Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Esineitten merkityksestä
Vaski Filmi: Máhccan – Kotiinpaluu. 75 min. Ensi-ilta 22.9.2023. S.
Ohjaus Suvi West ja Anssi Kömi, käsikirjoitus Suvi West, kuvaus Anssi Kömi, leikkaus Hanna Kuirinlahti, musiikki Georg Buljo, äänisuunnittelu Frode Loes Hvatum.
Sunnuntaina 16.9.2023 Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin lavalle astelevat väsyneet mutta inspiroituneet elokuvantekijät. Ohjaaja-käsikirjoittaja Suvi West kuvaajakumppaninsa Anssi Kömin kanssa ovat juuri saapuneet takaisin Suomeen Toronton kansainvälisiltä elokuvajuhlilta. Kaksikon uusi suurdokumentti, tänä vuonna valmistunut Máhccan – Kotiinpaluu otettiin Kanadassa vastaan innokkaasti ja positiivisin arvosteluin. Kaksikon mukaan he ovat edellisten päivien aikana antaneet myös ”kymmeniä ja kymmeniä” haastatteluja.
Kysymyksiä riittää Kaisaniemen Kinopalatsissakin, missä tunnelma on katselmuksen jälkeen liikuttunut elokuvan saatua pitkät aplodit. ”Onko näitä repatriaatioprosesseja käynnissä muuallakin?” Westiltä kysytään, ja hän vastaa yleisluonteiseen tiedusteluun museomaailman murroksesta kohteliaasti ja innokkaasti. Vaikka Máhccan on taiteellisesti ansiokas elokuva, ei sen opettavaista luonnetta voine kiistää.
Lokakuussa 2021 Suomen kansallismuseossa avattiin näyttely Mäccmõš, maccâm, máhccan – Kotiinpaluu, joka esitteli museon kokoelmien saamelaisesineitä viimeistä kertaa. Valtaosa näyttelyn materiaalista, noin 2 000 esinettä, palautettiin nimittäin Saamenmaalle näyttelyn jälkeen. Kyseessä on niin kutsuttu repatriaatio eli melko nykyaikainen ajatus siitä, että kulttuuriesineistöä soisi palautettavan niiden alkuperäisiin ympäristöihin. Tässä tapauksessa kansallismuseon saamelaisesineet päätyivät Inarin Siida-museoon.
Westin elokuva alkaa kansallismuseon arkistojen tutkimisesta ja päättyy Siidan näyttelyavajaisiin, joihin gákteihin pukeutuneet nuoret ja vanhat odottavat sisäänpääsyä museon porteilla. Mutta mitä tapahtuu kohtauksien välissä?
Suomalainen näkökulma voisi hyvin keskittyä kansallismuseon edelläkävijyyteen repatriaation alalla, mutta elokuvan kertojana toimiikin itse West, joka keskittyy tutkimaan esineiden merkityksiä. Kansallismuseossa West koskettelee ja tarkkailee esineitä ja herkistyy hämmästyttäen museokuraattorin. Kun materiaali on siirretty Saamenmaalle, saamelaisen historian ja käsityön ammattilaiset tutkivat vaatteita ja kenkiä sekä löytävät niistä tuoreita johtolankoja menneisyyteen. Jotkut sidokset ovat jopa henkilökohtaisia.
West matkustaa myös museoihin Ruotsissa ja Saksassa, missä tarkastellaan saamelaisten esittelyä eläintarhoissa 1800-luvulla. Dokumentti tuo esille pyhät esineet, noitarummut, joita on maailmassa jäljellä arviolta muutama kymmenen – Saamenmaalla, itse saamelaisten omistuksessa, vain pari. Katsojaa alkaa kouria vatsanpohjassa, kun West ja muut elokuvan hahmot silminnähden surevat esi-isiensä kohtaloja. Saksalainen museokin on asettanut erään hatun esille nurinpäin.
Elokuvaa vievät eteenpäin kiehtova ja unenomainen kuvallinen kerronta sekä Westin oma ääni, dialogi esi-isien kanssa: kysymykset itsestä ja identiteetistä haastavat jokaisen katsojan omalla tavallaan. Toimiessaan elokuvan kertojana, paljastaen taustansa ja tunteensa, West uhraa palan itseään ulkopuoliselle katseelle. ”Autobiografinen elokuva on dokumenttia aidoimmillaan”, West kertoo näytöksen jälkeen yleisölle ja lienee siinä oikeassa. Tyylivalinta herättää katsojassa kiitollisuutta ja nostaa elokuvan korkealle tasolle.
Monisyisten, kivuliaiden ilmiöiden puinti lyhyessä ajassa ei ole varmastikaan helppoa, mutta West on luonut tosielämän tapahtumista, pohdinnoistaan ja tunteistaan kauniin ja vastustamattoman herkän kokonaisuuden. Elokuvan herättämät kysymykset repatriaatiosta, kulttuurillisesta omimisesta, museoiden toiminnasta ja vähemmistöjen asemasta ennen ja nyt ovat myös niin yleismaailmallisia, että se voisi menestyä kansainvälisestikin. Elokuva antaa paljon myös heille, jotka eivät ole saamelaisasioihin perehtyneet.
Toivoakin on, kuten Anssi Kömi muistuttaa: ”Oli hienoa kerrankin kuvata taistelua, joka on voitettu.”
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-palstalla juhlanumerossa 1–2/2025 Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.