
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Kansiteoksemme on tällä kertaa kuhmolaisen Urho Kähkösen ”Nälkämaa – maa kultainen” (akryyli ja lyöntimetalli, 2018). Tai siis tarkemmin sanottuna yksi kuudesosa siitä, koska kokonaan se ei mahtunut kuvattavaksi. Joulukuussa Kajaanin taidemuseoon esille tuleva teos on kaikkiaan kooltaan noin neljä kertaa kolme metriä laaja.
Kuvasimme tämän ”Nälkämaan” kuudesosan Kähkösen työhuoneella Kuhmon Kuusamonkylällä syyskuisella Kaltion Kainuun-kuvataidekierroksella, josta pääsette lukemaan enemmän joulukuun numerossa. Ennen sen ilmestymistä ehtii kuitenkin Kajaanissa avautua Kähkösen näyttely Kuin kukkiva oksa.
”Näyttely hahmottaa ihmisyyden peruskysymyksiä ja niihin liittyvää vastuuta”, taidemuseon tiedote kertoo ja jatkaa: ”Teosten kautta tarkastellaan myös läsnäoloa ja muistoja sekä niiden katoavaisuutta.” Kähkönen pyytää tähän vielä lisäämään, että teokset ”pyytävät ottamaan vastuuta myös toinen toisistamme ja luonnosta.”
Kuhmossa 1967 syntynyt ja vakituisesti takaisin kotitilalleen noin kymmenen vuotta sitten muuttanut Urho Kähkönen näyttäisi kokevan ja näkevän oman vastuunsa niin taiteilijana kuin ihmisenä hyvin selkeästi. Kouluttauduttuaan Haapavedellä puutarhuriksi ja Turussa elokuvantekijäksi Kähkönen on työskennellyt muun muassa hautausmaanhoitajana, oman tuotantoyhtiön käsikirjoittaja-ohjaajana sekä omaishoitajana, ja erilaisten erityisryhmien kuvataideopetus Kainuussa jatkuu edelleen. Näissä opetusryhmissä syntyneistä kukkateoksista on koottu myös yhteisöllinen ”Kukkaniitty”-huone Kajaanin taidemuseon näyttelyyn.
Kähkösen panoksesta oman yhteisönsä elämään kertovat myös monet tunnustukset. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunta myönsi vuoden 2013 taidetunnustuksensa Kähköselle pitkäjänteisestä työstä kainuulaisen kuvataiteen hyväksi. 2015 Kuhmon yrittäjät ry valitsi hänet vuoden kuhmolaiseksi, ja juuri elokuussa Rajaseutu ry palkitsi Kähkösen yhtenä vuoden 2018 rajaseututoimijana ”Ansiokkaasta työstä kotikaupungin taide-elämän elävöittämisessä ja asukkaiden yhteisöllisyyden vahvistamisessa.”
Koko entisen läänin taiteilijoiden ammattijärjestönä toimivan Oulun Taiteilijaseura -63 ry:n hallituksessakin Kähkönen istuu, ja hän on myös kuratoinut Valvegalleriaan OTS:in kierrätysteemaisen ryhmänäyttelyn Recycled.
Kuin kukkiva oksa Kajaanin taidemuseossa
2.12.–27.1.2019. Recycled Valvegalleriassa (Hallituskatu 7, Oulu) 28.10. saakka.
Taiteilijan verkkosivusto www.urho.info.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Kollegakriitikot ylistävät elokuvaa kilpaa, mutta minä en tajua miksi.” Matti A. Kemi katsoi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja näki väsähtäneen version ohjaajan aiemmista teoksista.
”Elokuvaa vievät eteenpäin kiehtova ja unenomainen kuvallinen kerronta sekä Westin oma ääni, dialogi esi-isien kanssa”, Sofia Perhomaa toteaa Suvi Westin ja Anssi Kömin dokumentista Máhccan.
”Ja yhä kuumenee. Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se voi edelleen uskoa, että mitään ilmastonmuutosta ei oikeasti tapahdu.”
Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”. Neva vastaa teoksen äänistä ja Nieminen visuaalisesta ilmaisusta.
Sahaus on ohitse ja pihassa lepää kasa lautaa. Se pitää pinota tapuliin, jotta kevät, tuo puutavaran ihmeellinen fööni, pääsee hoitamaan kuivauksen.
”Tekoälyllä saa ehkä helposti aikaan sattumanvaraisen ja pinnallisesti hienolta näyttävän kuvan, mutta jos yrittää saada sillä aikaan juuri sen, mitä näkee mielessään – oman kuvan – vaatii se usein ainakin kärsivällisyyttä ja työtä, jos ei varsinaisesti taitoa.”
”Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava”, Anna-Maija Ylimaula sanoo Taidetalo Kulttuuripankin näyttelystä.
”Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet tärkeässä roolissa hiphopin kehityksessä, historiankirjoitus on heidän osaltaan todella vajavaista”. Kaarne Fredriksson kirjoittaa hiphop-kulttuurin suhteesta queer-yhteisöihin.
Myös menneenä kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Viidestä näyttelystä Reijo Vallalla jäi kerrottavaa syksyllekin.
”Osumatarkkuudeltaan ja rihloiltaan ensiluokkainen täyskaato”, arvioi Matti A. Kemi syyskuun alussa teattereihin saapuvan Toni Kurkimäen esikoisohjauksen Lapua 1976.