
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
V. I. Leninin suuhun pannaan usein lause ”hyödyllisistä idiooteista”. Kerrotaan Leninin tarkoittaneen sanaparilla Neuvosto-Venäjän autuuteen uskoneita älymystön edustajia.
Neuvostomiehityksen alussa myös Virossa riitti hyödyllisiä idiootteja, mutta yksi heistä oli yli muiden: ristiriitainen suuri taiteilijahahmo, joka myi maansa vain sosialistisen unelmansa takia; suuri humanisti, joka kaipasi veren tuoksua; seksuaalinen voimakeskus, joka lopulta tappoi itsensä neuvostojen byrokratian rattaissa.
Johannes Barbarus-Vares oli aidosti edistyksellinen runoilija. Suomalaisena hän olisi arvatenkin kuulunut Tulenkantajiin, sillä hänen kuvastonsa nousi sähkömyrskykentistä, planeetoista, internatsionaalista, eetterihohteista ja öisen kaupungin valoista.
Barbarus debytoikin Noor-Eestin eli Viron Tulenkantajien aikakauskirjassa vuonna 1910. Viron itsenäistymisen kynnyksellä esikoisteoksensa Fata-Morgana julkaissut Barbarus tempautui heti nuoren kansakunnan ja ensimmäisen maailmansodan kuohuihin. Virossa kirjailijat asetettiin kansakunnan etujoukkoon ja alle kolmekymppinen radikaali runoilija sopi ajan hengen kuvaksi.
Barbaruksesta piirtyykin hänen runojensa perusteella lähes karikatyyrinen venäläinen machohahmo. Samaan aikaan herkkä mutta ylikäyvän aggressiivinen, karkea mutta lyyrinen.
Barbaruksen varhaislyriikka käsitteli väkivallan, kuoleman, rikosten ja veren tematiikkaa. Saatanallisuus, kaupungin synnit ja seksuaalimystiikka kietoutuivat toisiinsa. Runoilija pilkkasi avoimesti kaikkia moraaliarvoja. “Syntiä jumaloin, sen huumaavaa katkua”, hän itse totesi.
Eestin runotar -teoksen (WSOY 1940) toimittanut Elsa Haavio arvioi ensimmäisen itsenäisyyden aikaista Barbarusta ”korostetun miehiseksi”, ”vasemmistolaiseksi”, ”monotooniseksi”. Lisäksi ”hänen räikeä jumalanpilkkansa osoittaa harvinaisen huonoa makua.”
Barbaruksesta piirtyykin hänen runojensa perusteella lähes karikatyyrinen venäläinen machohahmo. Samaan aikaan herkkä mutta ylikäyvän aggressiivinen, karkea mutta lyyrinen. Hän on konstruktiivinen, kubistinen ja korostetun urbaani.
Elsa Haavio toteaa: ”nainen on hänen runoudessaan synnyttäjä, silloin kun nainen siinä jotain merkitsee.” Lieneekin enemmän tai vähemmän järkyttävää, että Barbarus-Vares oli siviiliammatiltaan gynekologi.
Vielä järkyttävämpää virolaiselle sivistyneistölle oli kuitenkin se, että heti Viron miehityksen jälkeen vuonna 1940 Stalinin edustaja Andrei Ždanov nosti vasemmistosympatioistaan tunnetun Barbarus-Vareksen hallituksen johtoon.
Ja vieläpä nukkehallituksen nukkehallitsijaksi. Ždanovilla ja Stalinilla oli sen verran pelisilmää, etteivät he valinneet virkamieshallitukseen julkikommunisteja eivätkä venäläisiä, mutta todellisuudessa Ždanov teki kaikki päätökset, kunnes saksalaiset miehittivät Viron.
Barbarus-Vares pakeni venäläisjoukkojen mukana Venäjälle, josta palasi jälleen Viron kansanedustajalaitoksen puheenjohtajaksi 1944, kun puna-armeija ajoi saksalaiset pois maasta.
Unelmat on kuitenkin luotu särkyviksi. Runoilija Barbarus tappoi itsensä vuonna 1945, ehkäpä ymmärrettyään olleensa hyödyllinen idiootti. Venäläiset kuulustelivat Barbarusta tämän yhteyksistä Viron vapaussotaan. Kuulustelun tarkoituksena saattoi kuitenkin olla päästä eroon epäluotettavista radikaaleista ja korvata hallitus puolueuskollisilla teknokraateilla.
Kubistisilla ja surrealistisilla runoilijoilla oli 1900-luvun alkupuolella tapana kuolla varhain. Harva heistä kuitenkaan kuoli neuvostotasavallan korkeimpana vallankäyttäjänä, petturina ja hyväuskoisena hölmönä.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Rovaniemellä maailman menoa makusteleva Väärä raha -laulaja Jaakko Laitinen palaa Kaltion kolumnistiksi välivuoden jälkeen. “Tietäjät kumminkin tietävät, että keikkapaikoilla se on hevi, joka saa talot täyteen ja kiihdyttää kaljamyynnin.”
Helsinkiläinen kirjailija odotti bussia Hailuodossa. Kirjailijaa harmitti. Hänen bussinsa olisi Oulun linja-autoasemalla vain seitsemän minuuttia ennen kuin juna lähtisi rautatieasemalta […]
Eeva-Liisa Mannerin syntymästä tulee ensi joulukuussa kuluneeksi sata vuotta. Kajaanin kaupunginteatteri juhlistaa tätä oivalla runoiltamalla.
“Kriitikolle kasautuu siis huonosti toimenkuvaan sopivaa vastuuta, ja osa vastuusta leviää koko taidekentälle. Asiaa voi paeta älylliseen kikkailuun, mutta silloinkin olisi tehtävä selväksi, onko taiteessa kyse tietyn ryhmän erityistaidosta vai edustaako taide ensisijaisesti (joskaan ei yksinomaan) luovaa vapautta.”
“Kössi Kaatra esittää hyvin tarkkaa analyysiä köyhyyden vaikutuksesta lyhytjännitteisyyteen, suunnittelemattomuuteen, kateuteen ja monien asioiden kesken jäämiseen. Kurjuus ruokkii kurjuutta.”
“Kuka antaa ihmiselle vallan toiseen? Teoksen tarina sijoittuu menneeseen aikaan, mutta tärkeimmät teemat toistuvat ihmisen elämässä yhä: arvokas elämä, rakkaus ja kuolema.”
Pertsan ja Kilunkin ensi-ilta-ajankohtaa on siirretty jo useamman kerran. Sitäkin odotetaan teattereihin tänä keväänä. Aapo Kukko katseli elokuvan joulukuussa.
Joulukuun lehdistönäytöksessä katsottu Fucking with Nobody ei vieläkään ole päässyt esitettäväksi. Sulkutilan jälkeen elokuvateattereita odotetaan taas avattavaksi, ja ensi-iltaa kaavaillaan nyt 16.4.
“Helmi Kajaste on esikoiskirjassaan nivonut työnsä ja huvinsa elokuvia rakastavana arkkitehtinä orgaaniseksi yhdistelmäksi”, Jarkko Korpua kirjoittaa Kalevi Jäntti -palkitusta esseeteoksesta.
Helmikuussa Oulussa varmistui Sanginjoen ulkometsän laajan luonnonsuojelualueen syntyminen, kun kaupunki lahjoitti valtiolle omistamansa suojellut alueet Koneen Säätiölle myymänsä alan lisäksi.
“Koko tarkastellun periodin 1521–1809 kuva on äkikseltään niin monimutkainen kudelma, että kaaliin menevää kokonaishahmotusta siitä ei tahdo saada.”
Suomen kielen alkuperää ja kehitystä on ihmetelty pitkään. Virolaisen Valter Langin uutuusteos esittää arkeologiaa, kielitiedettä ja antropologiaa yhdistävän tarinan itämerensuomalaisten historiasta.