Kirjailija Arvo Tuominen vastaa Ville Hytösen kirjakritiikkiin, joka on julkaistu täällä>>
Kiitän Kaltiota Vladimir Putin koko tarina -kirjani saamasta huomiosta, mutta samalla on todettava, että Ville Hytösen laatimaan lyhyeen kirjoitukseen mahtuu hämmentävän runsaasti sekä asennetta että asiavirheitä. Sitä lukiessa tuntuu, kuin käsittelyn kohteena olisi kokonaan toinen teos.
Vain eräänä esimerkkinä vääristelystä mainittakoon, että Kaltion kirjoituksessa väitetään minun istuneen “pietarilaisliikemiesten kanssa hotellin aulassa katsomassa mielenosoituksia”, kun taas kirjassani kuvaan tilanteen seuraavasti: “Minäkin suuntasin pietarilaisystäväni historioitsija Lev Lurien kanssa huhtikuun 5. päivänä Iisakinaukiolle, jolle oli kokoontunut ehkä parisen tuhatta mielenosoittajaa. Omon hajotti mielenosoituksen. Minut pidätettiin kahdesti, mutta puhuin itseni vapaaksi. Vetäydyin seuraamaan tilannetta viereisen hotelli Astorian baarista käsin. Siellä kohtasin vanhan tuttavani kasinokuningas Pekka Salmen.” Osallistuin siis itsekin Putinin vastaiseen mielenosoitukseen ja tapasin vain yhden liikemiehen ja tämäkin suomalainen. Hytösen versio on siis sitä vaihtoehtoista totuutta itseään.
Toisin kuin Hytönen väittää, en myöskään ihaile Putinin katupoikamaisuutta, en hänen arvokellojaan, en hyväksy Tšetšenian toimia, enkä ole saunonut turvallisuusorganisaatioiden edustajien kanssa jne.
Lyhyeen arvioon on mahtunut myös kiusallisia huolimattomuusvirheitä. Näin esimerkiksi, kun Kabaevasta on tehty Kabakova ja Tšetšeniakin kirjoitettu väärin.
Kun aivan perusasiatkin ovat pielessä, niin en osaa ottaa henkilööni kohdistuvaa mollausta kovinkaan vakavasti, mutta olen toki presidentti Sauli Niinistön kanssa samaa mieltä siitä, että “Antipatian kehittäminen toista vastaan on hyvin vaarallinen ilmiö.”
Kaltiossa murmanskilaisen kapakkapuheen tasoiseksi leimattu kirjani on kuitenkin sekoittanut jotenkin Ville Hytösen ajan tajun, sillä hän kirjoittaa ajattelustani, että “Aleksei Navalnyin myrkytyksen alla jotkut ajatukset Venäjän kehityksestä tuntuvat ylioptimistisilta.” Tämän syytökseen suhteen minulla on kuitenkin pitävä alibi, sillä kirja on julkaistu vuosi ennen myrkytystä. Sen jälkeen olen kirjoittanut kaksi kirjaa: Pietari Arvo Tuomisen matkassa ja Suomi & Venäjä koko tarina. Yhdessä Vladimir Putin koko tarinan kanssa ne muodostavat troikan. Toivottavasti Kaltio esittelee myös muut teokset, mutta tosiasioiden pohjalta.
Arvo Tuominen
Arvo Tuominen luennoi troikan kirjoistaan Ylivieskan Kulttuurikeskus Akustiikassa torstaina 5.11.2020 kello 18–20 sekä Oulussa Pohjankartanon salissa perjantaina 6.11.2020 kello 18.00–19.30. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy.
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Mira Kankaanranta oli toinen Lapin kullanmuru koronaviruksen tuomissa poikkeusoloissa. Varsinais-Suomessa asuva Kankaanranta sai kotiseudun residenssijaksosta rauhaa ja intensiivisyyttä.
Juho Könkkölä (s. 1997) taitteli jo lapsena Keski-Suomen Korpilahdella paperista intohimoisesti erilaisia hahmoja. “Homma karkasi käsistä.”
Marlene Hyyppä haastatteli Out of Urgency -tanssiteoksen oululaisia tekijöitä paperilehdessä 6/2020. Mutta millainen kokemus teos oli katsojalle? Lue Hyypän kritiikki täältä.
Fellinin viimeisiksi ohjaustöiksi jäi kolme mainoselokuvaa Banca di Roma -pankille – vaikka hän oli kampanjoinut raivokkaasti elokuvien tv-esityksiä pilkkovia mainoksia vastaan.
La voce della luna jatkaa jonkinlaista synteesiä Fellinin siihenastisen uran keskeisistä aineksista. Kuin proosarunoa sitä hallitsee eräänlainen tajunnanvirtamaisuus.
Koko Fellinin ura meinaa pakkautua hänen toiseksi viimeiseksi jääneeseen elokuvaansa Haastattelu, joka leikittelee representaation ja todellisuuden suhteen sirpaleilla.
Fellinin Laivan menestys olikin vain näennäistä. Mutta niin alkoi olla koko audiovisuaalinen kenttä televisioineen ja mainoksineen 1980-luvun Italiassa. Totta kai Fellini tarttui seuraavaksi tähän trooppiin.
Vaikean Naisten kaupungin jälkeen Fellini keskittyi heinäkuuhun 1914 sijoittuvaan käsikirjoitukseen “L’assassinio di Sarajevo”, josta kehittyi uusi fellinimäinen menestys Fellinin Laiva.
Orkesteriharjoitus on kuin televisiolle tehty harjoitelma, joka syntyi Italian entisen pääministerin Aldo Moron murhaan päättyneen sieppauksen aikana keväällä 1978. Naisten kaupunki (1980) jää myös jäntevyydeltään veltoksi.
Rovaniemeläinen tietokirjailija ja kirjoittajaohjaaja Anne Lukkarila debytoi nyt myös dekkaristina. Suomutunturissa tapahtuvat hurmetyöt sekoittuvat esikoisessa ympäristöteemoihin.
Briitta Hepo-ojan Sydämiä seireeneille jatkaa Topelius-palkinnolla huomioidun Suomea lohikäärmeille -kirjan tarinaa 2000-luvun vaihtoehtoisessa Suomessa.
Viroa 1930-luvulla itsevaltaisesti hallinnut Konstantin Päts hahmotteli niin Suomen ja Viron liittovaltiota kuin laajempaa Yhdistynyttä Pohjolan tasavaltaakin. Ville Hytönen luki professori Seppo Zetterbergin uuden Päts-teoksen.
