Kirjailija Arvo Tuominen vastaa Ville Hytösen kirjakritiikkiin, joka on julkaistu täällä>>
Kiitän Kaltiota Vladimir Putin koko tarina -kirjani saamasta huomiosta, mutta samalla on todettava, että Ville Hytösen laatimaan lyhyeen kirjoitukseen mahtuu hämmentävän runsaasti sekä asennetta että asiavirheitä. Sitä lukiessa tuntuu, kuin käsittelyn kohteena olisi kokonaan toinen teos.
Vain eräänä esimerkkinä vääristelystä mainittakoon, että Kaltion kirjoituksessa väitetään minun istuneen ”pietarilaisliikemiesten kanssa hotellin aulassa katsomassa mielenosoituksia”, kun taas kirjassani kuvaan tilanteen seuraavasti: ”Minäkin suuntasin pietarilaisystäväni historioitsija Lev Lurien kanssa huhtikuun 5. päivänä Iisakinaukiolle, jolle oli kokoontunut ehkä parisen tuhatta mielenosoittajaa. Omon hajotti mielenosoituksen. Minut pidätettiin kahdesti, mutta puhuin itseni vapaaksi. Vetäydyin seuraamaan tilannetta viereisen hotelli Astorian baarista käsin. Siellä kohtasin vanhan tuttavani kasinokuningas Pekka Salmen.” Osallistuin siis itsekin Putinin vastaiseen mielenosoitukseen ja tapasin vain yhden liikemiehen ja tämäkin suomalainen. Hytösen versio on siis sitä vaihtoehtoista totuutta itseään.
Toisin kuin Hytönen väittää, en myöskään ihaile Putinin katupoikamaisuutta, en hänen arvokellojaan, en hyväksy Tšetšenian toimia, enkä ole saunonut turvallisuusorganisaatioiden edustajien kanssa jne.
Lyhyeen arvioon on mahtunut myös kiusallisia huolimattomuusvirheitä. Näin esimerkiksi, kun Kabaevasta on tehty Kabakova ja Tšetšeniakin kirjoitettu väärin.
Kun aivan perusasiatkin ovat pielessä, niin en osaa ottaa henkilööni kohdistuvaa mollausta kovinkaan vakavasti, mutta olen toki presidentti Sauli Niinistön kanssa samaa mieltä siitä, että ”Antipatian kehittäminen toista vastaan on hyvin vaarallinen ilmiö.”
Kaltiossa murmanskilaisen kapakkapuheen tasoiseksi leimattu kirjani on kuitenkin sekoittanut jotenkin Ville Hytösen ajan tajun, sillä hän kirjoittaa ajattelustani, että ”Aleksei Navalnyin myrkytyksen alla jotkut ajatukset Venäjän kehityksestä tuntuvat ylioptimistisilta.” Tämän syytökseen suhteen minulla on kuitenkin pitävä alibi, sillä kirja on julkaistu vuosi ennen myrkytystä. Sen jälkeen olen kirjoittanut kaksi kirjaa: Pietari Arvo Tuomisen matkassa ja Suomi & Venäjä koko tarina. Yhdessä Vladimir Putin koko tarinan kanssa ne muodostavat troikan. Toivottavasti Kaltio esittelee myös muut teokset, mutta tosiasioiden pohjalta.
Arvo Tuominen
Arvo Tuominen luennoi troikan kirjoistaan Ylivieskan Kulttuurikeskus Akustiikassa torstaina 5.11.2020 kello 18–20 sekä Oulussa Pohjankartanon salissa perjantaina 6.11.2020 kello 18.00–19.30. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Alama tästä: Hyvin tunnettu, kansainvälisestikki tunnettu, taiteilija Anders Sunna (1985) hoksasi tehhä taitenäyttelyn nimelthään Meän Meän Sápmelaš. S’oli näytilä Luulajan […]
Ajattelen: Ukrainaan sotaan lähteneet suomalaiset vapaaehtoiset, Mona Mannevuon Ihmiskone töissä (Gaudeamus 2020), sotien jälkeinen aika, jälleenrakennus ja (taas, edelleen) betonivalumuotit […]
Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]
Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]
Reijo Valta osallistui maaliskuussa 2025 Uumajan LittFestille päätoimittajan kanssa. Ruotsin vanhimmalla ja merkittävimmällä kirjallisuusfestivaalilla oli tänäkin vuonna paljon mielenkiintoisia vieraita.
Kaltion 80-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaista kissanhännänvetoa. Juhani Rantala pohtii, mistä kumpusi 1960-luvulla Atte Kalajoen ja Erno Paasilinnan eli Kaltion ensimmäisen ja toisen päätoimittajan välirikko.
”Nälkävuosi on muutenkin juuri sellaista taidetta, jolla persu perustelisi, että kulttuurilta pitäisi leikata loputkin rahat ja suunnata ne ampumaradoille. Lukutaitoinen persu eli sivistysporvari ehkä syyttäisi näytelmää vastuuttomaksi ja epäisänmaalliseksi.”
”Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”
”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”
”Hurme ei ole tutkija – vaikka kirja tutkimukselta pitkälti vaikuttaakin – vaan lennokkaan hauska kirjailija, joka panee lukijansa päät pyörälle.”
”[Mikael] Niemi on elänyt tiiviisti kolmen kielen ja kahden kulttuurin keskellä, mikä on muokannut hänestä loistavan sekä monipuolisen kirjailijan, joka hallitsee niin runon kuin proosan lyhyenä ja pitkänä.”
”Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa sijaitsee Baskimaan (Euskadi) suurin kaupunki Bilb(a)o. Sinne sijoittaa Ville Hytönen kesähelteisen runoelmansa.”
Luonnonsuojelurikokset ovat Suomessa melko tavallisia eikä niistä jää helposti korvessa kiinni, ellei kohdalle satu osumaan onnekas tutkimussukeltaja. Vesistöbiologi Myyri Sysivesi vie lukijan pinnan alle ja rikospaikalle.
Metsiensuojelu on joukkuelaji, jossa yksi avaintekijä on vapaaehtoinen metsäkartoittaja. Kartoitustyötä tekee pieni aktiivien joukko, johon helsinkiläinen Olli Manninen on kuulunut miltei kolmekymmentä vuotta.
Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.
Onko ”vihreän energian” puhtauden ihannointi edelleen vallankäytön keino sulkea saamelaiset ulos päätöksenteosta yhteiskunnan marginaaliin? Kuka päättää, mikä on puhdasta ja likaista? Eleonora Alarieston essee, julkaistu yhteistyössä Metsäliikkeen kanssa.
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
