Mitä Veeran Verstaalle kuuluu juuri nyt, tuottaja Linnea Kejonen?
– Hyvää kuuluu, työ jatkuu nuorten hyvinvoinnin eteen. Taide ja kulttuuri ovat kaiken tekemisen ytimessä ja kulkevat mukana tärkeinä, kokemuksia tuovina menetelminä.
Lisäksi Veeran Verstas on toiminut tammikuusta 2023 Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen palveluntuottajana tarjoten kuntouttavaa työtoimintaa erilaisissa elämäntilanteissa oleville nuorille.
Veeran Verstas toimii Oulun vanhassa Hiukkavaarassa, Hiukanpihalla. Miten viihdytte siellä?
– Veeran Verstas viihtyy täällä oikein hyvin. On metsää ja luontoa lähellä. On enemmän tilaa olla ja hengittää kuin kaupungin keskustassa. Sisätilamme saisi olla laajempi; Verstaalle olisi tulossa enemmän nuoria kuin on mahdollista ottaa. Verstaan illat ja viikonloput ovat yleensä vapaita.
Vuoden 2022 lopussa päättyi EU-rahoitteinen hanke ”Vapaata tilaa – kaupunki ilmastovastuun ja kasvamisen paikkana”. Se oli osa Oulun kaupungin elävää ja monimuotoista kaupunkikulttuuria.
Mitä hankkeesta jäi päällimmäiseksi, kun järjestitte viisi laajaa työpajakokonaisuutta, Linnea?
– Mieleeni tulee heti Oulun Sonnisaareen syntynyt luonnon niitty, jonka hoitamiseen osallistui kolmisenkymmentä työpajanuorta niittyentusiasti, kuvataiteilija Marjo Steniuksen ohjauksessa. ”Niitty – elävää ja monimuotoista kaupunkia” -työskentely muodostui nuorille erittäin merkittäväksi. Eräs heistä kertoi, että suuren menetyksen hetkellä katsoessaan niitynkukkia, sai lohtua suruunsa. Olen ollut tässä mukana, olen omalla osuudellani edistänyt niittyhanketta.
Yhdessä toimiminen oli luontevaa, jossa nuoret tukivat toisiaan. Lohtuniitty todisti voimansa fyysisenä paikkana. Se kasvatettiin paikaksi, jossa voi viettää vapaata aikaa, kuunnella luontoa herkällä korvalla ja rakastaa rikkaruohoja.
Lohtuniitty on paikkasidonnainen esitysinstallaatio, jossa voi kokea julkisen tilan toisin.
Heinäkuussa 2022 Veeran Verstas mahdollisti kuukauden mittaisen luovan kirjoittamisen kurssin nuorille. Kirjoittajakurssin ohjaajana työskenteli Merituulia Aalto sekä vierailevina ohjaajina Susinukke Kosola ja Aura Nurmi.
Miten kirjoittaminen näkyy ja kuuluu Veeran Verstaalla, Merituulia Aalto?
– Ajattelen, että kaikilla on mielenkiintoista sanottavaa! Ajattelen, että ihmiset ovat tietyllä tapaa tarinoita. Elämä on tapahtumaketju. Kurssilla voi tarinallistaa omaa elämäänsä, jolloin oikeat työvälineet ja tavat löytyvät kirjoitusharjoitusten avulla. Ihmisestä itsestään löytyy oivallus: tämä tapa kirjoittaa toimii juuri minulle!
Miten Veeran Verstas on vaikuttanut opiskelupaikan valintaasi, Merituulia?
– Pidin aikoinaan välivuoden lukion jälkeen. Minulla ei ollut silloin itseluottamusta opiskelupaikan löytämisen suhteen. Veeran Verstaalla luottamusta omaan osaamiseen alkoi löytyä taiteen keinoin ja rutiinien löytymisen kautta. Joka aamu menin säännöllisesti Verstaan taidepajatoimintaan. Luin siellä myös pääsykokeisiin opiskellakseni jatkossa kirjallisuutta ja filosofiaa Oulun yliopistossa.
Merituulia, mitä haluat osaltasi tarjota nuorille kesän kirjoittajakurssilla?
– Haluan vahvistaa itseluottamusta omaan kirjoittamiseen, jotta oma kirjoittajuus voisi alkaa löytyä. Haluan saada ympärilleni kirjoittavan yhteisön, joka tukee omassa luovassa työssä. Haluan tarjota esillä olemista. Teemme yksin kirjoitusharjoituksia, mutta kuitenkin yhdessä. Jokainen saa olla rauhassa erilainen ja samalla osa porukkaa. On tärkeää tuntea tulleensa nähdyksi arvokkaana.
Millaista palautetta olet saanut nuorilta?
– Eräs osallistuja kertoi, että kirjoitusharjoitukset pistävät löytämään uusia puolia itsestä ja herättävät löytämään runouden. Ihanaa on se, että saa kirjoittaa ja tajuta: ”Mähän ossaan!” Kaikista tärkeintä on, että harjoitukset vahvistavat ja auttavat löytämään omia kulkemattomia ja tiedostamattomia polkuja. Tämä ei ole pakotettua tekemistä.
Merituulia, mitä lisää Open Mic -tapahtuma tuo nuorten kurssiantiin?
– Se on monille heistä ensimmäinen kosketus lavarunouteen. Kokemus lisää motivaatiota ja tuo sopivasti jännitystä tekemiseen. Yleisön vastaanotto on parhaimmillaan eheyttävä kokemus, kun kuuntelijat eivät ole kriitikoita. Ollaan yhdessä samalla viivalla. Esiintyjät ja kuuntelijat ovat samaa, toisiaan kannustavaa porukkaa.
Liittyykö leikinomaisuus kirjoittamisen ohjaamiseesi tai harjoitusten valintaan?
– Puhun mieluummin vapaudesta kuin leikistä, kun ihmisillä liittyy ahtaita käsityksiä kirjoittamiseen. Se on irti päästämistä, irrottautumista ahtaista malleista. Tykkään haastaa näkökulmaa, katsoa tuttua ympäristöä vaikka lattialla maaten samalla hassutellen ja kirjoittaen tahallaan huonosti.
Liittyykö kirjoittamiseenne muita taidemuotoja?
– Yhdistän kirjoittamiseen maalausta, luovaa liikettä ja eri tieteenaloja esimerkiksi filosofian alalajeja. Kannustan tukemaan omaa sanallista ilmaisua valokuvina ja maalauksina.
Miten näet Veeran Verstaan tulevaisuuden, Merituulia?
– Uskon, että Veeran Verstaan toiminta monimuotoistuu. Akateeminen yhteisö ja työelämäyhteisö löytävät enemmän yhteistä. Eri instituutioiden yhteistyö lisääntyy ja tulee näkyvämmäksi.
Millainen on ensi kesä Veeran Verstaalla, Linnea Kejonen?
– Verstaalla on perustoiminnassamme mukana noin 30 nuorta. Osallistumme Oulu Pride -viikon tapahtumiin. Merituulian ohjaama kirjoittajapiiri kokoontuu kesäkuussa Verstaan tiloissa. Teemme Silja Kejosen johdolla seinämaalauksen Hiukkavaaraan. Vaaleanpunaiselle seinälle ilmestyy ihastuttavia villakoiria!
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
”Elokuvan edetessä alkaa tuntua siltä, että vieras maisema itse asiassa sopii tähän farssiin oikein hyvin.” Jenny Kangasvuo arvioi 4.9.2026 ensi-iltaan tulevan Presidentin kyydityksen.
”Haluamme tuoda onnea ja iloa ihmisille, niin hullua kuin tämä homma onkaan järjestelyineen ja riskeineen!” Matti A. Kemi haastatteli kahta miestä, jotka järjestävät OstariFestareita.
”Kirjan isommat ja pienemmät tiedonmuruset sekä kuva- ja karttamateriaali kiinnostivat erityisesti, koska monet paikat ja paikkakunnat Perämeren alueella ovat jo lapsuudesta tuttuja.” Helki Kallio arvioi Juha Ylimaunun Perämeren.
Elokuun Kaltion kanteen poimimme Sirja-Erika Virpikarin teoksen ”Pieni punainen metsä”, joka on esillä Galleria Oskari Jauhiaisen näyttelyssä Punaisen vivahde syys–lokakuussa.
Päätoimittajan kesä on ollut painostava, vaikka helteet jäivätkin tulematta. Pääkirjoituksestakin huomaa, että kirjoittaja sairastui sopivasti viikko ennen lehden painopäivää.
Sopeutuminen on pitkään ymmärretty biologisena tai kulttuurisena mukautumisena ympäristön ja vallitsevien voimien muutoksille, tai selviytymiskeinona vaikeissa tilanteissa. Mitä sopeutuminen voisi olla tilanteeseen alistumisen sijaan? Entä jos sopeutuminen onkin villi kapina?
Sodankylän pohjoisosan saamelaiset ja suomenkieliset poropaimentolaiset menettivät merkittävän osan laitumistaan ja kyläyhteisönsä, kun heidät 1960-luvulla pakkosiirrettiin pääosin Vuotsoon pois Lokan ja Porttipahdan sähköntuotantoa turvaavien säännöstelyaltaiden tieltä. Mikko Vartiainen kertaa tapahtumien virallista kulkua.
”Toistuva yö taustalla luo teoksiin ja näyttelyyn omaa pimeää ja varjoisaa tunnelmaansa, kontrastina teosten voimakkaille väreille.” Helki Kallio arvioi Heli Tuhkasen näyttelyn.
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
