Kaltio ei ole tänä vuonna mukana Helsingin kirjamessuilla. Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n yhteisosastolle olemme osallistuneet aina, kun itse olen lehdenteossa mukana ollut, ja aiemminkin, eli yli viidentoista vuoden perinne katkeaa nyt.
Jo usean vuoden ajan messuille osallistumisesta on syntynyt enemmän kuluja kuin tuloja. Tapana on ollut lähettää pieni määrä uusia Kaltion numeroita myyntiin ja isompi kuorma vanhoja, myymättä jääneitä lehtiä ilmaisjakeluun näytenumeroina. Tulos on aina sama: ilmaiset lehdet lähtevät kävijöiden mukaan, maksullisia ostetaan muutamia.
Ilmaisnumeroiden jakelu Helsingissä ei ole muuttunut toivotusti uusiksi tilaajiksi, joten on vihdoin hyväksyttävä panos–tuotos-analyysin tulos: kannattaa suunnata panokset muualle. Helsingin kirjamessut on muodostunut vahvan kaupalliseksi tapahtumaksi, jossa valtaosa kävijöistä käy ostamassa mediassa julkisuutta saaneitten tekijöitten kirjoja ensin näitten kirjaesittelykeskustelut kuunneltuaan.
En minäkään ole koskaan tehnyt tilauspäätöstä itselleni aiemmin vieraasta lehdestä irtonumeroon messutapahtumassa törmättyäni. Lehtitilauksen myyminen messuilla vaatisi sellaista asiakaskeskustelua, jollaiseen kovin harvalla messukävijällä Helsingissä nykyisin tuntuu olevan aikaa tai halua. Vielä kymmenen vuotta sitten saatoin messuhallissa tai sen ravintoloissa jutella niitä näitä tuttujen ja tuttujen tuttujen kanssa pitempäänkin, nykyisin kasvaneen hallin lisääntynyt häly ei tällaiseen enää kannusta.
Toki vierailisin kirjamessuilla mieluusti edelleen. Haluan tässä vakuuttaa itsellenikin, että Kaltion kannalta on tärkeämpää olla läsnä erilaisissa pienemmissä tapahtumissa täällä pohjoisessa. Helsingin kirjamessujen aikaan Oulussa Akseli Klonkin Kesäaika päättyy -festivaali sekä Kemin Taiteiden Yön kulttuurikirppis ovat hedelmällisempiä myyntipaikkoja ja vaativat vain pientä panostusta.
Haluamme Kaltion näkyvän useammin pienissä pohjoisen tapahtumissa kuin suurilla etelän messuilla. Tämän numeron aion lähteä julkistamaan Iisalmen Peider-festille lauantaina 20.10. Suhteellisen pohjoinen se Iisalmikin vielä on.
Uutinen kulttuuritoimittaja emerita Kaisu Mikkolan menehtymisestä ei ole tätä kirjoittaessa vielä päässyt päähäni kunnolla uppoamaan. Kalevan kulttuuritoimituksen johdosta eläkkeelle jäätyään Kaisu halusi avustaa vielä Kaltiota, mistä en varmaankaan tajunnut kiittää häntä tarpeeksi. Nyt voin vain surra kaikkia niitä kysymyksiä, jotka jätin tekemättä, ja kaikkia niitä vastauksia, jotka jäivät kuulematta. Ja voin toki kiittää tässä, näin, näistä Kaltion päätoimittajuuteni alkuvuosista, joissa Kaisun antama tuki on osaltaan pönkittänyt uskoani tämän lehden tekemisen tarpeellisuuteen sekä omiin kykyihini siinä. Toivotan Kaltion puolesta voimia ja kaikkea hyvää myös Kaisun miehelle, kuvataiteilija Matti Mikkolalle.
Ars longa, vita brevis. Sinunkin muistosi takia jatkamme työtämme, Kaisu, ja pyrimme tekemään tästä karusta pohjoisesta maailmankolkasta yhä iloisemman paikan elää.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Aluksi taas tiedotusasia: tilaajat, muistakaas tarkistella myös sähköpostienne roskapostilaatikoita. Lokakuussa lähetetyistä tilauslaskuista nimittäin suuri osa on yhä maksamatta, ja kunhan […]
Tämän joulukuun kansiteoksemme on Pirjo Nykäsen öljyvärimaalaus ”Kasvatan kukkia sinulle rakkaani” (2019), jonka voi 25.1.2024 saakka nähdä Raahen Myötätuuli-galleriassa. Kaksi […]
”Vastoin ennakko-odotuksia elokuva on surumielinen, paikoin jopa eksistentialistinen pohdinta Pasasen luonteesta ja sisäisistä ristiriidoista.” Matti A. Kemi arvioi syksyllä suurempaa menestystä saavuttamattoman Spede-elokuvan.
Oulun teatterin Post-Kabareen ”sävyisä kantaaottavuus tuntuu kompromissilta silkan viihteen ja terävän herättelyn välillä”, kriitikko Tenka Issakainen toteaa pikkujouluajan kantaesityksestä.
Mummola ei ole se tavanomaisin jouluelokuva. Tia Kouvon 10.11.2023 teatteriensi-iltansa saaneen esikoispitkän arvioi Kaltiolle ilahduttavaksi Matti A. Kemi.
”Mutta jotain on tapahtunut, ja toivottavasti tapahtuminen jatkuu.” Päätoimittaja on juuttunut jonkinlaiseen… no, juuttunut. Juuttunut.
”Mitä tänään söisimme? Kaikkea on. Informaatioähky. Silmäkarkkia. Puhelimessa 5000 kuvaa. Onko meillä tähän varaa? Muista ottaa kuva.”
”Yhtään puhdasta arkkia ei löydy, vaikka käyn läpi koko talon. Muistan toissaviikolla ajatelleeni, että paperi on aika vähissä, mutta riisiäkään en käynyt ostamassa. Sitä paitsi paperin ostaminen tuntuu yhtä väkinäiseltä ja vaivaannuttavalta kuin pottujen ostaminen.”
”Kyseessä on myös hieman vahingossa Suomen suurin raanukokoelma sekä arkisto.” Amanda Hakoköngäs jututti Elina Juopperia tämän ”Perintö”-teoksen tiimoilta.
”Kuivakka tekstiaines lukuisine viitteineen haukotuttaa toisinaan”, Matti A. Kemi toteaa Martti Soramäen ensyklopediamaisesta Yleisradion historiikista Sensuurista sananvapauteen.
