
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kirjailija Arvo Tuominen vastaa Ville Hytösen kirjakritiikkiin, joka on julkaistu täällä>>
Kiitän Kaltiota Vladimir Putin koko tarina -kirjani saamasta huomiosta, mutta samalla on todettava, että Ville Hytösen laatimaan lyhyeen kirjoitukseen mahtuu hämmentävän runsaasti sekä asennetta että asiavirheitä. Sitä lukiessa tuntuu, kuin käsittelyn kohteena olisi kokonaan toinen teos.
Vain eräänä esimerkkinä vääristelystä mainittakoon, että Kaltion kirjoituksessa väitetään minun istuneen “pietarilaisliikemiesten kanssa hotellin aulassa katsomassa mielenosoituksia”, kun taas kirjassani kuvaan tilanteen seuraavasti: “Minäkin suuntasin pietarilaisystäväni historioitsija Lev Lurien kanssa huhtikuun 5. päivänä Iisakinaukiolle, jolle oli kokoontunut ehkä parisen tuhatta mielenosoittajaa. Omon hajotti mielenosoituksen. Minut pidätettiin kahdesti, mutta puhuin itseni vapaaksi. Vetäydyin seuraamaan tilannetta viereisen hotelli Astorian baarista käsin. Siellä kohtasin vanhan tuttavani kasinokuningas Pekka Salmen.” Osallistuin siis itsekin Putinin vastaiseen mielenosoitukseen ja tapasin vain yhden liikemiehen ja tämäkin suomalainen. Hytösen versio on siis sitä vaihtoehtoista totuutta itseään.
Toisin kuin Hytönen väittää, en myöskään ihaile Putinin katupoikamaisuutta, en hänen arvokellojaan, en hyväksy Tšetšenian toimia, enkä ole saunonut turvallisuusorganisaatioiden edustajien kanssa jne.
Lyhyeen arvioon on mahtunut myös kiusallisia huolimattomuusvirheitä. Näin esimerkiksi, kun Kabaevasta on tehty Kabakova ja Tšetšeniakin kirjoitettu väärin.
Kun aivan perusasiatkin ovat pielessä, niin en osaa ottaa henkilööni kohdistuvaa mollausta kovinkaan vakavasti, mutta olen toki presidentti Sauli Niinistön kanssa samaa mieltä siitä, että “Antipatian kehittäminen toista vastaan on hyvin vaarallinen ilmiö.”
Kaltiossa murmanskilaisen kapakkapuheen tasoiseksi leimattu kirjani on kuitenkin sekoittanut jotenkin Ville Hytösen ajan tajun, sillä hän kirjoittaa ajattelustani, että “Aleksei Navalnyin myrkytyksen alla jotkut ajatukset Venäjän kehityksestä tuntuvat ylioptimistisilta.” Tämän syytökseen suhteen minulla on kuitenkin pitävä alibi, sillä kirja on julkaistu vuosi ennen myrkytystä. Sen jälkeen olen kirjoittanut kaksi kirjaa: Pietari Arvo Tuomisen matkassa ja Suomi & Venäjä koko tarina. Yhdessä Vladimir Putin koko tarinan kanssa ne muodostavat troikan. Toivottavasti Kaltio esittelee myös muut teokset, mutta tosiasioiden pohjalta.
Arvo Tuominen
Arvo Tuominen luennoi troikan kirjoistaan Ylivieskan Kulttuurikeskus Akustiikassa torstaina 5.11.2020 kello 18–20 sekä Oulussa Pohjankartanon salissa perjantaina 6.11.2020 kello 18.00–19.30. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Rovaniemellä maailman menoa makusteleva Väärä raha -laulaja Jaakko Laitinen palaa Kaltion kolumnistiksi välivuoden jälkeen. “Tietäjät kumminkin tietävät, että keikkapaikoilla se on hevi, joka saa talot täyteen ja kiihdyttää kaljamyynnin.”
Helsinkiläinen kirjailija odotti bussia Hailuodossa. Kirjailijaa harmitti. Hänen bussinsa olisi Oulun linja-autoasemalla vain seitsemän minuuttia ennen kuin juna lähtisi rautatieasemalta […]
Eeva-Liisa Mannerin syntymästä tulee ensi joulukuussa kuluneeksi sata vuotta. Kajaanin kaupunginteatteri juhlistaa tätä oivalla runoiltamalla.
“Kriitikolle kasautuu siis huonosti toimenkuvaan sopivaa vastuuta, ja osa vastuusta leviää koko taidekentälle. Asiaa voi paeta älylliseen kikkailuun, mutta silloinkin olisi tehtävä selväksi, onko taiteessa kyse tietyn ryhmän erityistaidosta vai edustaako taide ensisijaisesti (joskaan ei yksinomaan) luovaa vapautta.”
“Kössi Kaatra esittää hyvin tarkkaa analyysiä köyhyyden vaikutuksesta lyhytjännitteisyyteen, suunnittelemattomuuteen, kateuteen ja monien asioiden kesken jäämiseen. Kurjuus ruokkii kurjuutta.”
“Kuka antaa ihmiselle vallan toiseen? Teoksen tarina sijoittuu menneeseen aikaan, mutta tärkeimmät teemat toistuvat ihmisen elämässä yhä: arvokas elämä, rakkaus ja kuolema.”
Pertsan ja Kilunkin ensi-ilta-ajankohtaa on siirretty jo useamman kerran. Sitäkin odotetaan teattereihin tänä keväänä. Aapo Kukko katseli elokuvan joulukuussa.
Joulukuun lehdistönäytöksessä katsottu Fucking with Nobody ei vieläkään ole päässyt esitettäväksi. Sulkutilan jälkeen elokuvateattereita odotetaan taas avattavaksi, ja ensi-iltaa kaavaillaan nyt 16.4.
“Helmi Kajaste on esikoiskirjassaan nivonut työnsä ja huvinsa elokuvia rakastavana arkkitehtinä orgaaniseksi yhdistelmäksi”, Jarkko Korpua kirjoittaa Kalevi Jäntti -palkitusta esseeteoksesta.
Helmikuussa Oulussa varmistui Sanginjoen ulkometsän laajan luonnonsuojelualueen syntyminen, kun kaupunki lahjoitti valtiolle omistamansa suojellut alueet Koneen Säätiölle myymänsä alan lisäksi.
“Koko tarkastellun periodin 1521–1809 kuva on äkikseltään niin monimutkainen kudelma, että kaaliin menevää kokonaishahmotusta siitä ei tahdo saada.”
Suomen kielen alkuperää ja kehitystä on ihmetelty pitkään. Virolaisen Valter Langin uutuusteos esittää arkeologiaa, kielitiedettä ja antropologiaa yhdistävän tarinan itämerensuomalaisten historiasta.