Ajattelen koko ajan rahaa

Vuonna 2006 julkaistun virolaisen nykyrunouden valikoiman nimi soi valitettavan usein päässäni tätä lehteä tehdessä. Runoilija Eeva Parkin huokaus, Raija Hämäläisen kääntämä, heijastaa myös kovin monen Suomessa kulttuurialalla (ja toki monella muullakin alalla) työskentelevän tuntemuksia:

Ajattelen koko ajan rahaa
Että sitä ei ole
Mittaan matkapuhelujen pituutta
En niiden sisältöä
(Jan Kaus & Harri Rinne (toim.): Ajattelen koko ajan rahaa, Johnny Kniga 2006.)

Kun kulttuurilehdellä on vara palkata vain yksi osa-aikainen työntekijä, saa päätoimittaja olla myös taloudenhoitaja, tilaushankkija ja laskuttaja. Suhteellisen yksinkertaisia tehtäviä, mutta aikaa ja energiaa nekin vievät. Varsinkin, kun Posti Oyj:n, lehden painon ja muutkin laskut kasvavat koko ajan, mutta Suomen valtion kulttuurilehtituet yhä junnaavat vuoden 2006 tasolla, ja menojen ja tulojen yhteensovitus on jatkuvasti kinkkisempää.

Niin, rahaa on ajateltava, ja harva se päivä päätoimittajan takaraivoa kolottaa ajatus siitä, miten vähän kulttuurilehti pystyy avustajilleen jutuista maksamaan. Onneksi kuitenkin jonkun verran. Mutta jos niihin kulttuurilehtitukiin edes indeksitarkistukset olisi tällä vuosituhannella tehty (yhtäkään ei ole nähty), avustajapalkkiobudjetin voisi melkein tuplata. Nykyisellä kulttuuripolitiikalla tukieurot valuvat valtio-omisteisen Postin kirstuun sekä baltialaisille firmoille, koska Etelä-Suomesta on edullisempaa teettää painotyöt Suomenlahden toisella puolella.

Välillä elättelen ajatusta, voisiko veikkausvoitoista tai verorahoista maksettavan kulttuurilehtituen saajia velvoittaa käyttämään tukensa suomalaisiin painotaloihin, jolloin raha palaisi kotimaan talouteen, ja voisiko tällaisella velvoitteella perustella tukimomentin korotusta valtion budjetissa. Vaan Suomen hallinnossa taidetaan tulkita globaalin kapitalismin kilpailusäännöksiä tiukasti niin, ettemme voi edes omien verovarojemme käytössä suosia yrityksiä niiden kotimaan perusteella.

No, nämä on näitä. Vaan ihan koko aikaa en onneksi ajattele rahaa. Nyt esimerkiksi olen ajatellut Pohjoismaisen kulttuuripisteen liikkuvuusapurahan mahdollistamaa, helmi–maaliskuun taitteen työmatkaani, jonka teen junilla ja ruotsinlaivalla Osloon, Göteborgiin ja Tukholmaan. Kaltio emännöi Kultti ry:n kanssa Oulussa toukokuussa 2024 pohjoismaista kulttuurilehtikonferenssia, jonka järjestelyjä suunnittelen Norjan ja Ruotsin kattojärjestöjen kanssa. Ja matkaa Uumajan LittFest-kirjallisuusfestarille 16.–18.3., missä vietetään myös pohjoisruotsalaisen Provins-kirjallisuuslehden 40-vuotisjuhlia.

Ja ajattelen Oulun ylioppilasteatterin 60-vuotisjuhlavuotta, jonka aloittavan Tuoretiskin esityksiin en reissuni takia pääse. Uudet teatterilaiset tuovat tuoreena tiskille kansainvälisin oululaisvoimin ja englannin kielellä työryhmän käsikirjoittaman esityksen Paper Flower Buffet sekä OYT:n historian ensimmäisen näytelmän, 1963 esitetyn Fernando Arrabalin klassikon Aamiainen sotakentällä. Kaltio osallistuu juhlintaan julkaisemalla uudelleen verkkolehdessä kahden vuonna 1963 OYT:n Arrabal-esitykseen osallistuneen varhaisen ylioppilasteatterilaisen, Kaija Siikalan ja Pentti Tuovisen lehdessämme vuosina 1963 ja 1964 julkaistut kirjoitukset.

60-vuotisiaan juhlii tänä vuonna myös Oulun Taiteilijaseura -63 ry, ja Oulun elokuvakeskus täyttää syksyllä 50 vuotta. Nelikymppisiä viime vuonna viettänyt Oulun Naiskulttuuriviikko tapahtuu taas maaliskuussa talviloman jälkeen, 12.–18.3., ja Kaltio osallistuu viikkoon tuottamalla perjantaina 17.3. klo 17.30 Oulun kirjallisuuden talolla (Hallituskatu 9) alkavan tilaisuuden ohjelmaan Helsingin Ylioppilaslehden päätoimittaja ja esikoiskirjailija Adile Sevimlin. Naiskulttuuriviikon koordinaattori, Kaltio ry:n hallituksen varapuheenjohtaja Ulla Kaislaranta vastaa tilaisuudessa myös tämän numeron virallisesta julkistamisesta.

Ajattelen paljon sitäkin, miten mahtavaa olisi, jos ihminen voisi olla edes kahdessa paikassa yhtä aikaa. Kun kaikkea tapahtuu koko ajan kaikkialla.

Mutta jostain se raha sitten aina kuitenkin puikahtaa takaisin pään synapseihin. Kuten se seikka, että lehden taustayhdistyksen hallitus päätti, että lehteä ei lähetetä niille Kaltio ry:n jäsenille, jotka eivät ole maksaneet edellisen vuoden jäsenmaksuaan. Alkaen seuraavasta numerosta, tämän lehden viimeisellä sivulla julkaistu vuosikokouskutsu kun pitää saada kaikkien jäsenten tietoon. Joten maksakaa rästinne, jos haluatte seuraavankin numeron! Niin voidaan maksaa avustajille taas vähän enemmän.

Suomi puhuu kauniita, mutta toimintaa suitsivat varovaisuus, vienti ja aseet

1-2/2025

Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.

  • Emma Auvinen
  • Anniina Väisänen
  • Janette Kotivirta
  • Otto Snellman

Oman tilan tarve

3/2025

Tämä sitkeys on näkyvissä myös oululaisten rullalautailijoiden yhdistystoiminnassa. Hiukkavaaran hallin sulkeminen ei ole tarkoittanut ainoastaan harrastusmahdollisuuksien kaventumista; se on ollut […]

  • Antti Vikström
Kaltio – Kolumni

Sota, metsä, työ

3/2025

Ajattelen: Ukrainaan sotaan lähteneet suomalaiset vapaaehtoiset, Mona Mannevuon Ihmiskone töissä (Gaudeamus 2020), sotien jälkeinen aika, jälleenrakennus ja (taas, edelleen) betonivalumuotit […]

  • Jenni Kinnunen
Kaltio – Pääkirjoitus

Aika velikultaa muistot

3/2025

Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]

  • Paavo J. Heinonen

Kannessa: Sinisimpukat

3/2025

Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]

  • Paavo J. Heinonen
Kaltio – Kirja-arvio

Runollinen ajankuva

3/2025

Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”

  • Risto Kormilainen
Kaltio – Kirja-arvio

Vesien äärellä

3/2025

”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”

  • Marjo Jääskä

Maa suojelun ja puolustamisen ristivedossa

1-2/2025

Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.

  • Lotta Lautala