Futuran murusia

Kuvanveistäjä Martti Aiha menehtyi reilu vuosi sitten 5.5.2023. Aihan teos Futura – Tuntematon poistettiin Oulun taidemuseon julkisen taiteen kokoelmista lokakuussa 2023 oltuaan esillä vuodesta 1987. Kolmekymmentäseitsemän vuotta Futura-teosta rakastettiin, laiminlyötiin, väheksyttiin, vihattiin ja ihailtiin. Futuran päälle kiipeiltiin, virtsattiin ja sitä tönittiin lumiauralla, kunnes eräänä syksyisenä aamuna teos haettiin homeisen bussiaseman kupeesta lumenläjityspaikalta kuten Josef K. Franz Kafkan Oikeusjuttu-romaanissa – ja vietiin teloitettavaksi.

On tärkeää tiedostaa, että taiteella kuten kaikella olevaisella on elinkaari. Yleisesti nykyään julkisten taideteosten hankintojen yhteydessä määritellään teoksille elinkaaren pituus. Taiteilija myös luovuttaa huoltokirjan, jossa ohjeistetaan teoksen vaatima ylläpito sekä selvitetään teoksen materiaalit ja rakenne. Hankalampaa on vanhempien hankintojen kuten Futuran elinkaaren määrittely, koska sitä ei ole sovittu hankinnan yhteydessä.

Futura oli lopulta niin huonossa kunnossa, että se oli vaaraksi ympäristölleen, eikä entisöiminen ei olisi ollut resursseihin nähden mahdollista.

En kritisoi teoksen poistamista, koska se selvästi oli saavuttanut elinkaarensa pään, vaan sitä, miten poistaminen tehtiin. Futura olisi ansainnut juhlalliset jäähyväiset: hautajaiset, soittokunnan, julkisen keskustelun ja miksei vaikka mahdollisuuden yleisölle murtaa palasen Futuraa muistoksi taiteesta ja ajasta, joka on mennyt.

Futura nyt ikään kuin vain katosi. Oululaiset heräsivät Futurattomaan todellisuuteen.

Kävin Futuran viimeisellä elinpaikalla Oulun linja-autoaseman nurkalla 20.10.2023 dokumentoimassa sen jättämän tyhjän tilan. Keräsin samalla varovasti ja tarkasti Futuran viimeiset olemassa olevat muruset, joita oli kaikkiaan 48 kappaletta.

Haluan antaa nämä muruset Futuran ystäville. Pidän kesän aikana pientä pussia mukanani aina kun voin. Voitte tulla nykäisemään hihasta ja kyselemään murusten perään. Saatte yhden, jos niitä on vielä jäljellä. Muistellaan samalla Oulun ristiriitaisinta julkista taideteosta, josta ei välitetty ja jota rakastettiin.

Jos Martti Aiha kiinnostaa, niin kannattaa käydä Pudasjärvellä Hyvän olon keskuksessa, missä on tietääkseni hänen viimeinen suuri julkinen taideteoksensa Keinu vuodelta 2021.

Vanhuuden malleja eri ikäluokille

2/2020

Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.

  • Jenny Kangasvuo
Kaltio – Kolumni

Vain väsymyksestä johtuvaa

5/2024

”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.

  • Jenni Kinnunen

Pääskyparvi taivaan räystään alla

5/2024

”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”

  • Rita Magga-Kumpulainen
Kaltio – Kolumni

Kaupat

1-2/2025

”Hän on suulas mies, muttei pahalla tavalla. Kuuntelen Karin savolaista poljentoa, kun hän puhuu rauhoittavaan sävyyn siitä, miten ’puita pittää metässä olla’. Ajattelen: näin sitä kauppoja tehdään.”
Jenni Kinnusen kolumni pohtii puita.

Kylässä kylästä kylään

1-2/2025

Mustarinda-palstalla juhlanumerossa 1–2/2025 Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.

  • Miina Kaartinen
  • Sanna Ritvanen
Kaltio – Kirja-arvio

Sanojen äiti on kaasu

1-2/2025

”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.

  • Aapo Kukko