V. I. Leninin suuhun pannaan usein lause ”hyödyllisistä idiooteista”. Kerrotaan Leninin tarkoittaneen sanaparilla Neuvosto-Venäjän autuuteen uskoneita älymystön edustajia.
Neuvostomiehityksen alussa myös Virossa riitti hyödyllisiä idiootteja, mutta yksi heistä oli yli muiden: ristiriitainen suuri taiteilijahahmo, joka myi maansa vain sosialistisen unelmansa takia; suuri humanisti, joka kaipasi veren tuoksua; seksuaalinen voimakeskus, joka lopulta tappoi itsensä neuvostojen byrokratian rattaissa.
Johannes Barbarus-Vares oli aidosti edistyksellinen runoilija. Suomalaisena hän olisi arvatenkin kuulunut Tulenkantajiin, sillä hänen kuvastonsa nousi sähkömyrskykentistä, planeetoista, internatsionaalista, eetterihohteista ja öisen kaupungin valoista.
Barbarus debytoikin Noor-Eestin eli Viron Tulenkantajien aikakauskirjassa vuonna 1910. Viron itsenäistymisen kynnyksellä esikoisteoksensa Fata-Morgana julkaissut Barbarus tempautui heti nuoren kansakunnan ja ensimmäisen maailmansodan kuohuihin. Virossa kirjailijat asetettiin kansakunnan etujoukkoon ja alle kolmekymppinen radikaali runoilija sopi ajan hengen kuvaksi.
Barbaruksesta piirtyykin hänen runojensa perusteella lähes karikatyyrinen venäläinen machohahmo. Samaan aikaan herkkä mutta ylikäyvän aggressiivinen, karkea mutta lyyrinen.
Barbaruksen varhaislyriikka käsitteli väkivallan, kuoleman, rikosten ja veren tematiikkaa. Saatanallisuus, kaupungin synnit ja seksuaalimystiikka kietoutuivat toisiinsa. Runoilija pilkkasi avoimesti kaikkia moraaliarvoja. “Syntiä jumaloin, sen huumaavaa katkua”, hän itse totesi.
Eestin runotar -teoksen (WSOY 1940) toimittanut Elsa Haavio arvioi ensimmäisen itsenäisyyden aikaista Barbarusta ”korostetun miehiseksi”, ”vasemmistolaiseksi”, ”monotooniseksi”. Lisäksi ”hänen räikeä jumalanpilkkansa osoittaa harvinaisen huonoa makua.”
Barbaruksesta piirtyykin hänen runojensa perusteella lähes karikatyyrinen venäläinen machohahmo. Samaan aikaan herkkä mutta ylikäyvän aggressiivinen, karkea mutta lyyrinen. Hän on konstruktiivinen, kubistinen ja korostetun urbaani.
Elsa Haavio toteaa: ”nainen on hänen runoudessaan synnyttäjä, silloin kun nainen siinä jotain merkitsee.” Lieneekin enemmän tai vähemmän järkyttävää, että Barbarus-Vares oli siviiliammatiltaan gynekologi.
Vielä järkyttävämpää virolaiselle sivistyneistölle oli kuitenkin se, että heti Viron miehityksen jälkeen vuonna 1940 Stalinin edustaja Andrei Ždanov nosti vasemmistosympatioistaan tunnetun Barbarus-Vareksen hallituksen johtoon.
Ja vieläpä nukkehallituksen nukkehallitsijaksi. Ždanovilla ja Stalinilla oli sen verran pelisilmää, etteivät he valinneet virkamieshallitukseen julkikommunisteja eivätkä venäläisiä, mutta todellisuudessa Ždanov teki kaikki päätökset, kunnes saksalaiset miehittivät Viron.
Barbarus-Vares pakeni venäläisjoukkojen mukana Venäjälle, josta palasi jälleen Viron kansanedustajalaitoksen puheenjohtajaksi 1944, kun puna-armeija ajoi saksalaiset pois maasta.
Unelmat on kuitenkin luotu särkyviksi. Runoilija Barbarus tappoi itsensä vuonna 1945, ehkäpä ymmärrettyään olleensa hyödyllinen idiootti. Venäläiset kuulustelivat Barbarusta tämän yhteyksistä Viron vapaussotaan. Kuulustelun tarkoituksena saattoi kuitenkin olla päästä eroon epäluotettavista radikaaleista ja korvata hallitus puolueuskollisilla teknokraateilla.
Kubistisilla ja surrealistisilla runoilijoilla oli 1900-luvun alkupuolella tapana kuolla varhain. Harva heistä kuitenkaan kuoli neuvostotasavallan korkeimpana vallankäyttäjänä, petturina ja hyväuskoisena hölmönä.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Oulu Sinfonia päätti vuoden 2021 Ludwig van Beethovenin vahvaan seitsemänteen sinfoniaan. Ilkka Kotajärvi totesi kausikonsertin muut numerot epätasaisemmiksi.
Marraskuussa 2021 Eurooppa hengähti hetken pandemia-aaltojen välissä. Kaltion kolumnisti, laulaja Jaakko Laitinenkin suuntasi Saksaan Väärä Raha -yhtyeensä kanssa, ja kirjasi kokemuksiaan nyt julkaistavaan kiertuereportaasiin.
“Suomalainen vaaliehdokkaiden valokuvamarkkinointi on pöljistyttävän nuorta: käytännössä Virkki osoittaa, että vasta 1950–1960-lukujen vaihteessa poliittinen markkinointi alkaa kuvin.”
“Turunen vyöryttää esiin 1960-luvun nuorison sukupuolisen heräämisen, musiikkimieltymykset tangosta poppiin, rippikoululaisen uskonkysymysten ja akanottoluvan pohdinnat; mutta ennen muuta hän kirjoittaa työkeskeisestä elämäntavasta maaseudulla.”
“Vaikka tematiikka ja runsaat sivujuonteet muistuttavatkin aiempia teoksia, Runoilija on itsenäisenä teoksena hurmaava lukukokemus ja kykenee edelleen syventämään Kännön rikasta kerrontamaailmaa omaperäisyydellään.”
Juha Wuolijoen ohjaaman Vinski ja näkymättömyyspulveri -elokuvan ensi-ilta on siirtynyt useampaan otteeseen, mutta nyt se tulee jouluksi teattereihin. Reijo Valta katsoi leffan ennakkoon.
“Karkkilalainen sankarimatkailijamme on vauhdissa tällä kertaa muun muassa Färsaarilla, Islannissa ja Pohjois-Amerikan arktisilla seuduilla.” Suomen kirjailijaliiton kunniajäseneksi nimetyn Hannu Niklanderin viimeisimmän luki Osmo Pekonen.
“Joku voisi ajatella, että Väylä on Tommi Kinnusen vuoden takaisen Ei kertonut katuvansa -romaanin sukulaisteos, mutta ei se ole.” Mutta mihin Seppo Turunen tätä romaania vertaa? Lue kritiikki, niin tiedät.
Ilkka Kotajärvi tarttui kuluneena syksynä viisi vuotta sitten julkaistuun teokseen Fintiaanien mailla.
Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus -hankkeen viides esitys Luokkakuvia, vedos V sai kantaesityksensä Oulun teatterin Vinttikamarissa marraskuussa. Miten luokkia lavalla tanssittiin?
Opiskelija- ja koululaisdemokratiaa tehtiin 1970-luvulla Teiniliiton kautta. Pasi Pikkupeurakin osallistui yhteen liittokokoukseen Korkalovaaran lukion edustajana.
Meri-Toppilaan suunnitteilla kulttuuriperintöä kunnioittava, luova keskus Elokuussa 2020 Oulun Kaupunki huutokauppasi pitkään käyttämättömänä olleen Alvar Aallon suunnitteleman hakesiilon kansainvälisille toimijoille. […]
