Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Futuran murusia
Kuvanveistäjä Martti Aiha menehtyi reilu vuosi sitten 5.5.2023. Aihan teos Futura – Tuntematon poistettiin Oulun taidemuseon julkisen taiteen kokoelmista lokakuussa 2023 oltuaan esillä vuodesta 1987. Kolmekymmentäseitsemän vuotta Futura-teosta rakastettiin, laiminlyötiin, väheksyttiin, vihattiin ja ihailtiin. Futuran päälle kiipeiltiin, virtsattiin ja sitä tönittiin lumiauralla, kunnes eräänä syksyisenä aamuna teos haettiin homeisen bussiaseman kupeesta lumenläjityspaikalta kuten Josef K. Franz Kafkan Oikeusjuttu-romaanissa – ja vietiin teloitettavaksi.
On tärkeää tiedostaa, että taiteella kuten kaikella olevaisella on elinkaari. Yleisesti nykyään julkisten taideteosten hankintojen yhteydessä määritellään teoksille elinkaaren pituus. Taiteilija myös luovuttaa huoltokirjan, jossa ohjeistetaan teoksen vaatima ylläpito sekä selvitetään teoksen materiaalit ja rakenne. Hankalampaa on vanhempien hankintojen kuten Futuran elinkaaren määrittely, koska sitä ei ole sovittu hankinnan yhteydessä.
Futura oli lopulta niin huonossa kunnossa, että se oli vaaraksi ympäristölleen, eikä entisöiminen ei olisi ollut resursseihin nähden mahdollista.
En kritisoi teoksen poistamista, koska se selvästi oli saavuttanut elinkaarensa pään, vaan sitä, miten poistaminen tehtiin. Futura olisi ansainnut juhlalliset jäähyväiset: hautajaiset, soittokunnan, julkisen keskustelun ja miksei vaikka mahdollisuuden yleisölle murtaa palasen Futuraa muistoksi taiteesta ja ajasta, joka on mennyt.
Futura nyt ikään kuin vain katosi. Oululaiset heräsivät Futurattomaan todellisuuteen.
Kävin Futuran viimeisellä elinpaikalla Oulun linja-autoaseman nurkalla 20.10.2023 dokumentoimassa sen jättämän tyhjän tilan. Keräsin samalla varovasti ja tarkasti Futuran viimeiset olemassa olevat muruset, joita oli kaikkiaan 48 kappaletta.
Haluan antaa nämä muruset Futuran ystäville. Pidän kesän aikana pientä pussia mukanani aina kun voin. Voitte tulla nykäisemään hihasta ja kyselemään murusten perään. Saatte yhden, jos niitä on vielä jäljellä. Muistellaan samalla Oulun ristiriitaisinta julkista taideteosta, josta ei välitetty ja jota rakastettiin.
Jos Martti Aiha kiinnostaa, niin kannattaa käydä Pudasjärvellä Hyvän olon keskuksessa, missä on tietääkseni hänen viimeinen suuri julkinen taideteoksensa Keinu vuodelta 2021.
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.
Yhteinen hyvä
”Äiti soittaa. Pelkään pahinta. Vastaan.”
Jenni Kinnusen kolumni.
Mitä kulttuuripääkaupungistani halutaan kertoa ulkomaalaisille
Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi avattiin tammikuun puolivälissä. Kaltion Matti A. Kemi vietti viikonlopun kansainvälisen median edustajille räätälöidyssä ohjelmassa.
Keikalta keikalle, riimistä joikuun, livđestä leu’ddiin
Jenny Kangasvuo seurasi alkuvuonna Oulu2026:n Risku-ohjelmakokonaisuutta: ”Rájehis, ealli sámekultuvra” eli rajaton, elävä saamelaiskulttuuri.
Kulttuurivuoden 40 ensimmäistä päivää
Miltä näytti Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden alku kuvataidekriitikon silmiin? Leena Kangas kirjoitti Kaltiolle tunnoistaan ja kokemuksistaan.
Kyllä luonto puuhun ajaa
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Tampereen elokuvajuhlilla nähtiin palkitun Rúnar Rúnarssonin vaikuttavaa taidetta
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
Unelmat ja painajaiset kohtaavat tulevaisuuden Oulussa
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Eurooppatie 75 Välimereltä Jäämerelle
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Kannessa: Ducica
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
Tasapainottelua
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
Isäsarjan loppu
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
Romaanidebyytti luo identiteetin asetukset ja alustat uudesti
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
Metsäntutkimuksen usva ja hähmä
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
Syntipukkitalous: Omelasista nykyajan politiikkaan
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
Salmenperä tutkiskelee jälleen ihmisyyttä
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.