”Pittäähän se tulla, kun kerrankin kysytään”, sanoi eräs Lähde!-hankkeen osallistavaan puistoideointipajaan viime kesäkuussa osallistunut vaalalainen nuori. Soiva keinu, tonttuseikkailu, kynttiläpolku, esteetön laituri kaiteineen: ideoita pulpahtelee tiuhaan tahtiin kolmella toiminnallisella ideointipisteellä.
Iloinen puheensorina täyttää tilan. Työpajaan kokoontuneet pohtivat, miten Vaalanranta tulevaisuudessa palvelisi sekä lähialueen erityisryhmiä että kaikkia vaalalaisia. Lähde! Taiteesta voimaa -hankkeessa vuodesta 2017 taiteilijana ja muotoilijana työskennellyt Ulla Autio hyörii ihmisten keskellä ja opastaa heitä rakentamaan minimaailmaa ”Unelmien paikaksi” erilaisten materiaalien avulla. Aisteja herätellään mukaan ideointiin. Kaikki esille tulevat ehdotukset ja toiveet ovat pohdinnan arvoisia.
Kun ideointipajan yhtenä kohderyhmänä ovat mielenterveyskuntoutujat ja kehitysvammaiset, tulee erityisen tarkkaan miettiä ja suunnitella ne keinot ja tavat, joilla heidän kanssaan ideoidaan ja saadaan heidän äänensä kuuluviin. Hyvinvointipuiston tavoitteena on jatkossa palvella heidän arkeaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tutut nuotio- ja lauluillat ovat mukava tapa viettää aikaa yhdessä, mutta olisiko mahdollista keksiä uusia, erilaisia tapahtumia, jotka kutsuisivat muitakin kuntalaisia tulemaan paikalle viettämään vapaa-aikaansa puistossa?
”Minimaailma on enemmänkin oikeanlaisen tunnelman tavoittelemista. Tunnelmia haetaan erituntuisilla ja -värisillä materiaaleilla”, Autio kertoo. ”Vaalan pajassa eräs luo maailmaa, jossa prinsessat asuvat, toinen taruolentojen mystistä maailmaa. Yhdessä maisemassa on rauhallinen auringonlasku ja toisessa pieni pursi aallokossa.”
Muilla ideointipisteillä tavoitellaan tietoa, toiveita ja haaveita sanallisesti ja valmiiden kuvien avulla. ”Minimaailman tavoite on saada selville asioita, joilla ei välttämättä ole sanoja. Tunnelmaa, jota voi vain käden kanssa yhteistyössä toteuttaa”, Autio pohtii. Minimaailman toteuttaminen onnistuu myös henkilöltä, jonka kommunikointi ei perustu puhumiseen.
”Ihmisten osallistaminen mukaan toimintaan on aina ollut luonteva osa työtäni”, Autio toteaa. ”Olen kiinnostunut luomaan uusia tiloja ja paikkoja, joissa ihmisten välinen vuorovaikutus olisi mahdollisimman helppoa, esteetöntä ja luonnollista.”
Vuosikello
ja legoilla rakentaminen työskentelyn välineinä
Toisella
ideointipisteellä on seinälle asetettu vuositapahtumakello eri
vuodenaikoineen. Osallistujat etsivät lehdistä valmiiksi
leikatuista kuvista ja sanoista kiinnostavia ideoita esteettömästi
puiston toimintaan liittyen. Itse voi myös leikata lisää sopivia
kuvia, keskustella ideoista ja liittää ne vuosikelloon. Tulevan
puiston eri vuodenajat inspiroivat suunnittelemaan syksyksi
tunnelmallisen kynttiläpolun, jouluksi tonttupolun, kevääksi
luontopolun ja kesäksi runonlausuntatapahtuman.
Ideointipajassa vuosikellolle muodostuu hahmotelma. Ideoiden on mahdollista toteutua puistossa, kun ne eivät vaadi ylen määrin valmisteluaikaa, materiaalihankintoja tai työvoimaa. Esimerkiksi paikalliset yhdistykset voivat hyödyntää vuosikelloa ja aluetta omassa toiminnassaan. Vuosikellon avulla puisto elää ja muuttuu alati.
Kolmannella ideointipisteellä päästiin rakentamaan legoilla puiston pienoismallia. Osallistujien oli helppo alkaa ideoida puistoa käytännössä rakentamalla. Pienoismallia rakennettaessa jokaisella on tiedossa puiston suunniteltu sijainti, ja sen kautta alueen mahdollisuudet hahmottuvat hyvin. Esimerkiksi Vaalassa toivottiin kovasti nykyisen olemassa olevan laiturin kunnostamista esteettömäksi. ”Legopalikoilla rakennettaessa ajatus pysyy rentona ja tulee mieleen, että laiturilla voisi myös lähteä soutelemaan, kun sen oikein kunnolla kunnostaisi”, Autio muistelee. Kunnon valaistus, esteettömyys, penkit ja roskakorit tulevat helposti mieleen tällä pisteellä.
Luontoon
kartta kädessä
”Nämä
kolme ideointipistettä täydensivät toisiaan sopivalla tavalla,
eikä päällekkäisyyksiä juuri tullut. Sovelsimme tätä
osallistavaa ideointipajaa myös Simossa”, Autio kertoo. ”Vaalan
ja Simon ideointipajoissa syntyivät hyvin erilaiset lopputulokset.
Tietyt toiveet toistuvat, mutta aina on jotain omaleimaista.”
Hän toteaa, että on tärkeä myös huomata, mitkä tekijät
toistuvat. Niistä voi johtaa hyvinvointipuiston peruselementit
-kokonaisuuden. ”Näyttää, että tulisija ja vesille
pääseminen ovat toistuvia toiveita. Vesillehän ei joka paikassa
pääse, mutta mielikuvitusmatkan toteuttamiselle ei ole esteitä”,
Autio sanoo hymyillen.
Kun kaikki ideat on saatu talteen ja rakennelmat, vuosikelloehdotukset sekä unelmapuistot valokuvattu, alkaa Aution työskentelyssä seuraava vaihe. Hän käy kävelemässä tulevan puiston alueella tutkien alueen karttaa ja ideoiden mahdollisuutta toteutua siellä. ”Työtehtävieni luontolähtöisyys on aina ollut minulle tärkeää. Olen todennut, että aistimaailman herättely luonnossa tuottaa ihmisille erityistä hyvinvointia”, Autio pohtii.
”Olen aikaisemmin suunnitellut sisätiloja esimerkiksi sairaalaympäristöissä. Lähde!-hankkeessa olen päässyt mielenkiintoisen työtehtävän äärelle eli muotoilemaan ulkotilaa, hyvinvointipuistoa yhdessä ihmisten kanssa”, Autio hehkuttaa.
”Kun alan viedä ideoita pohjapiirrokseen, teen valintaa, yhdistelyä ja karsintaa niiden suhteen”, Autio kertoo työskentelystään. Kun puistosuunnitelma on valmis, toimitetaan se asiakkaalle. Lähde!-hanke on mahdollistanut hyvinvointipuiston ideointi- ja suunnitteluvaiheen. Seuraavaksi on päättäjien ja puistoalantyöntekijöiden vuoro toimia ja viedä puistosuunnitelmaa eteenpäin runsaalla asiakastiedolla varustettuna.
Iin
Lähde!-puisto ensimmäisenä valmiiksi
Lähde!-puistoa
alettiin työstää Iissä vuonna 2017 yhdessä tulevien käyttäjien
kanssa mielenkiintoisen työparityöskentelyn avulla. Teatteriohjaaja
Heta Haanperä
ja muotoilija Ulla Autio muodostivat toimivan tiimin yhdessä.
”Kyseessä oli mielestäni lähes täydellinen työpari, jonka
työotteissa yhdistyivät muotoilijan ratkaisukeskeisyys ja
teatteriohjaajan spontaanius ihmisten kanssa kohdattaessa”,
Autio muistelee hymyillen. ”Minun työpajatyöskentelyni on
enemmän etukäteen suunniteltua ja valmisteltua, kun taas Heta vei
työpajoja eteenpäin itse tilanteessa luovasti heittäytyen.”
Suunnitteluvaiheen jälkeen ryhdyttiin tuumasta toimeen. Puistossa on järjestetty viime keväänä istutustalkoita, joiden sadosta puistossa vierailijat ovat voineet nauttia syksyn lähestyessä. Pientä esiintymisaluetta on testattu runonlausunnan merkeissä. Suvantolan rannan katetun terassin kattokuviointi sekä jättihimmelit ovat mielenterveyskuntoutujien käsialaa, ja linnunpönttöjen kaunis ulkoasu kehitysvammaisten. Taidekaiteita, joiden avulla voi nousta ylös pyörätuolista, suunnitellaan kuvanveistäjä Minna Kangasmaan kanssa.
”Parhaillaan ollaan aloittamassa vielä Suvantolaan tulevien penkkien suunnittelua ja toteutusta Iipajalaisten kanssa”, Autio kertoo. Iipaja tarjoaa kaikenikäisille iiläisille työttömille työnhakijoille apua muun muassa oman koulutus- ja työelämäpolun suunnittelussa. Myös Iin työhönvalmennuskeskuksen osaaminen näkyy puistossa muun muassa Puistotalkkaritoiminnan ja istutuslaatikoiden muodossa sekä taiteilija Paula Suomisen kanssa toteutetuissa mosaiikkitöissä.
Puiston tarkoituksena on houkutella ihmisiä ulkoilemaan, nauttimaan luonnosta, kokemaan taidetta ja kokoontumaan yhteen. Lähde!-puistosta toivotaan kaikkien iiläisten yhteistä hyvinvointipuistoa, jossa voisi olla tapahtumia säännöllisesti vuosikellon mukaisesti esimerkiksi eri yhdistysten tuottamina.
Ensimmäinen taiteen osallistavien menetelmien avulla yhdessä erityisryhmien kanssa suunniteltu Lähde!-hyvinvointipuisto on saamassa avajaisensa marraskuussa Mielenterveysviikolla (viikko 47) Iin terveysaseman lähellä. Lähde! Taiteesta voimaa arkeen -hankkeen hyvinvointipuistokonsepti on ainutlaatuinen Suomen mittakaavassa. Tämä konsepti on hankkeen merkittävä aikaansaannos ja toteutettavissa muuallakin Suomessa.
Artikkelin kirjoittaja on aloittanut viime kesäkuussa osa-aikaisen asiantuntijakoordinaattorin työn Lähde! Taiteesta voimaa arkeen -hankkeessa.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
Tapani Rantalan näyttely Kaikki on ollut mahdollista on esillä Kemin taidemuseossa 7.6.–9.8.2025. Kriitikko Helki Kallio yllättyi näyttelyssä positiivisesti.
”Vaikkakin teos on nimetty dekkariksi, murhat ja niiden setvintä on sivuosassa.” Matti A. Kemi luki Aurora Sainion esikoisteoksen Älä anna syntejäni anteeksi.