Vuonna 2006 julkaistun virolaisen nykyrunouden valikoiman nimi soi valitettavan usein päässäni tätä lehteä tehdessä. Runoilija Eeva Parkin huokaus, Raija Hämäläisen kääntämä, heijastaa myös kovin monen Suomessa kulttuurialalla (ja toki monella muullakin alalla) työskentelevän tuntemuksia:
Ajattelen koko ajan rahaa
Että sitä ei ole
Mittaan matkapuhelujen pituutta
En niiden sisältöä
(Jan Kaus & Harri Rinne (toim.): Ajattelen koko ajan rahaa, Johnny Kniga 2006.)
Kun kulttuurilehdellä on vara palkata vain yksi osa-aikainen työntekijä, saa päätoimittaja olla myös taloudenhoitaja, tilaushankkija ja laskuttaja. Suhteellisen yksinkertaisia tehtäviä, mutta aikaa ja energiaa nekin vievät. Varsinkin, kun Posti Oyj:n, lehden painon ja muutkin laskut kasvavat koko ajan, mutta Suomen valtion kulttuurilehtituet yhä junnaavat vuoden 2006 tasolla, ja menojen ja tulojen yhteensovitus on jatkuvasti kinkkisempää.
Niin, rahaa on ajateltava, ja harva se päivä päätoimittajan takaraivoa kolottaa ajatus siitä, miten vähän kulttuurilehti pystyy avustajilleen jutuista maksamaan. Onneksi kuitenkin jonkun verran. Mutta jos niihin kulttuurilehtitukiin edes indeksitarkistukset olisi tällä vuosituhannella tehty (yhtäkään ei ole nähty), avustajapalkkiobudjetin voisi melkein tuplata. Nykyisellä kulttuuripolitiikalla tukieurot valuvat valtio-omisteisen Postin kirstuun sekä baltialaisille firmoille, koska Etelä-Suomesta on edullisempaa teettää painotyöt Suomenlahden toisella puolella.
Välillä elättelen ajatusta, voisiko veikkausvoitoista tai verorahoista maksettavan kulttuurilehtituen saajia velvoittaa käyttämään tukensa suomalaisiin painotaloihin, jolloin raha palaisi kotimaan talouteen, ja voisiko tällaisella velvoitteella perustella tukimomentin korotusta valtion budjetissa. Vaan Suomen hallinnossa taidetaan tulkita globaalin kapitalismin kilpailusäännöksiä tiukasti niin, ettemme voi edes omien verovarojemme käytössä suosia yrityksiä niiden kotimaan perusteella.
No, nämä on näitä. Vaan ihan koko aikaa en onneksi ajattele rahaa. Nyt esimerkiksi olen ajatellut Pohjoismaisen kulttuuripisteen liikkuvuusapurahan mahdollistamaa, helmi–maaliskuun taitteen työmatkaani, jonka teen junilla ja ruotsinlaivalla Osloon, Göteborgiin ja Tukholmaan. Kaltio emännöi Kultti ry:n kanssa Oulussa toukokuussa 2024 pohjoismaista kulttuurilehtikonferenssia, jonka järjestelyjä suunnittelen Norjan ja Ruotsin kattojärjestöjen kanssa. Ja matkaa Uumajan LittFest-kirjallisuusfestarille 16.–18.3., missä vietetään myös pohjoisruotsalaisen Provins-kirjallisuuslehden 40-vuotisjuhlia.
Ja ajattelen Oulun ylioppilasteatterin 60-vuotisjuhlavuotta, jonka aloittavan Tuoretiskin esityksiin en reissuni takia pääse. Uudet teatterilaiset tuovat tuoreena tiskille kansainvälisin oululaisvoimin ja englannin kielellä työryhmän käsikirjoittaman esityksen Paper Flower Buffet sekä OYT:n historian ensimmäisen näytelmän, 1963 esitetyn Fernando Arrabalin klassikon Aamiainen sotakentällä. Kaltio osallistuu juhlintaan julkaisemalla uudelleen verkkolehdessä kahden vuonna 1963 OYT:n Arrabal-esitykseen osallistuneen varhaisen ylioppilasteatterilaisen, Kaija Siikalan ja Pentti Tuovisen lehdessämme vuosina 1963 ja 1964 julkaistut kirjoitukset.
60-vuotisiaan juhlii tänä vuonna myös Oulun Taiteilijaseura -63 ry, ja Oulun elokuvakeskus täyttää syksyllä 50 vuotta. Nelikymppisiä viime vuonna viettänyt Oulun Naiskulttuuriviikko tapahtuu taas maaliskuussa talviloman jälkeen, 12.–18.3., ja Kaltio osallistuu viikkoon tuottamalla perjantaina 17.3. klo 17.30 Oulun kirjallisuuden talolla (Hallituskatu 9) alkavan tilaisuuden ohjelmaan Helsingin Ylioppilaslehden päätoimittaja ja esikoiskirjailija Adile Sevimlin. Naiskulttuuriviikon koordinaattori, Kaltio ry:n hallituksen varapuheenjohtaja Ulla Kaislaranta vastaa tilaisuudessa myös tämän numeron virallisesta julkistamisesta.
Ajattelen paljon sitäkin, miten mahtavaa olisi, jos ihminen voisi olla edes kahdessa paikassa yhtä aikaa. Kun kaikkea tapahtuu koko ajan kaikkialla.
Mutta jostain se raha sitten aina kuitenkin puikahtaa takaisin pään synapseihin. Kuten se seikka, että lehden taustayhdistyksen hallitus päätti, että lehteä ei lähetetä niille Kaltio ry:n jäsenille, jotka eivät ole maksaneet edellisen vuoden jäsenmaksuaan. Alkaen seuraavasta numerosta, tämän lehden viimeisellä sivulla julkaistu vuosikokouskutsu kun pitää saada kaikkien jäsenten tietoon. Joten maksakaa rästinne, jos haluatte seuraavankin numeron! Niin voidaan maksaa avustajille taas vähän enemmän.
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
”Elokuvan edetessä alkaa tuntua siltä, että vieras maisema itse asiassa sopii tähän farssiin oikein hyvin.” Jenny Kangasvuo arvioi 4.9.2026 ensi-iltaan tulevan Presidentin kyydityksen.
”Haluamme tuoda onnea ja iloa ihmisille, niin hullua kuin tämä homma onkaan järjestelyineen ja riskeineen!” Matti A. Kemi haastatteli kahta miestä, jotka järjestävät OstariFestareita.
”Kirjan isommat ja pienemmät tiedonmuruset sekä kuva- ja karttamateriaali kiinnostivat erityisesti, koska monet paikat ja paikkakunnat Perämeren alueella ovat jo lapsuudesta tuttuja.” Helki Kallio arvioi Juha Ylimaunun Perämeren.
Elokuun Kaltion kanteen poimimme Sirja-Erika Virpikarin teoksen ”Pieni punainen metsä”, joka on esillä Galleria Oskari Jauhiaisen näyttelyssä Punaisen vivahde syys–lokakuussa.
Päätoimittajan kesä on ollut painostava, vaikka helteet jäivätkin tulematta. Pääkirjoituksestakin huomaa, että kirjoittaja sairastui sopivasti viikko ennen lehden painopäivää.
Sopeutuminen on pitkään ymmärretty biologisena tai kulttuurisena mukautumisena ympäristön ja vallitsevien voimien muutoksille, tai selviytymiskeinona vaikeissa tilanteissa. Mitä sopeutuminen voisi olla tilanteeseen alistumisen sijaan? Entä jos sopeutuminen onkin villi kapina?
Sodankylän pohjoisosan saamelaiset ja suomenkieliset poropaimentolaiset menettivät merkittävän osan laitumistaan ja kyläyhteisönsä, kun heidät 1960-luvulla pakkosiirrettiin pääosin Vuotsoon pois Lokan ja Porttipahdan sähköntuotantoa turvaavien säännöstelyaltaiden tieltä. Mikko Vartiainen kertaa tapahtumien virallista kulkua.
”Toistuva yö taustalla luo teoksiin ja näyttelyyn omaa pimeää ja varjoisaa tunnelmaansa, kontrastina teosten voimakkaille väreille.” Helki Kallio arvioi Heli Tuhkasen näyttelyn.
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
