten ortodoksisuutta, käsityö- ja musiikkiperinnettä, poronhoitoa, nuottausta ja saamenpuvun käyttöä. Myös kulttuuritaustan herättämiä tunnekokemuksia käsitellään. Selväksi tulee esimerkiksi se, miten raskasta on kerta toisensa jälkeen oikoa vääriä käsityksiä tai pohtia, minkä verran kulttuuria pitäisi siirtää omalle lapselle. Miten suuri tappio on, kun lapsi haluaa satubalettiin eikä katrilliryhmään?
Romaanin henkilöillä on painavia taakkoja kannettavanaan. Paha olo purkautuu esimerkiksi alkoholismina ja väkivaltana, eikä kuolema oman käden kautta ole tuntematon tragedia.
Pelkkää synkistelyä teos ei kuitenkaan ole, vaan Rauanjoki kuvaa myös kolttasaamelaisen elämäntavan iloa, kauneutta ja voimaa. Esimerkiksi ortodoksisuutta kuvaavissa katkelmissa yhdistyvät hienosti itsestään selvä arkisuus ja vaikeasti sanallistettava turvassa olemisen tuntu. Kaltaiseni uskonnoton lukijakin vaikuttuu.
Romaanin luvut on nimetty sen henkilön nimellä, josta episodissa pääasiassa kerrotaan. Muutamissa luvuissa keskiössä on jokin muu kuin ihminen; esimerkiksi suo, vaadin tai Näätämöjoki. Tämä korostaa oivaltavasti sitä, miten keskeinen voimavara luonto ja ympäristö kolttasaamelaisille on.
Kirja ravitsee sekä sydäntä että järkeä, sillä tieto kietoutuu luontevasti kerrottuun tarinaan. Pohjatyöt, joita tämä romaani on varmasti vaatinut paljon, pilkottavat tekstissä vain aivan muutamassa kohdassa.
Teos on ilman muuta täysipainoista ja nautinnollista kaunokirjallisuutta, mutta se sytyttää myös halun oppia ja tietää aiheesta enemmän.
Kaikille aisteille
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Kaupunki syntyy suistoon
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Aikuisten fantasialle olisi valtava kysyntä
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Näkymätön toinen
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Oulun hiljaisuus mahdollistajana luovuudelle
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Pentin poluilla kirjailijan jalanjäljillä
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Sienipilven varjo
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
Juha Hurme ohjasi kirjan nelikymmenvuotiaasta Radiopuhelimet-yhtyeestä
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
Poliittista luentaa
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
Muutos tapahtuu taiteesta
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
Kannessa: Juoppo Joogaa
Kesäkuun kansiteos on Oulussa asuvan performanssitaiteilija Olga Prokhorovan ”Juoppo Joogaa”.
Paa skaks tässä?
”The Blaster Masterin sukupolven mittaisen levytystauon jälkeen julkaistu Bring Me The Sun yllättää myönteisesti”, Eros Gomorralainen kirjoittaa oululaisyhtyeen uudesta pitkäsoitosta.
Vieraan vieraana
Mustarindan kesäohjelma kuvittelee uusia tapoja ymmärtää taiteen roolia kestävämmän matkailun kontekstissa.
”No Ban Can Block the Ways of Enjoying Life”
”Poems, dance and songs help us balance all the traumas through hope.” Lölä Florina Vlasenko interviewed Iranian-born artist Shima Salehi.
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.