Ilmastokokouksessa, tällä kertaa Egyptissä, ei taaskaan saatu tehtyä sellaisia päätöksiä, joiden avulla nurkan takana odottava tuho voitaisiin lopullisesti estää. Punaisenmeren toisella puolen Qatarissa poltetaan kaivoksittain öljyä, jotta viekkauella ja vääryyellä maahan puljattujen miesten jalkapallon MM-kisojen stadionit saadaan ilmastoitua pelikelpoisiin lämpötiloihin. Ja eduskuntavaaleihin valmistautuvat suomalaispuolueet ovat viemässä maatamme taas varmaan perikatoon, joko törsäämällä liikaa velkarahaa turhaan paapomiseen ja byrokratiaan tai kiristämällä sosiaaliturvaruuvilla köyhät vähintäänkin kyykkyyn, luultavammin mullan alle. Eikä Tiernapoikiakaan saa enää esittää oikealla tavalla.
Onneksi on sentään joulu, vaikka ihan koko maassa ei ehkä olekaan rauha tai ihan kaikilla ihmisillä hyvä tahto. Joulu, hanukka, saturnalia – miksi tahansa kukin haluaakaan tätä keskitalven juhlaa kutsua. Vaikka suurin juhlittava tuntuukin usein meillä ja muualla ”länsimaissa” olevan kerskakulutus, voi itseään lohduttaa kuitenkin sillä, että tämän juhlakauden kulutus kohdistuu tavallista enemmän lahjoihin, eli kunkin meistä toisille pyyteettömästi ja ilman vastineen odotusta antamiin asioihin. Lahjan hankinta voi olla kaupallinen transaktio, mutta sen antaminen on epäkaupallinen, antikapitalistinen teko.
”Hän lahjat antaa ja lahjat saa”. Lahjoja ei osteta ja myydä, ne saadaan ja annetaan. Vallitseva markkinatalouden malli, jossa kaikessa vaihdannassa pitää jollekulle syntyä voittoa, pyrkii toki kitkemään lahjatalouden idean yhteiskunnasta. Niinpä jopa avoimesti lahjana käyttäjille jaettavan Wikipedian ”Lahjatalous”-artikkelissakin väitetään lahjataloudessa lahjan saajalta ”yleensä” edellytettävän ”vastaavan arvoisia tavaroita tai palveluita taikka poliittista tukea, uskollisuutta tai jotain muuta hyödyllistä vastinetta”. Lahjatalous halutaan siis sekoittaa ”lahjontaan”, jotta ihmiset kokisivat sen epämiellyttävänä ja likaisena.
Esimerkiksi mielekäs taidekokemus on kuitenkin aina lahja: se saapuu kokijalleen lahjatalouden logiikan mukaisesti. Raha, jonka maksamme kirjasta, maalauksesta tai lipusta teatteriesitykseen tai konserttiin, ei ole vastine kokemuksesta vaan siitä työstä, jonka kirjailijat, kuvataiteilijat, näyttelijät ja muusikot ovat tehneet, jotta edellytykset kokemukselle tai elämykselle ovat olemassa. Maksettu raha ei voi koskaan olla mielekkään kokemuksen tae, koska saman hinnan näytelmän katsomisesta pulittaneet ihmiset saattavat saada täysin erilaisia kokemuksia, ja voivatpa jotkut jäädä täysin ilman. Kokemusta vaille jääneelle ei rahoja palauteta, koska esityksen tekijöillekään ei pysty heidän aikaansa palauttamaan.
Moni maailmamme eli ihmisten yhteiskunnan ongelmista johtuu siitä, että käytetyn ajan sijasta rahalla, joka nykyisin on aina kuvitteellista, ostetaan kuvitteellista aikaa ja kuvitteellista työtä: ostetaan menneisyyden ja nykyhetken sijaan tulevaisuutta, kuten pörssitermi ”futuuri” paljastaa. Reaalitaloudesta on siirrytty potentiaaliseen talouteen, jossa liikutellaan valtavia binäärijonoja digitaaliavaruudessa. Nämä mielikuvitusdollarit on kuitenkin ankkuroitu todellisuuteen niin, että yhden pörssimeklarin rahanhimo voi aiheuttaa miljoonien ihmisten nälänhädän.
Voi ei, tämä kaunis joulusatu on ajautunut ihan väärille raiteille. Ehkä se jo alkoi ihan väärältä asemalta. Kauneus ja lahjojen antamisen ilo pääsevät hautautumaan niin helposti ruman surkeuden sekaan. Mutta lukijat, jokainen teistä on minulle lahja, ja yritän muistaa lämpönne ja valonne tänä arktisen yön vuodenaikana. Ja kun pallo on taas kallistunut niin, että aurinkoakin on enemmän kuin nyt – eli helmi–maaliskuun taitteessa – pääsen nauttimaan Pohjoismaisen kulttuuripisteen lahjoittamasta matka-apurahasta Göteborgiin ja Osloon.
Ai niin, tosiaan, ensi vuonna teidän lahjanne meille kallistuu hieman, koska kaikki muukin kallistuu koko ajan. Uudet tilaushinnat näette sivulta 72. Mutta ennen sinne saakka päätymistä ottakaa vastaan kaikki lehden avustajien meille antamat artikkelilahjat, ja kun olette lehden lukeneet, antakaa omanlaisenne lahjat kenelle vain haluatte. Vaikkapa jouluna.
Enempää ei tähän vakkaan taida mahtua. Ja onnellista uutta vuotta!
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
”Ateriointi palettiveitsillä ja muilla taiteilijan tarvikkeilla on vähän kömpelöä, mutta sujuu lapsilta helpommin. Kun hodarit on syöty, avataan jäätelöbaari.” Teatteri voi olla tällaistakin. Pete Huttunen vieraili Oulun teatterin Moninaisuuden näyttämöllä.
”Motiivit jäävät vaillinaisiksi, katsojalle ei tarjota tilaa ennakoida tai tajuta syitä ja yhteyksiä.” Matti A. Kemi vaikuttui Kullervon tarinan puitteista, mutta tarinan ja juonen juoksutus jätti haasteita katsojalle.
Marjatta Kaikkonen teki työvuosinaan oppimisen kehittäjänä opintomatkoja muun muassa Roomaan. Hän kirjoittaa nyt matkastaan ja antiikin kulttuurihistorian merkityksestä Kaltiolle.
Makasiini Contemporaryn Lost in the Woods -näyttely Turussa esittelee Rovaniemellä asuvan ja työskentelevän Eemil Karilan (s. 1978) taidetta. Karilan uraan sisältyy yli 30 soolonäyttelyä ja lukuisia ryhmänäyttelyitä myös ulkomailla.
Heavy Metal Perse ja sen musiikki ovat kajahtaneet Kajaanista jo neljännesvuosisadan verran. Niko Peltonen ruotii esseessään yhtyeen taivalta ja yrittää tavoittaa jotain HMP:n olemuksesta.
Pari vuosisataa sitten Oulu joi kaksin käsin tervaa. Tai eihän Oulu sitä oikeastaan juonut. Se purskutteli sitä suussaan ja sylki […]
2020-logu sámi rap-artisttat Yungmiqu ja Jezebro Álbmotlaš populáramusihkkakultuvrrat dávistit dávjá riikkaidgaskasaš stiilarávnnjádagaid. Dát albmoneapmi gullo maid sámiid modeardna musihkas. Ovdamearkka […]
Vistig sáttá leđe tárbu muštâliđ, kii mun lam. Pargoeellimstân mun lam anarâškielâ ollâopâttâhlehtor. Muu spesialsyergi lii kielâiäláskittem, adai keevâtlávt mun […]
Suomella ei ole ollut varsinaisia siirtomaita, mutta paikoin Suomikin on tehnyt siirtomaapolitiikkaa. Antti Vikström käy läpi tilanteita, joissa mekin olemme olleet alistajan osassa.
During her Mustarinda residency, Riah Knight created strategies of survival. She writes about how we could learn from traditional Romani practices.
Artikkeli on julkaistu suomeksi printti-Kaltiossa.
”Taitavien ammattilaisten rakentama improvisaatioteatteri on vilpitöntä ja aitoa.” Pete Huttunen arvioi Oulun kaupunginteatterin suuren näyttämön improvisaatioesityksen Päin näköä.
”Sadunomaisuus välittyy, tunnelma on rauhaisa ja peloton läpi näytelmän.” Kaltion kriitikko Matti A. Kemi katseli Oulun kaupunginteatterin Taikatalven.
Ali Jonassonin ja Mats KejosenFinnkampen on ”monitieteinen, yhteiskuntapoliittinen ja siitä huolimatta suhteellisen helppolukuinen”, kirjoittaa meän-kolumnistimme Linnea Huhta.
Lauri Rikalan runouden pariin pääseminen tuntuu Matti A. Kemistä ”kotoiselta huomalta: pyhyyden kartoittaminen ja arkiset asiat ovat edelleen läsnä.”
Maria Matinmikon SIIS NIIN on ”ytimekäs, tutkaileva ja itsetietoinen”, Matti A. Kemi kirjoittaa. ”Sen sivut huokuvat estetiikkaa, huolellisuutta ja tarkoin punnittuja ajatuksia ajastamme, asenteistamme ja arjestamme.”
Marjut Aikion kolmiosaisen Nils-Aslak Valkeapää -elämäkerran ensimmäinen nide julkaistiin lokakuussa. Siihen tuoreeltaan tutustui Kari Sallamaa.
Emeritusprofessori Kari Sallamaa luki Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn osana tilatun Veli-Pekka Lehtolan teoksen Kenen maa, kenen ääni?, joka selvittää saamelaisten asemaa Suomen historian eri vaiheissa.
Taiteilijapari Pekka ja Teija Isorättyän (ks. Kaltio 1/2022, kaltio.fi/ihmisen-rajaton-myotatunto) kädenjälki on tuttua julkisista taideteoksista kuten Tornion möljän ”Kojamo” ja ”Särkynyt […]
Oulun kaupungintalon huipun laskuri lähestyy nollaa: Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 on pian alkamassa. Oma laskurini on tätä kirjoittaessa numerossa 397. Toivoisin, […]
Ensiksi sie alat harrastamhaan jääkiekkoa, ja sitte sinusta tullee NHL-legenda. Tietenki tie siihen saattaa olla rohki pitkä, samhaan laihin pitkä […]
