Juoksevia poroja, istuvia ihmisiä
Tapani Rantala: Kaikki on ollut mahdollista – teoksia eri kausilta
Kemin taidemuseo 7.6.–9.8.2025
Kemin taidemuseon näyttely kesällä 2025 esittelee pohjoissuomalaisen taidemaalari Tapani Rantalan (1934–2022) laajaa tuotantoa. Näyttely tuo esiin Rantalan vuosikymmeniä kestäneen uran eri vaiheita, ja mukana on myös harvemmin nähtyjä varhaisteoksia.
Matka lappilaiseksi taiteilijaksi
Tapani Rantala syntyi Ylitornion Pessalompolossa. Hän opiskeli Rauman seminaarissa ja toimi elämänsä aikana muun muassa opettajana Mikkelissä sekä lavastajana ja näyttelijänä 1960-luvulla Tampereella. Hän muutti myöhemmin takaisin Lappiin ja työskenteli taidemaalarina pääosin Lapissa 1980-luvun alusta alkaen.
Rantala aloitti uransa abstrakteilla ja kantaa ottavilla teoksilla 1960-luvun vaihteessa, ja hänet tunnetaan erityisesti Lapin luontoa ja ihmisiä kuvaavista realistisista maalauksista sekä fantasiaa ja realismia yhdistävästä ilmaisustaan.
Muotokuvien maalaaminen oli Rantalalle keskeistä, ja maalauksia syntyi runsaasti niin taiteilijalle tutuista ihmisistä kuin julkisuuden henkilöistä. Lisäksi Rantala teki tilaustöitä; hänen teoksiaan on esillä julkisissa ja yritysten tiloissa eri puolilla Lappia. Kemin taidemuseoon on saatu lainaksi Rantalan teoksia eri tahoilta, muun muassa useilta yksityishenkilöiltä.
Tapani Rantalan abstrakteissa teoksissa (”Abstraktio”; 1966, 1967, 1968, 1969 ja 1969) huomio kiinnittyy värien käyttöön ja tietynlaiseen vapauteen. Abstraktioiden vieressä omakuva ”Souda vapauteen” (1968) katsoo katsojaan osuvasti värien ja liikkeen keskeltä. Abstrakteissa töissä on keveyttä, vaikka värit ovat paikoin vahvoja, jopa synkkiä.
Soutu värien vapauteen
Rantalan poliittisissa ja kantaa ottavissa töissä värit tuovat voimaa, mutta luovat kuviin myös pehmeyttä, kuten teoksessa ”Osara on puhunut” (1969). ”Hukkuva poro (Lokka-Porttipahta)” (1971) on saanut kuvan tueksi tekstilainauksen nykyään jo lakkautetusta sanomalehdestä Pohjolan Sanomista. Katsoja peilaa poliittisia töitä nykyaikaan. Mikä on muuttunut, onko mikään?
Rantala opiskeli 1970-luvulla taidemaalausta Leningradin Repin-instituutissa Neuvostoliitossa. Repin-instituutin aikaiset henkilökuvat ovat realistisia ihmisasetelmia. Rantalan myöhemmissäkin ihmiskuvauksissa ja muotokuvissa on jähmeyttä, ihmiset ovat enemmän päitä kuin vartaloita, aikaan pysähtyneitä silmiä ja katseita.
Rantalan maisemamaalaukset ovat parhaimmillaan viitteellistä, pehmeää ilmaisua, jossa katsojan on kevyt kulkea paikasta toiseen. ”Talviaurinko Pessalompolossa” (1970–71) tai ”Jokimaisema Torniosta” (1983) kutsuvat katsojaa ihmettelemään avautuvaa maisemaa.
Näyttely tarjoaa mahdollisuuden tutustua myös Rantalan ihmisiä tarkasteleviin lyijykynätutkielmiin ja -piirustuksiin.
Alkuja, loppuja – ja liikettä
Tapani Rantalan teoksista koottu näyttely on saanut nimekseen Kaikki on ollut mahdollista. Näyttelyn nimi on avartuva – asioiden on mahdollista toteutua –, mutta samalla se viittaa menneeseen ja jonkin päättymiseen.
Lähdin näyttelyyn hiukan varautunein ajatuksin. Olisiko Rantalan näyttely staattinen, olisiko pääpaino Lappi-aiheissa ja muotokuvissa? Näyttelyn monipuolisuus ja vaihtelevuus yllättävät myönteisesti.
Näyttelyn teosrunsauden lisäksi vaihtelevuutta tuovat muutamasta taulusta koostuvat teemakokonaisuudet sekä teosten keskinäinen asettelu. Katsojalle on toisaalta haaste, toisaalta helpotus, kun työt seinillä muodostavat maisemien, muotokuvien ja abstraktien töiden kirjavan kokonaisuuden. Abstraktit teokset ja värimaailmat muotokuvamaalausten ympärillä luovat näyttelyyn mielenkiintoista kontrastia. Erityyppiset kuvat vievät tunnelmasta toiseen, ja katsoja saa mahdollisuuden milloin lepuuttaa katsettaan kuvissa, milloin tarkentaa katsettaan töiden yksityiskohtiin.
Näyttelykierros päättyy teokseen ”Pohjantähden alla” (1975). Näyttelyvieras kokee lopuksi pysähtymisen ja päättymisen tunnelmia, kuin jokin ei olisi enää mahdollista. Ajatukset jäävät kuitenkin väreihin ja keveyteen. Näyttelyn tarina jatkuu vielä.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Sápmelaš DJ:ide čuhcet ovdagáttut, mat buktet ovdan klubbakultuvrra čuolmmaid Sevdnjes latnja, seinniin, gáhtus ja muođuin šealgájit arvedávggi ivnnit. Lossa basso […]
Marja Helander lea okta beakkáneamos Sámi dáiddáriin sihke Suomas ja riikkaidgaskasaččat. Dán čavčča su filmmat leat mielde Muu ry galleriija joavkočájáhusas Čázevuložat […]
Sämikirjálâšvuođâst lii lamaš mielâkiddiivâš ihe, ko illá lii kiergânâm luuhâđ oovdeb kirje, ko čuávuvâš lii jo almostum. Tot lii uáli […]
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
Sigga-Marja Magga pohti duodjin radikaalisuutta talvella 2024 Jouni S. Laitin näyttelyn avajaispuheessaan: ”Laiti pilaa yhteiskuntakritiikissään kauniin esineen”.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”Websterin dokumentti ei luo sankaritarinoita, ei osoita syyttävää sormea. Ei saarnaa, ei tyrkytä.” Matti A. Kemi katseli Palavan maan.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
