Eräänlainen saavutus
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Erikoisia naisia kautta aikojen
Maria Pettersson: Suomen historian jännät naiset. Selvännäkijöitä, sotilaita, huijareita ja horrossaarnaajia. 597 s. Atena 2022.
Kautta aikojen suomalaiset naiset ovat vaikuttaneet politiikassa, kulttuurissa, sodassa, kaupassa ja monella muulla alalla vahvasti. Heidän roolistaan on historian saatossa kirjoitettu kuitenkin varsin vähän aina 1970-luvulle saakka, jolloin naisten historiaa alettiin tutkia perusteellisemmin. Pintaa raaputtamalla paljastui, että vuosisatojen aikana on vaikuttanut monia persoonallisia, vahvoja, erikoisia ja jänniä naisia, jotka ovat jättäneet riuskan jäljen maailman menoon.
Journalisti-lehden päätoimittaja ja historiaharrastaja Maria Pettersson (s.1984) on kirjoittanut teoksen Suomen historian jännät naiset, jossa hän marssittaa framille laajan kirjon naisia, jotka olivat hyväsydämisiä, pahansisuisia, auttavia ja itsekkäitä. Mukana on seikkailijattaria ja rikollisia, taiteilijoita ja hovin liehittelijöitä, sotilaita ja aktivisteja, uranaisia ja hengen naisia. Siis naisia joka lähtöön!
Elvira Bono (1893–1973) oli italialaiseen Bonon sirkussukuun syntynyt trapetsitaiteilija, tarkka-ampuja ja näyttelijätär. Hän oli monilahjakkuus, joka avioitui 16-vuotiaana taidemaalari Jalmari Ruokokosken kanssa. Liitto jäi lyhyeksi, ja Bono lähti heimosotaretkelle Petsamoon. Retki meni Bonon osalta vihollisen ylivoiman alla penkin alle. Bono viehtyi Lappiin ja hän työskenteli tulkkina ja kokkina metsä- ja kultatyömailla. Värikäs ja toimelias Bono kuoli 80-vuotiaana ja on haudattu Rovaniemelle.
Kuvataiteilijoista yksi originelleimmista oli Meri Genetz (1885–1943), joka keskusteli henkien kanssa, söi kärpässieniä ja keräsi ympärilleen laitapuolen kulkijat sekä astrologit. Pariisin taiteilijapiireissä hän oli kuin kotonaan. Taidetta syntyi ja elämä oli yhtä juhlaa – mutta myös murheenlaaksoa, kun puoliso kuoli ja poika kaatui talvisodassa. Kuolemansa jälkeen räväkän taiteilijattaren teokset vaipuivat unholaan, kunnes 1980 hänen muistonäyttelynsä toi ne jälleen ihmisten tietoisuuteen.
Hovin liepeillä niin idässä kuin lännessä on useampikin nainen päässyt kurkistamaan kuningas- ja keisariperheiden elämään aina 1500-luvulta lähtien. Naisista löytyy myös sotilaita ja aktivisteja sekä punaisten että valkoisten puolelta. Pettersson esittelee myös ensimmäiset kansanedustajanaiset, joita oli useista puolueista. He olivat vahvoja tahtonaisia, joista monet perustivat naisten oikeuksia ja tasavertaisuutta ajavia yhdistyksiä.
Uranaisista Pettersson nostaa niin oman alansa uranuurtajia kuten Alma Söderhjelmin (1870–1949), joka oli Suomen ensimmäinen naisprofessori, kuin bisnesnaisia teollisuuspamppu ja kansanedustaja Vera Hjeltin (1857–1947) tapaan. Hengen naisia on ollut myös sangen kirjava joukko: okkultisteja, selvännäkijöitä, parantajia, noituutta harjoittaneita, näkyjen näkijöitä ja uskonnollisia johtajia.
Pettersson kuvaa antaumuksella kunkin naisen taustaa, ympäristöä ja aikaa, jossa he elivät. Joskus hän eksyy turhankin pikkutarkasti kuvailemaan henkilön elämää kronologisessa järjestyksessä. Monissa kohdin vähempikin olisi riittänyt tuomaan kaikkein keskeisimmän henkilön elämäntyöstä. Kyllä tämä teos pienestä historian kertauskurssistakin käy, mutta ennen muuta teos tarjoaa maukkaita henkilökuvia väliin hersyvän huumorin kera.
Kaikille aisteille
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Kaupunki syntyy suistoon
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Aikuisten fantasialle olisi valtava kysyntä
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Näkymätön toinen
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Oulun hiljaisuus mahdollistajana luovuudelle
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Pentin poluilla kirjailijan jalanjäljillä
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Sienipilven varjo
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
Juha Hurme ohjasi kirjan nelikymmenvuotiaasta Radiopuhelimet-yhtyeestä
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
Poliittista luentaa
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
Muutos tapahtuu taiteesta
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
Kannessa: Juoppo Joogaa
Kesäkuun kansiteos on Oulussa asuvan performanssitaiteilija Olga Prokhorovan ”Juoppo Joogaa”.
Paa skaks tässä?
”The Blaster Masterin sukupolven mittaisen levytystauon jälkeen julkaistu Bring Me The Sun yllättää myönteisesti”, Eros Gomorralainen kirjoittaa oululaisyhtyeen uudesta pitkäsoitosta.
Vieraan vieraana
Mustarindan kesäohjelma kuvittelee uusia tapoja ymmärtää taiteen roolia kestävämmän matkailun kontekstissa.
”No Ban Can Block the Ways of Enjoying Life”
”Poems, dance and songs help us balance all the traumas through hope.” Lölä Florina Vlasenko interviewed Iranian-born artist Shima Salehi.
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.