Kouvolasta saisi omakotitalon kahdeksallatuhannella eurolla ja kokonaisen kerrostalon neljälläkymmenellä, kertoi julkisen taiteen ja arkkitehtuurin kierroksemme opas Taiteen edistämiskeskuksen julkisen taiteen kevätpäivässä tiistaina 7.5. Nuoret lähtevät, kun kaupungissa ei ole koulutusmahdollisuuksia, eikä kiinteistöille ole ostajia. Vaikka Helsinkiin on vain 140 kilometriä maanteitse, junalla vähän reilu tunti.
Lauantaina 11.5. avattiin Tuiran D-asemalla Oulussa (Valtatie 53) kuvitteellisen taiteilijan näyttely Inventing Artists: Hän on [AlyÆŋ]. Sen voi nähdä 11.6. saakka. Saksalaisen taiteilijaparin Thomas Plischke ja Kattrin Deufert konseptissa paikalliset ihmiset luovat taitelijahahmon, joka voisi olla olemassa, sekä valmistavat tämän teokset näyttelyä varten. Oulussa intensiivinen työpajajakso kesti noin kuukauden, jonka aikana kahdeksan tekijää valmisti valokuvia, vaatteita, installaatioita sekä AlyÆŋ-hahmon taustatarinan.
Tunnelma avajaisissa poikkesi mukavasti siitä, mihin olen tottunut. Ehkä satun vain aina perinteisempiin avajaisiin, missä ammattitaiteilijat esittelevät työtään viinimukin säestyksellä. Projektin kahdeksasta osanottajasta neljä tai viisi oli Suomeen muualta muuttaneita, ja projektin vetäjienkin takia työkielenä oli ollut englanti. Iranista taisi olla lähtöisin se osallistuja, joka esitti ilmeisesti puolisonsa kanssa musiikkia tar-luutulla ja kanteleen tapaisella santurilla (tarkistin soitinten nimet internetistä); kertoivat asuneensa Oulussa nyt kahdeksan kuukautta.
Jo ympäryskunnista keskuskaupunkiin muuttavan voi olla hankala löytää uudesta kotipaikastaan itselleen sopivia sosiaalisia ympyröitä. Kieltä puhumattomalle se on vieläkin vaikeampaa. Viime aikoina olen kohdannut muutamia Oulussa parikin vuotta asuneita ulkomailta tänne muuttaneita taiteen tekijöitä, jotka vasta nyt ovat alkaneet löytää muita samoista asioista kiinnostuneita. Meiltä on pitkään puuttunut rakenteita, jotka auttaisivat monikulttuurisia oululaisia sisään paikalliseen taide-elämään.
Vaikka kaupungissa on korkeakouluja ja työpaikkoja, voi Oulussa käydä ihan niin kuin Kouvolassakin, jos emme osaa ottaa tänne tulevia mukaan. Inklusiivisuus ja osallistaminen ovat onneksi korkealla myös Oulu2026-hankkeen agendalla. Inventing Artists -projektin kaltaiset yhteisötaidehankkeet ovat myös tärkeitä ihmisten kiinnittämisessä.
Tällaisina hetkinä Oulussakin kokee olevansa yhteydessä koko maailmaan eikä ainoastaan Pohjois-Pohjanmaahan.
Osallistuin siihen Kouvolan julkisen taiteen kevätpäivään, koska kirjoitin Taiken Julkisen taiteen vuosikatsaukseen vuosikritiikin ”periferian” julkisesta taiteesta. Sattuivat pyytämään. Ja sattui niin, että suunnittelimme jo pyyntöä ennen tätä Kaltion julkisen taiteen teemanumeroa. Ouluun on kulttuuripääkaupunkivuoden ansiosta tulossa seuraavan parin vuoden aikana paljon uusia julkisia teoksia, joten tuntui sopivalta katsella vähän nykytilannetta ja tutkailla suunnitelmia. Joskaan Oulu2026-lippulaivahankkeesta ”Climate Clock” ei nyt mitään kirjoiteta, siihen valitut taiteilijat julkistetaan vasta myöhemmin.
Tulevaan katsoo myös Mustarindan taidekansallispuistohanke, josta Miina Kaartinen kirjoittaa seuraavalta aukeamalta alkaen. Menneisyyttä luotaa Amanda Hakokönkään artikkeli Ensio Seppäsestä, joka tuntuu veistäneen melkein joka toisen Lapin patsaista 1900-luvun toisella puoliskolla. Etenemme putkinäköisestä yhtenäiskulttuurista kohti jotain monimuotoisempaa, uskoisin.
Asiasta piippurassiin, kuten missään ei sanota. Kaltio ry:n vuosikokouksessa saatiin yhdistyksen hallitukseen reilusti uusia nimiä: Emma Hirvisalo, Laura Juntunen, Marko Jouste ja Sami Sankilampi alkavat luotsata yhdistystä yhdessä jatkavien Ulla Kaislarannan, Jetta Huttusen, Heikki Raudaskosken ja Eira Huusko-Kukkosen kanssa. Uusilla silmillä ja laajentuneella asiantuntemuksella lehdessäkin kohti jotain monimuotoisempaa, uskoisin.
Ja pitkästä aikaa järjestämme tälle numerolle julkistamistilaisuudenkin. Se tapahtuu Oulun Art Hub Pikisaaressa lauantaina 25.5. kello 15–17. Ohjelma on vielä muodostumassa, mutta keskusteltaneen julkisesta taiteesta vähän ja ehkä joku runokin luetaan. Jotain pientä purtavaa ja palanpainiketta tarjotaan. Samana iltapäivänä on Pikisaaren muissa kulttuuritiloissa siivouspäivää ja taidejulkistusta, joten nähtäskö siellä?
No jos ei, niin nähhään josaki muualla kesällä. Tai ei nähä, ihan miten vaan. Aurinkoa!
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Marja Helander lea okta beakkáneamos Sámi dáiddáriin sihke Suomas ja riikkaidgaskasaččat. Dán čavčča su filmmat leat mielde Muu ry galleriija joavkočájáhusas Čázevuložat […]
Sämikirjálâšvuođâst lii lamaš mielâkiddiivâš ihe, ko illá lii kiergânâm luuhâđ oovdeb kirje, ko čuávuvâš lii jo almostum. Tot lii uáli […]
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
Sigga-Marja Magga pohti duodjin radikaalisuutta talvella 2024 Jouni S. Laitin näyttelyn avajaispuheessaan: ”Laiti pilaa yhteiskuntakritiikissään kauniin esineen”.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”Websterin dokumentti ei luo sankaritarinoita, ei osoita syyttävää sormea. Ei saarnaa, ei tyrkytä.” Matti A. Kemi katseli Palavan maan.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
Kirjailija Eeva-Maria al-Khazaali vieraili Ars Kärsämäen avajaisissa. Hän löysi näyttelystä monenlaisia tulkintoja kasvusta.
