Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Aukkoja katsellen
It’s Alive Films: Räkä ja Roiskis. 88 min. K-7. Ensi-ilta 19.1.2024.
Ohjaus Teemu Nikki, käsikirjoitus Ilja Rautsi, puvustus Anna Vilppunen, lavastus Santtu Toivola, kuvaus Tuomo Hutri, leikkaus Jussi Sandhu.
Pääosissa Hugo Komaro, Urho Kuokkanen, Pekka Strang, Kati Outinen, Elina Knihtilä, Marja Packalén, Sampo Sarkola, Petteri Pennilä, Matti Onnismaa.
Koska pienessä maassa monet kysymykset muovautuvat henkilökysymyksiksi, herättää
Juice Leskisen lastenkirjoihin perustuva elokuva monia kysymysmerkkejä. Kuinka paljon teos nojautuu alkuperäisaineistoon? Kuinka paljon mehua on puristettu joukkoon?
Onneksi kaikki ennakkokäsitykset voi jo alkuvaiheessa valuttaa pois. Räkä ja Roiskis on ylpeästi omilla jaloillaan seisova koko perheen elokuva, jonka sokkeli lepää savolaisen sanasepon kirjoissa, mutta itse talo on rakennettu nykypäivän vaatimusten tasolle.
Räkä ja Roiskis (loistavat Hugo Komaro ja Urho Kuokkanen) ovat kaksi tomeraa poikaa, jotka elokuvan alussa matkustavat kohti Suuvedellä sijaitsevaa mummolaa. Perillä selviää erikoinen vyyhti: reiät alkavat kadota ympäröivästä maailmasta niin linnunpöntöistä kuin ovien lukoista. Mysteeriin liittyvät myös iloisesti hymyilevät paikalliset sekä pitkään valkoiseen takkiin sonnustautunut hammaslääkäri Migrén Junior (Pekka Strang) kätyreineen.
Elokuvan kerronta nappaa mukaansa alusta pitäen. Vaikka välillä meno on vauhdikastakin, on aikaa jätetty myös tunnelmoinnille sekä erikoisten miljöiden ja hahmojen esittelyyn. Näyttelijät onnistuvat kautta linjan tekemään mieleenjäävät roolityöt. Etenkin Elina Knihtilän tulkitsema kunnanjohtaja Haloonen on vallan hersyvä tyyppi.
Elokuvaa on luonnehdittu koko perheen kyberpunkiksi. Ilja Rautsin käsikirjoitus on ammattimiehen varmaa työtä sisältäen kattavasti niin scifin kuin kauhunkin aineksia. Tarinakeitos porisee iloisesti viimeiseen kuvaan asti. Teemu Nikin filmografiassa Räkä ja Roiskis on vahva työvoitto. Ahkeran ohjaajan tulevia siirtoja odottelee mielenkiinnolla.
Koko perhettä huvittava ja koskettava elokuva on haasteellinen laji. Pahimmassa tapauksessa tuotanto paljastuu sormi pystyssä sössötteleväksi moralisoinniksi, mutta Räkä ja Roiskis ei onneksi astu tähän viemäriaukkoon. Viihdyttävän tarinan opettavaiset taustateemat muun muassa järjestyksen ja kaaoksen tasapainosta ovat tärkeitä niin lapsille kuin aikuisillekin. Juicelle lapset eivät olleet mikään oma ryhmittymä, vaan heille täytyi kirjoittaa kuin vertaisilleen.
Alkuperäistekstien pikkuanarkistinen sekä verbaalisesti lahjakas kielipeli siirtyy onnistuneesti audiovisuaaliseen muotoon. Nykypäivän tuulista sekä virtauksista hyvin perillä olevat elokuvantekijät ovat ansainneet mojovat reiät munkkeihinsa.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.
TIEDOTE: Kulttuuri mukaan vaalikeskusteluihin
Pohjoisen kulttuuriorganisaatiot haastavat kulttuurin tekijöitä mukaan kuntavaalikampanjaan pohjoisen kulttuurin puolesta – lue lisää klikkaamalla!
Sujuvaa kerrontaa kolmella tasolla
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
Mäkelä Vergiliuksena Proustiin
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”
Sympaattinen kuvaus 1950-luvulta
Risto Kormilainen luki myös Hannu Niklanderin viimeisimmän romaanin ja koki, että ”mukaan on lastattu tarpeettoman paljon korttiotteita ja tiedon runsautta”.
Tiheätunnelmainen jännitysromaani Kuhmon selkosilta
”Holmström onnistuu kuvauksessaan uskottavasti ja on hienoa, että tapahtumapaikkana on pieni maalaiskaupunki Helsingin, Tampereen tai Turun sijaan.” Risto Kormilainen luki Suden lapset.
Viipyileviä esseitä kirjallisuudesta omaan kokemusmaailmaan
Markku Envall ”antaa lukijalle tilaa omaan ajatteluun ja kantojen muodostukseen tekstien mietteliäisyydellä sekä arvoituksellisuudella”, kirjoittaa Risto Kormilainen esseekokoelmasta Rajan kahta puolta.
Sotaisuus täällä tänään
Sodan pauloissa tarkastelee Suomen militarisoitumista parinkymmenen artikkelin verran. Juhani Rantala luki Susanna Hastin ja Noora Kotilaisen toimittaman teoksen.
Mustavalkoista kuumuutta hohkaavaa kokeellisuutta
”Kokeelliseksi elokuvaksi 66 minuuttia lumoaa.” Matti A. Kemillä riittää ylisanoja Mika Taanilan viimeisimmälle Epäonnistunut tyhjyys-teokselle.
Kannessa: Kokkotuli
Joulukuun numeron kannessa on Tuija Karénin teos ”Kokkotuli” sarjasta Heijastuksia.
Kiven ja kannon
Päätoimittaja vaelsi marraskuun lopulla Pikisaareen ja päätti kertoa siitä myös pääkirjoituksessa. Juonipaljastuksena kerrottakoon, että 12.12. reissutoive jäi vain toiveeksi.