
Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Ulrich Alexander Boschwitz: Matkalainen. Suom. Raija Nylander. 300 s. WSOY 2024.
”Ihmisarvo, hän ajatteli, onhan jokaisella ihmisarvo, ei sitä saa antaa kenenkään riistää.” Näin pohdiskelee Ulrich Alexander Boschwitzin romaanin Matkalainen päähenkilö, berliininjuutalainen liikemies Otto Silberman. Hän joutuu päättymättömälle pakomatkalle natsien aloittaessa silmittömät juutalaisten vangitsemiset ja keskitysleireille kuljettamiset.
Silberman joutuu luopumaan vuoden 1938 pogromeissa läheisistään, työstään ja turvallisuudentunteestaan. Identiteetin menettäminen on aallonpohja, sillä hän on aina uskonut Saksan ihmisoikeuksiin. Romaani on rakennettu kafkamaiseen tyyliin, jossa synkkyys, pessimismi ja mystisyys leimaavat kokonaisvaltaisesti niin henkilöitä kuin kerrontaakin.
Ulrich Alexander Boschwitz syntyi Berliinissä vuonna 1915. Hän pakeni äitinsä kanssa Ruotsiin, Norjaan, Luxemburgiin ja Ranskaan, missä hän kirjoitti tämän Saksan juutalaisiin 1938 kohdistetun kristalliyön tapahtumiin pohjautuvan teoksen. Sodan puhjettua 1939 hän siirtyi äitinsä kanssa Englantiin, missä heidät viholliskansalaisina eristettiin ja pakkosiirrettiin Australiaan. Vuonna 1942 Boschwitz sai luvan palata takaisin Englantiin, mutta saksalaiset torpedoivat laivan Atlantilla vieden niin matkustajat kuin miehistönkin syvyyksiin.
Teoksen tekee erikoiseksi se, että käsikirjoitus löydettiin 80 vuotta myöhemmin ja nyt se on julkaistu yli 30 kielellä. Saksankielinen käsikirjoitus päätyi 1960-luvulla Frankfurt am Mainiin, missä sitä säilytetään pakolaiskirjallisuuden arkistossa. Nyt teoksesta on tullut maailmanlaajuinen arvostelu- ja myyntimenestys. Eikä suotta, sillä Boschwitz kuvaa tarkasti saksalaista elämänmuotoa ja natsien otteen kiristymistä päivä päivältä. Pelon ja ahdistuksen ilmapiiri on kouriintuntuvasti läsnä lujassa kerronnassa.
Päähenkilö Otto Silberman on naimisissa arjalaisen Elfrieden kanssa. Silbermanissa ei ole juutalaisia piirteitä, mitä hän painottaa usein pakomatkallaan. Se on myös yksi pelastusrengas elämässä. Juutalaisesta taustasta hän ei pääse kuitenkaan irti. Pelko on joka käänteessä, jokaisella asemalla, jokaisessa junassa, joka yö, joka hetki.
Silberman on taitava tarpeen tullen vaihtamaan rooleja. Hänen on paettava, vapauduttava, päästävä pois, joten kaikki keinot on osattava käyttävä viisaasti. Jokaiseen matkakumppaniin on suhtauduttava epäluuloisesti. Vaivihkaisilla kysymyksillä voi kartoittaa, voiko toiseen luottaa. Silberman toteaa matkallaan lakonisesti: ”Elän menestysten keskellä.”
Silberman tapaa mitä originelleimpia ihmisiä. Keskustelut heidän kanssaan ovat välillä arkisia, välillä filosofisia ja ihmisen mieltä laveasti kartoittavia. Silberman on erinomainen ihmistuntija, joka jo puolesta sanasta tietää, millaisen henkilön kanssa hän tekemisissä.
Boschwitz kuvaa päähenkilönsä kautta natsien vallan diktatorista ydintä ja ihmisyyden syvää halveksuntaa. Jokainen matkustaja on epäluuloinen kanssamatkustajiaan kohtaan. Epätoivo syvenee, kaikki menettää merkityksensä. Entiset ystävät muuttuvat vihollisiksi. Kun toivo katoaa, elämä on menetetty. Sen Silberman saa katkerasti kokea.
Saksan juutalaisille selvisi nopeasti, että pako maasta on ainoa keino selvitä hengissä. Mutta kaikki ovet sulkeutuivat – paitsi keskitysleirien. Boschwitz ei kirjoita Silbermanin kautta vain epätoivoa, vaan laajentaa sen koko yhteiskunnan tason syöväksi kaikkine kauheuksineen. Mukana kerronnassa on myös oman perheen traagisia kokemuksia natsien kynsissä.
Kontrasti on myös siinä, että Silberman on syntynperältään juutalainen mutta identiteetiltään saksalainen, ja hän on taistellut ensimmäisessä maailmansodassa rintamalla. Mutta mikään ei pelasta häntä. Boschwitz säilytti uskon tulevaisuuteen kirjoittaessaan runossa: ”Toivo vain suo voimaa elää./ Se ken näkee edessään/ pelkkää tyhjää, ehti kuolla/ ennen täältä lähtöään.”
Kuoltuaankin Boschwitz puhuu vahvemman inhimillisyyden puolesta. Siksi Matkalainen on teemoiltaan tärkeä kirja tämän päivän yhä synkeämmäksi käyvässä maailmassa.
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Päätoimittaja on taas kirjoittanut yhden pääkirjoituksen. Hän kuvittelee olevansa optimistinen, mutta se ei ehkä välity.
Lehden 80-vuotisjuhlanumeron kansiteos on Janne Erkkilän ”Ehtymys”. Teoksen voi nähdä Taivalkosken Päätalokeskuksessa 23.4.–23.5.2025 Erkkilän näyttelyssä Protosynteesi 5.0.
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.
Pohjoisen kulttuuriorganisaatiot haastavat kulttuurin tekijöitä mukaan kuntavaalikampanjaan pohjoisen kulttuurin puolesta – lue lisää klikkaamalla!
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”
Risto Kormilainen luki myös Hannu Niklanderin viimeisimmän romaanin ja koki, että ”mukaan on lastattu tarpeettoman paljon korttiotteita ja tiedon runsautta”.
”Holmström onnistuu kuvauksessaan uskottavasti ja on hienoa, että tapahtumapaikkana on pieni maalaiskaupunki Helsingin, Tampereen tai Turun sijaan.” Risto Kormilainen luki Suden lapset.
Markku Envall ”antaa lukijalle tilaa omaan ajatteluun ja kantojen muodostukseen tekstien mietteliäisyydellä sekä arvoituksellisuudella”, kirjoittaa Risto Kormilainen esseekokoelmasta Rajan kahta puolta.
Sodan pauloissa tarkastelee Suomen militarisoitumista parinkymmenen artikkelin verran. Juhani Rantala luki Susanna Hastin ja Noora Kotilaisen toimittaman teoksen.
”Kokeelliseksi elokuvaksi 66 minuuttia lumoaa.” Matti A. Kemillä riittää ylisanoja Mika Taanilan viimeisimmälle Epäonnistunut tyhjyys-teokselle.