Edellisissä Kaltioon kirjoittamissani jutuissa olen kertonut Vaarat-kaupunkitaidekokonaisuuden havaintokävelyistä (nro 6/2020) ja Työmaa-sarjaan kuuluvasta ”Tähtitaivaantie”-teoksesta (6/2021).
Vaarojen videoteoksilla haluan tuoda näkyväksi kaupunginosissa harjoitettavia elinkeinoja, joista näkyy vain viitteitä katukuvassa. Olen kuvannut korkalovaaralaisen kampaajan, vennivaaralaisen kotimajoittajan ja jääskeläisessä työskentelevän peltisepän käsiä heidän tavallisina työpäivinään. Käsiin keskittyminen kirkasti esiin ammattilaisen kosketusaistissa ja kehonkäytössä olevan sanattoman ymmärryksen työstettävästä materiasta ja työhön liittyvistä ihmiskontakteista. Kaikkien ammattilaisten käsillä oli omia rytmejään ja rutiineitaan, kaikkien käsien liikkeissä näkyivät myös työhön liittyvät päätökset, pohdinta ja varmistuminen työn jäljestä.
Videoteokset voi nähdä Rovaniemen kotiseutupäivillä 9.–11.9.2022 hämärän aikaan Korkalovaarassa, Vennivaarassa ja Jääskeläisessä. ”Kampaaja”-teos on ollut esillä Rovaniemellä jo kahdesti aiemmin, ”Majoittaja” ja ”Taivuttaja” -teoksille tämä on ensiesitys.
Vaarat-kokonaisuuden päättävät ääniteokset ”Puolivillit-semikesyt” ihmisen ja kaupunkieläimen suhteesta valmistuvat vielä vuoden lopussa. Niihin liittyvä kirjoitus julkaistaan Kaltiossa 6/2022.
Kampaaja
Kampaajan työ perustuu intiimiin kosketukseen. Asiakassuhteet ovat usein hyvin pitkiä, ja kampaaja tietää asiakkaidensa elämän käänteistä enemmän kuin moni ystävä.
Korkalovaaralaisen kampaajan kädet ovat tehneet työtään jo vuosikymmeniä. Ne ovat koskettaneet satojen ihmisten erilaisia hiuksia, ne tuntevat lukuisia päänahkoja. Kädet muistavat, miten lapsen hiukset kasvoivat aikuiseksi, miten nuori ihminen vanheni ja harmaantui.
Kampaajan kädet heräävät yksityisinä. Ennen ensimmäisen asiakkaan tuloa ne ottavat palvelevan roolin. Ne järjestävät työpisteen ja välineet ennakoiden päivän asiakkaita. Tuleeko niille joskus kiire? Vai jääkö niille luppoaikaa, kun kaikki on jo valmista, mutta asiakas viipyy?
Kädet keskustelevat asiakkaan kanssa. Ne ehdottelevat: tehdäänkö näin? tämä korostaa kauniisti. Ne kommentoivat asiakkaan toiveita: mutta sehän näyttäisi tältä! tätäkö tarkoitat?
Kun päätös on selvä, kädet käyvät työhön. Ne lyhentävät, kihartavat, suoristavat, pesevät, kuivaavat, värjäävät, muotoilevat… Välillä niiden on harkittava hetki. Kädet ohjaavat asiakasta kääntämään päätään, siirtymään pesuun, istumaan suorassa.
Lopuksi kädet pöyhivät hiukset edustaviksi ja esittelevät muutosta asiakkaalle. Ne tekevät vielä pieniä hipaisuja korostaakseen onnistumistaan tai tarkistaakseen hiusten pyörteitä ja laskeutumista. Hiljalleen kädet irtautuvat asiakkaasta, ottavat maksun vastaan ja hyvästelevät asiakkaan.
Asiakkaiden välissä kädet siivoilevat, järjestelevät, valmistelevat. Lepäävät. Venyttelevätkö ne? Kun kampaaja syö, ovatko kädet yksityisiä? Kohenteleeko kampaaja omia hiuksiaan?
Ikkunan takana käsien istuttamat puut vaihtavat muotoaan vuodenaikojen mukaan. Oravat, linnut ja ötökät puuhaavat omiaan. Toisinaan aika pysähtyy kampaamon puolella, kädet lepäävät työvaatteen lanteilla ja kampaaja katsoo ulos.
Majoittaja
Teoksen aiheena ovat sivuelinkeinonaan kotimajoitusta järjestävän henkilön kädet. Kotimajoituksessa kyse on luottamuksesta ja mukavuudesta. Vierailijat viipyvät vain hetken, ja jakavat arvionsa majoittajasta koko maailmalle. Majapaikan on paitsi näytettävä, myös tunnuttava ja tuoksuttava puhtaalta. Majoittajan on oltava helposti lähestyttävä ja ystävällinen.
Vennivaarassa vieraat ovat poistuneet aamulla. Majoittajan kädet keräävät käytetyt petivaatteet myttyyn. Peitot, tyynyt, viltit ja matot päätyvät parvekkeelle tuulettumaan, lakanat ja tyynyliinat pesukoneeseen pyörimään. Kädet nostelevat sähköjohdot yöpöydille, vetävät sängyt irti seinistä ja kääntävät tuolit pöytien päälle, jotta robotti-imurilla on pääsy huoneiden kaikkiin nurkkiin.
Naapurustossa taivaan värit ennakoivat tulevaa säätä. Maisema voi olla postikorttimaisen kaunis, epämääräisen resuinen, yllättävän hämärä tai hämmentävän valoisa. Ja aina jonkun mielestä ihan tavallinen. Toisinaan majoittaja katselee tuuletusparvekkeelta avautuvaa näkymää vieraan silmin. Miten tämän näkee se, joka on tullut kokemaan jotain uutta?
Kädet laskevat puhtaiden viikkattujen kaapista oikean määrän sileitä valkeita pinkkoja.
Kaikki pinnat, joihin vieras on saattanut koskea, on pyyhittävä. Kaikki kiiltävät pinnat on pyyhittävä. Käsien liikeradat ovat nopeita ja varmoja. Suihkaus, laaja liike, tarvittaessa hinkutus, lopuksi laaja liike. Lopputuloksen tarkastelu eri kulmista. Roskapussien vaihto.
Vieraiden tuloon on valmistauduttava myös tarkistamalla kylpytilojen ja keittiön siisteys. Vieraiden kanssa on viestiteltävä, varausjärjestelmään säädettävä ajankohtaisia tietoja. Varsinaiseksi työkseen majoittajan kädet tekevät aivan muuta.
Petausrutiini on rytmikäs: lakanan pelmautus, nurkka, nurkka, silitys, nurkka, nurkka, silitys. Lakana on täsmällisesti paikoillaan. Kopistus ulkona, ja pian myös tyynyt ja peitot ovat sängyillä puhtaine päällisineen. Jokaista asettelua seuraa käden nopea silittävä tarkistus: eihän jäänyt ryppyjä tai möykkyjä. Kauniisti kulmaan asetettu viltti viimeistelee geometrian.
Lopuksi lamppujen töpselit kiinni seiniin. Naps, valot toimivat. Ja sängyn päädyssä ne viimeistelevät kutsuvan tunnelman seuraavaa vierasta varten.
Taivuttaja
Jääskeläisessä työskentelevän peltisepän kädet siirtelevät, mittaavat, muotoilevat ja pakkaavat teräväreunaisia peltilevyjä. Vaikka työhansikkaat suojaavat käsiä, on niiden oltava valppaina ja varottava tapaturmia. Työvaiheiden jäsentely ja ongelmien ratkominen näkyy käsien ottamissa tuumausasennoissa.
Taivuttaja saa asiakkailta tarkat – tai joskus summittaiset – mitat siitä, mihin muotoon pelti on leikattava ja millaisiin kulmiin taivutettava. Hän etsii oikeanlaisen materiaalin, mittailee ja suuria laitteita oikeassa järjestyksessä käyttäen antaa levylle uuden muodon.
Materiaali on suurilla rullilla hyllyissä. Niiden siirtelyyn tarvitaan konevoimaa. Kädet käyttelevät trukin ohjaimia sähäkästi, silti tilassa olevat materiaalipinot ja ihmiset tulevat huomioiduksi. Kädet vetävät rauhallisesti rullalta levyä esiin ja katkaisevat sen oikeaan mittaan. Ne teippaavat rullan päähän jääneen terävän reunan ja muovittavat rullan takaisin jämäkkään, helposti käsiteltävään muotoonsa. Taivuttajan kädet siirtelevät ohuita, teräväreunaisia peltejä varmoin ottein, suhteuttaen voiman ja liikeradat pellin painoon, kokoon ja taipuisuuteen.
Kun materiaali on oikean mittaista, kädet pysähtyvät hahmottamaan pellin tavoiteltua profiilia. Missä järjestyksessä levy on työstettävä?
Kertoessaan mittoja ja kulmia särmäävälle tai leikkaavalle koneelle kädet työskentelevät mietteliäästi. Ne pysähtyvät välillä tarkistamaan, ovathan arvot varmasti oikein ja syntyykö näytölle oikeanlainen kuva.
Koneen taivuttaessa peltiä yksi käsi lepää sen liikkuvan osan päällä. Käsi tuntee koneen liikeradan ja rytmin. Toinen käsi on vapaana kehon vierellä. Heti, kun taivutus on valmis, osaavat kädet siirtää aihion seuraavaan asentoon.
Työvaiheiden välillä, kun on ajateltava hetki tai keskusteltava työkaverin kanssa, taivuttajan kädet riisuvat toisen suojaavan työkäsineen. Hanska puetaan takaisin, kun päätös seuraavan vaiheen aloittamisesta on tehty. Vai tarvitaanko seuraavaksi sormenpäiden tarkkaa kosketusta?
Aina välillä kädet mittaavat peltejä yhteistuumin. Ne merkitsevät tussilla levyihin koodeja, joista pellin käyttäjä tietää mikä osa on tarkoitettu mihinkin.
Hanskojen lisäksi käsiä suojaavat opitut asennot koneiden lähellä. Ei puristuksiin, ei poikki, sopiva etäisyys on tässä.
Kun ikkunat työtilan yläreunassa alkavat päästää sisälle yhä enemmän valoa, kun päivät pidentyvät, tietää taivuttaja sesongin lähestyvän. Rakentajat tarvitsevat peltiä etenkin kesällä ja sateettomina päivinä. Silloin nosto-ovet voivat olla pitkäänkin auki: kun tarvitsijat hakevat nipuittain valmiiksi taivutettua materiaalia ja kun rullia on alati kuljetettava katkottavaksi pihalta sisälle.
Kahvitauolla toinen taivuttajan käsistä pitelee lämmintä pahvista kahvikuppia toisen käden levätessä. Hanskat ovat poissa.
Teokset:
”Kampaaja”, 2020
”Majoittaja”, 2022
”Taivuttaja”, 2022
Teosten suunnittelu ja toteutus: Riikka Vuorenmaa
Tuotanto: Piste Kollektiivi
Tuottajat: Riikka Vuorenmaa ja Laura Rekilä
Lisätietoa Vaarat-projektista ja teoksista: http://pistekollektiivi.fi/vaarat
Vaarojen kuvapäiväkirja: https://www.instagram.com/roivaarat/
Videoteosten tarkemmat esitysajat ja -paikat Rovaniemen kotiseutupäivillä 9–11.9.2022: https://www.rovaniemi.fi/Ajankohtaista/Kotiseutupaivat
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Andrei Alén ohjasi uuden version Spede-klassikko Hirttämättömistä. Aapo Kukko ei syttynyt 24.5.2023 teattereihin saapuvasta hiekkakuoppawesternist
”Anna joen virrata -elokuvan katsomiskokemus on kipeä, sillä katharsista ei tule. Saamelaisten maaoikeuksia rikotaan häikäilemättä edelleen.” Jenny Kangasvuo arvioi 5.5. elokuvateattereihin saapuvan Ole Giæverin ohjauksen.
Huhtikuun Kaltion kansitaiteilija on iiläinen kuvanveistäjä Sanna Koivisto, jonka retrospektiivinen näyttely Kohtaamisia on esillä Kemin taidemuseossa. Teos ”Myytävänä” (2009) on […]
Rauhasta ja konfliktien rauhanomaisista ratkaisuista puhuminen tuntuu vain vaikeutuvan, vaikka Suomi on vihdoin virallistettu Pohjois-Atlantin liiton jäseneksi. Jo yli neljäsataa […]
Kaltion uutena kolumnistina aloittaa Pohjoisen oopperakomppanian taiteellinen johtaja Jenni Kinnunen, joka musikaalisten projektien ohessa yrittää hoitaa perintömetsää. Haluaisin käyttää mooottorisahaa, […]
Ukrainan sota on yksi esimerkki ihmisen tuhovoimasta ja vimmasta tuhota kaikki. Sodan synnyttämässä katastrofaalisessa tilanteessa yhä useammat ihmiset, organisaatiot ja […]
Kreikan nykyrunouden antologia Aurinkokellon runot ”ovat elämänläheisiä, kriittisiä ja silti harmonisia tulkintoja ihmisistä, olosuhteista ja kaikesta elämän konkretiasta”, Risto Kormilainen ilahtuu kritiikissään.
”Jälkiviisastelua on ihmeen vähän, omia ja etenkin ministeriön virheitäkin myönnetään jälkikäteen auliisti”, Matti A. Kemi huomioi opetusminsteriön kansliapäällikkö Jaakko Nummisen kaksiosaisesta muistelmateoksesta Sivistys-Suomen synty.
”[Johanna] Hulkko piirtää pienten yksityiskohtien avulla tarkkaa ajankuvaa”, sanoo Marjo Jääskä 1970-luvulle Oulun Raksilaan sijoittuvasta romaanista Onnenpäiviä.
”Sallamaan novellien keskiössä on yksilö, yksilön elämä ja mitätöntä ihmiselämää vasten maailman politiikan suuri murros.” Matti A. Kemi arvioi novellikokoelman Elvira Madiganin viimeinen köysi.
”[Keijo] Nevarannan lyriikka on vahvaa kaikessa pienimuotoisuudessaan ja akvarellimaisuudessaan”, kirjoittaa Risto Kormilainen uudelleen julkaistusta kokoelmasta Lintujen silmissä kivien kylmyys.
