Pääsiäiskiireiden keskellä yleisötyöntekijä-näyttelijä Anu Arango Enqvist sekä teatterinjohtaja Janne Kuustie esittelivät Kaltion lukijoille ajatuksiaan perustamastaan Pop-Up Näyttämö Klonkkasta eli Klonkasta.
Kellokeskiviikolle puolenpäivän hulina on Hallituskadun kellaritilassa melkoinen. Taidenäyttelyn ripustajaiset ja pääsiäisfestareina järjestettävä Läsnä-Rock tuovat tilaan liikettä järjestelyineen. Tilan perustajakaksikko tarjoilevat rauhallisia ajatuksia yhteisöllisyydestä ja tekemisen meiningistä.
Pop-Up näyttämö Klonkkaa hallinnoi Nukketeatteriyhdistys Akseli Klonk. Vuonna 1998 perustettu ammattiteatteri laajensi toimintaansa tammikuussa 2023 perustamalla pop-up-näyttämön entisen striptease-baarin ja pankin henkilöstöravintolan tilaan.
Reilussa vuodessa pop-up-näyttämöllä on nähty ennen kaikkea teatterinäytelmiä ja bändiesityksiä mutta myös stand-upia ja taidenäyttelyitä. Kompaktista koostaan huolimatta tila tuo keskustaan paljon kaivattua esiintymistilaa. Teatteriesityksiin mahtuu noin 60 katsojaa, bändikeikoille sata.
Akseli Klonk on toiminut enimmäkseen lasten ja nuorten teatteritaiteen parissa. Pop-Up-tila on anniskelutiloineen pääsääntöisesti K18-esiintymispaikka, jossa Akseli Klonkin yhteistyökumppanit ja muut pienkulttuuritoimijat pääsevät toimimaan.
Teatterijohtaja Janne Kuustie (myöh. JK) ja yleisötyöntekijä-näyttelijä Anu Arango Enqvist (AAE) valottavat pop-up-näyttämötoiminnan alkaneen miltei puolivahingossa.
JK: ”Käsikirjoitin ja dramatisoin näytelmän Divine! Melkein pulmunen. Näytelmälle haluttiin oma tila, ja kun saimme tämän vuokrattua, ajateltiin jatkaa vuokraa ainakin puolella vuodella. Akseli Klonk täytti tuolloin 25 vuotta, joten saatiin Divinen jatkoksi aikaiseksi juhlanäytelmä. Ihmiset olivat alusta alkaen kiinnostuneita ja esiintymistarjouksia tuli.”
Kuustie pohtii, että nyt reilun vuoden toiminut tila tarvitsisi jossain vaiheessa oman tuottajan. ”Tarvitsisi myös oman rahotuksen. Nythän Akseli Klonk pyörittää toimintaa. Läsnä-Rockiinkaan ei olla hankittu avustuksia, vaan pyöritetään ihan lipputuloilla. Jos tätä pop-up-juttua jatkaa pidempään, pitää organisoitua eri tavalla.”
AAE: ”Tällä hetkellä meillä on kaksi teknikkoa ja lipunmyyntiin baaripuolella neljä henkilöä. Lisäksi meillä on yksi koordinaattori. Minun rooli on enemmän Akseli Klonkin puolella.”
JK: ”Jos toiminta ei kannata tai emme jaksa pitää, niin sitten luovutaan tilasta. Vastaanotto on ollut tähän saakka positiivinen.”
Kuustie ja Arango Enqvist pohtivat tilan kehittämistä yhdessä. Sisällön rakentaminen on enemmän teatterinjohtajan harteilla.
JK: ”Olen pidemmän sairauslomani aikana miltei vuoden tehnyt runkoa tuleville ohjelmistoille. Harrastanut ja kuunnellut paljon eri juttuja. Teatteri on pääjuttu, mutta toki muunlaista ohjelmaakin tänne mahtuu.”
Asiakaskunnasta ja toiminnasta
Akseli Klonk toimii kulttuuritalo Valveen tiloissa. Näytäntömäärillä mitaten se on parhaimmillaan ollut Suomen neljänneksi suurin ammattiteatteri.
Pop-Up Klonkka on tilana anniskelulainsäännön piirissä, joten sen toiminta suuntautuu täysi-ikäisille. Teatterinäytöksissä virvokkeita voi nauttia katsomossa esitystä seuraten.
AAE: ”Pop-up-näyttämön pyörittäminen on monipuolistanut Klonkin ohjelmistoa. Erittäin monipuolisesti erilaisia ihmisiä on käynyt esityksissä. Samalla Akseli Klonk tulee tunnetummaksi.”
JK: ”’Lastenohjelmat’ on selkeästi rajattu ulkopuolelle, samoin nuorten tapahtumat. Muutamia tapahtumia ollaan ilman anniskelua järjestetty, mutta pääsääntöisesti ollaan kookaheksantoista.”
Reilun vuoden pyörinyt esiintymistila kerää laidasta laitaan katsojakuntaansa, mutta Kuustie tai Arango Enqvist eivät kuitenkaan selvärajaisesti osaa määrittää vakiintunutta kävijäprofiilia. Ehdotan lonkkatuntumalta, että päälle kolmikymppisiä kulttuurin suurkuluttajia. Alkuun sekä Arango Enqvist ja Kuustie myötäilevät havaintojani, mutta keksivät sitten parempia esimerkkejä osoittaakseen kävijäkunnan kirjon.
JK: ”Nuoriso on ollut vähemmistöä katsojakunnassa, kun en osaa hommata sellaista esiintyjäkuntaa, joka houkuttelisi nuorisoa.”
Arango Enqvist huomauttaa, että joissakin esityksissä yleisö on ollut nuorekasta, johon Kuustie sivaltaa tuoreen esimerkin Maritta Kuulan keikalta.
JK: ”Kun tämä ei ole vain yhden genren juttu! Maritta Kuulalla oli käytännössä tupa täynnä. Keski-ikä suunnilleen viiskytvee.”
Yhteisöllisyydestä
AAE: ”Pop-up-näyttämön perustaminen oli minulle ihan uutta. Yksityisiä pop-upeja on ollut Akseli Klonkilla erilaisten festareiden yhteydessä. Festariesityksien pohjalta on tullut hyvää palautetta, niin tämäkin tuntui heti toimivalta idealta.”
”Valveella on se tietty tyyli lastenesityksiin. Työnkuvaa ja työntekemisen tasoja pop-up-näyttämön perustaminen on monipuolistanut sekä taiteilijana että tuotantopuolen kautta.”
JK: ”Minulle tämä on ollut paluuta vanhoihin aikoihin, joihin minun ei pitänyt ikinä enää palata: taidenäyttelyt ja bändihommat. Aluksi totesin, ettei tänne ei tule yhtään bändiä. Ei pitäisi koskaan sanoa ei koskaan.”
Arango Enqvist ja Kuustie korostavat läpi haastattelun yhteisöllisyyden merkitystä. Verkostojen ja yhteistyökumppanien rooli livahtelee tuon tuosta suusta kaksikon puhuessa Klonkan tarjonnasta.
Pop-up Klonkka löytää tekijöitä lippudiileillä, eli tekijät sitoutuvat tiettyyn prosenttimäärään lippumyynnistä. Mitään varsinaista könttäsummaa palkkioksi ei välttämättä ole. Toistaiseksi tämä on kantanut juuri pop-up-ideologian eli väliaikaisuuden käsitteen kautta.
Herää kysymys, milloin toiminta vakiintuu ja pop-up-käsite tippuu toiminnan nimestä pois. Vaikka vuokrasopimus jatkuukin syksylle saakka, mitään tarkempia suunnitelmia kaksikko ei pohdi tahi raski paljastaa.
JK: ”Tätä on kuitenkin kaivannut, vaikka on luvannut ettei tällaista enää tee. Väliaikasesti tämä on aukaissut itseä: uudestisyntynyt. Ja mukavaa tämä on niin kauan, kun täällä käy yleisöä. Itse olen tykännyt, että tykkään näyttää jonkin bändin tai esityksen, jotta joku muukin sen löytäisi. Sen takia näitä tulee myös järjestettyä. Mutta enää ei jaksa samalla tavalla.”
AAE: ”Tarvetta tällaselle paikalle on. Erilaiset yhteistyökumppanit pääsevät tekemään tänne myös produktioitaan. Konkreettisille esitystiloille on Oulussa tarvetta.”
JK: ”Teatteria on eniten, mutta ei minulla ole tarkkoja prosenttilukuja heittää tarjonnasta. Seuraavaksi eniten on musiikkia. Stand-upia on keväälle vain yksi esitys, vaikka aiemmin täällä oli kuukausittainen klubikin. Taidenäyttelyitä pyritään pitämään niin, että aina olisi joku näyttely. Vessanäyttely on ainakin aina pyörimässä.”
”Taidenäyttelyt tosin ovat auki ainoastaan kulttuuritapahtumien yhteydessä. Miksi tämä ei ole pelkkänä baarina auki? Jos tämä olisi baari, tämä olisi myös meidän elinkeino. ’Miksi pitää aina olla taidetta, miksei tänne voi tulla vaan dokaan?’ oli joku ihmetellyt.”
”Meinasin sanoa, että meillä ei ole ollut mitään kuoroja, mutta onhan täällä ollut Mieskuoro Huutajat. Mitään syrjivää kamaa ei saa olla.”
AAE: ”Halutaan toiminnassa edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä olla turvallisempi tila. Sisältö ei ole halventavaa.”
Mitä Klonkalle kuuluu tulevaisuudessa? Miksi Divine oli ensiesityksenä merkkiteos Klonkalle? Hymynkareinen kaksikko vastaa pidättyväisesti uteluihini tulevasta, mutta sen verran voi siis paljastaa, että syksylläkin tila on vielä avoinna kulttuurille.
Nopealla replikoinnilla parivaljakko haaveilee jatkossa omasta rahoituspohjasta, ”ettei aina vain mentäis lippudiileillä”. Myös haaveet laajemmista yhteistyökuvioista nousevat esiin – ikään kuin muistutuksena yhteisöllisyydestä ja omaleimaisen kulttuurin jatkamisesta.
Esteetön tila houkuttelee, mutta vaatisi remonttia. Mistä päästäänkin tulevaisuuskuvien kautta ihan alkuun. Eli Divinen ensinäytöksen aikoihin alkuvuoteen 2023.
JK: ”Pienemmän budjetin elokuvajuttuja olisi kiva järjestää. Divinessä elokuvanäytännöt kompastuivat aikataulu- ja sopimuskysymyksiin näyttää John Watersin ja Divinen tuotantoa.”
AAE: ”Vuokrasopimus tehtiin joulukuussa 2022. Divinen ensinäytös oli jo tammikuussa.”
JK: ”Alettiin purkamaan tilaa joulukuussa. Purettiin aiemman vuokralaisen tilaa ja lavaa, siirrettiin muun muassa strippitanko lavalta pois. Samaan aikaan kun oli ensi-ilta, oli myös remonttipölyä ja kaikkea. Vähän haasteellinen tila näytelmälle.”
”Muu ohjelmisto oli välähdys, joten Divinen jälkeen ne tapahtu vaan! Divine oli paras mahdollinen esitys, ja sen jälkeen keskityin ohjelmiston rakentamiseen. Se oli viime kevään hitti ja herätti kiinnostusta tilaamme kohtaan.”
”Pop-Up Klonkka kertoo ajasta, jolloin ihmiset mahdollistaa tekemisen. Ihmisiä kiinnostaa toisten tekemiset edelleen. Teknologia pyrkii erottamaan, mutta tämä tila yhdistää ihmisiä. Ajankuvana Pop-Up Klonkka ei kerro uutta, mutta tarvitaan paikkoja, jossa kohdataan toisiamme.”
AAE: ”Kohtaamisen merkityksellisyys! Ja tietty matalan kynnyksen kulttuuri on meidän juttu.”
JK: ”Kaiken ei tarvi olla sellasta suurta. Anniskelussakin ollaan pidetty erilainen linja, pienpanimolinja.”
”Tänne voi ehdottaa minkälaisia tapahtumia vaan. Ei tarvi olla näytelmiä ja musiikkia, vaan voi olla vaikka peli-ilta. Täällä voi tapahtua monipuolisia tapahtumia: keskustelutilaisuuksia ja niin edelleen. Itse emme voi kaikkea valitettavasti järjestää.”
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi KaltiolleMia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Vihreät niityt törmäyttää erilaisia vastakohtaisuuksia kuin hiukkaskiihdytin.” Mutta mitä Tenka Issakainen löysi tästä entisen kuurojen koulun kaksi kerrosta täyttävästä teoksesta?
”Kirjallisuuden, musiikin ja kuvataiteen vihjeiden maailma kiehtoo, pakottaa etsimään merkityksettömiäkin huomioita, pitää valppaana”, Matti A. Kemi kirjoittaa elokuvasta Sebastian.
Reijo Valta katseli perinteistä poikkeavan kotimaisen ensi-iltaelokuvan Parvet Kuopiossa. Leffa esittää paljon kysymyksiä mutta ei anna vastauksia yhteenkään.
”Järvelinin jäsentäminen on tehokasta, lennokasta ja sisällöltään kuluneen skedetrukin kaltaisesti tärähtänyttä ja omalaatuista.” Matti A. Kemi kritisoi kuitenkin Pölykolan pientä fonttia ja tiheää taittoa.
”Kirjoittajakaksikko avaa näkökulman, jonka valossa läntinen historian tulkinta on arvottanut esimerkiksi juuri transatlanttisen orjuuden pelkäksi maailmanhistorian alaviitteeksi.” Juhani Rantala luki Orjuuden arvet.
”Kirja on jäntevästi rakennettu tiiviiksi tietoa täynnä olevaksi kokonaisuudeksi”, Risto Kormilainen kirjoittaa Maaria Haikolan tietoteoksesta Kämppäemäntiä ja laivakokkeja.
Syyskuun lopussa Suomussalmella kokoonnuttiin kuudensille Pakko sanoa! -festivaaleille. Matkassa yleisön puolella oli myös Veikko Leinonen, joka vieraili festivaalilla ensimmäistä kertaa ja kirjaili vaikutelmiaan Kaltiolle.
Ensimmäinen ajatukseni oli epäusko. Kieltäydyin täysin uskomasta lukemaani ja Helsingin Sanomien taloustoimittajaa, joka sanatarkasti toisti energia-alan toimitusjohtajan innostunutta puheenvuoroa: ”Tälle […]
Lokakuisen sunnuntai-illan harmaus ropisee ikkunalautoihin. Jos voisi vain tuudittautua taiteeseen, lukea kirjoja, käydä konserteissa ja teattereissa, tuijotella näyttelyitä – nämä […]
Tämän numeron kansitaiteilija on kuvitteellinen [AlyÆŋ], jonka teoksia on esillä kulttuuritalon Valveen kahvila-ravintolan seinillä 10.11. saakka. [AlyÆŋ] syntyi vuonna 1997 […]