Kategoriat

Kohdennetaan

Kaltio ei ole tänä vuonna mukana Helsingin kirjamessuilla. Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n yhteisosastolle olemme osallistuneet aina, kun itse olen lehdenteossa mukana ollut, ja aiemminkin, eli yli viidentoista vuoden perinne katkeaa nyt.

Jo usean vuoden ajan messuille osallistumisesta on syntynyt enemmän kuluja kuin tuloja. Tapana on ollut lähettää pieni määrä uusia Kaltion numeroita myyntiin ja isompi kuorma vanhoja, myymättä jääneitä lehtiä ilmaisjakeluun näytenumeroina. Tulos on aina sama: ilmaiset lehdet lähtevät kävijöiden mukaan, maksullisia ostetaan muutamia.

Ilmaisnumeroiden jakelu Helsingissä ei ole muuttunut toivotusti uusiksi tilaajiksi, joten on vihdoin hyväksyttävä panos–tuotos-analyysin tulos: kannattaa suunnata panokset muualle. Helsingin kirjamessut on muodostunut vahvan kaupalliseksi tapahtumaksi, jossa valtaosa kävijöistä käy ostamassa mediassa julkisuutta saaneitten tekijöitten kirjoja ensin näitten kirjaesittelykeskustelut kuunneltuaan.

En minäkään ole koskaan tehnyt tilauspäätöstä itselleni aiemmin vieraasta lehdestä irtonumeroon messutapahtumassa törmättyäni. Lehtitilauksen myyminen messuilla vaatisi sellaista asiakaskeskustelua, jollaiseen kovin harvalla messukävijällä Helsingissä nykyisin tuntuu olevan aikaa tai halua. Vielä kymmenen vuotta sitten saatoin messuhallissa tai sen ravintoloissa jutella niitä näitä tuttujen ja tuttujen tuttujen kanssa pitempäänkin, nykyisin kasvaneen hallin lisääntynyt häly ei tällaiseen enää kannusta.

Toki vierailisin kirjamessuilla mieluusti edelleen. Haluan tässä vakuuttaa itsellenikin, että Kaltion kannalta on tärkeämpää olla läsnä erilaisissa pienemmissä tapahtumissa täällä pohjoisessa. Helsingin kirjamessujen aikaan Oulussa Akseli Klonkin Kesäaika päättyy -festivaali sekä Kemin Taiteiden Yön kulttuurikirppis ovat hedelmällisempiä myyntipaikkoja ja vaativat vain pientä panostusta.

Haluamme Kaltion näkyvän useammin pienissä pohjoisen tapahtumissa kuin suurilla etelän messuilla. Tämän numeron aion lähteä julkistamaan Iisalmen Peider-festille lauantaina 20.10. Suhteellisen pohjoinen se Iisalmikin vielä on.

Uutinen kulttuuritoimittaja emerita Kaisu Mikkolan menehtymisestä ei ole tätä kirjoittaessa vielä päässyt päähäni kunnolla uppoamaan. Kalevan kulttuuritoimituksen johdosta eläkkeelle jäätyään Kaisu halusi avustaa vielä Kaltiota, mistä en varmaankaan tajunnut kiittää häntä tarpeeksi. Nyt voin vain surra kaikkia niitä kysymyksiä, jotka jätin tekemättä, ja kaikkia niitä vastauksia, jotka jäivät kuulematta. Ja voin toki kiittää tässä, näin, näistä Kaltion päätoimittajuuteni alkuvuosista, joissa Kaisun antama tuki on osaltaan pönkittänyt uskoani tämän lehden tekemisen tarpeellisuuteen sekä omiin kykyihini siinä. Toivotan Kaltion puolesta voimia ja kaikkea hyvää myös Kaisun miehelle, kuvataiteilija Matti Mikkolalle.

Ars longa, vita brevis. Sinunkin muistosi takia jatkamme työtämme, Kaisu, ja pyrimme tekemään tästä karusta pohjoisesta maailmankolkasta yhä iloisemman paikan elää.