Pihapiirin ilahduttajien mielenkiintoinen elämä

Suomessa järjestetään vuosittain tammikuun viimeisenä viikonloppuna lintujen Pihabongaus-tapahtuma. Yleisimmin havaitut lajit ovat olleet tali- ja sinitiainen. Nämä lintulaudan tutut linnut omaavat monia mielenkiintoisia ja salattuja asioita, jotka eivät selviä näiden siivekkeiden nopeiden ruokailuhetkien myötä.

Norjalainen tietokirjailija Andreas Tjernshaugen päätti ottaa asioista selvää ja kirjoitti upean Tiaisten salainen elämä -teoksen.

Tjernshaugen seuraa tiaisten elämää koko vuodenkierron kevään hyönteisjahdista ja pesänrakennuksesta pohjoisen ankarassa talvessa selviytymiseen. Hän paljastaa monia yllättäviä asioita tiaisten elämästä kulttuurisesta ja luonnontieteellisestä näkökulmasta.

Tiaiset rakentavat metsässä pesänsä mieluiten puunkoloon tai vanhojen puiden halkeamiin, mutta mieluusti ne tekevät pesänsä ihmisten rakentamiin pönttöihin. Vaikka tiaiset näyttävät samanlaisilta, ne ovat kaikki ainutlaatuisia yksilöitä valintoineen ja tapoineen. Parinvalintaankin vaikuttavat monet asiat kuten höyhenpuku ja laulukyky. Reviiristä käydään myös kovaa kamppailua. Toiset tiaiset kuulevat laulajan terveydentilasta, kannattaako vaatia itselleen kaistaletta rajavyöhykkeestä.

Tjernshaugen kertoo teoksessaan niin omia havaintojaan kuin tutkijoiden seulomaa tietoa. Hän seuraa myös tiaisten elämää rengastajien ja tutkijoiden matkassa saaden arvokasta materiaalia tiaisten käyttäytymisestä. Keväinen munimisaika ja poikasten varttuminen on mielenkiintoista seurattavaa. Tjernshaugen asentaa yhteen pihapönttöön kameran ja näin hän voi aitiopaikalta seurata uuden elämän varttumista.

Siepot ovat usein vaaraksi tiaisille, sillä ne kilpailevat samoista pesäpaikoista ja ravinnosta. Siepon ja sinitiaisen yhteinen piirre on moniavioisuus. Ne myös tarkkailevat toistensa elämää hyvinkin tarkasti. Keväällä harakat kiinnostuvat tiaisten pöntöistä, josko sai siepattua pöntöstä hyppäävän poikasen. Mutta elämä etenee ja poikaset pääsevät siivilleen. Niiden on selviydyttävä omillaan ja vanhemmat ryhtyvät odottamaan uusia jälkeläisiä.

Talvesta selviytyminen on haasteellista. Nykyään ihmisten lisääntynyt ruokinta auttaa näitä siivekkäitä merkittävästi talvipakkasilla. Tjernshaugen on kirjoittanut tutuista linnuista mielenkiintoisella tavalla tuoden tavalliselle lintujen tarkkailijalle paljon uutta tietoa ja avaten samalla näkökulmia kokonaisvaltaisesti lintujen elämään. Teksti on soljuvaa, eikä teoksessa ole turhaa tieteellistä painolastia maallikkolukijalle. Niin valokuva- kuin piirroskuvituskin täydentävät tekstiä juohevalla tavalla.

Vanhuuden malleja eri ikäluokille

2/2020

Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.

  • Jenny Kangasvuo
Kaltio – Kolumni

Vain väsymyksestä johtuvaa

5/2024

”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.

  • Jenni Kinnunen

Pääskyparvi taivaan räystään alla

5/2024

”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”

  • Rita Magga-Kumpulainen
Kaltio – Kolumni

Kaupat

1-2/2025

”Hän on suulas mies, muttei pahalla tavalla. Kuuntelen Karin savolaista poljentoa, kun hän puhuu rauhoittavaan sävyyn siitä, miten ’puita pittää metässä olla’. Ajattelen: näin sitä kauppoja tehdään.”
Jenni Kinnusen kolumni pohtii puita.

Kylässä kylästä kylään

1-2/2025

Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.

  • Miina Kaartinen
  • Sanna Ritvanen